V
"vierailija"
Vieras
Ekaluokkalaiseni on aktiivinen ja monipuolinen lapsi. Hän tykkää liikkua ja haluaisi harrastaa ainakin kolmea eri lajia. Olemme kuitenkin rajanneet säännöllisen liikuntaharrastuksen yhteen lajiin. Muista lapsi on saanut käydä lyhyillä kursseilla ja "tutustumiskerhoissa", mutta säännöllistä harrastusta niistä ei ole tullut vanhempien toiveesta. Omaehtoista liikuntaa tulee luonnostaan joka päivä. Lisäksi lapsi opiskelee musiikkia, ja pitää siitä. Koulu sujuu hyvin.
Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että tämä ainoa säännöllinen liikuntaharrastus alkaa muuttua vakavaksi (siis seuran puolelta). Jos haluaa menestyä, pitäisi jo nyt 7-vuotiaana, panostaa harjoituksiin 4 kertaa viikossa ja vielä harjoitella lajiharjoitteita kotona. Lisäksi turnauksia ja pelimatkoja on pari kertaa kuussa. Minusta tämä on liikaa, vaikka ymmärränkin, että kehittyminen lajissa kuin lajissa vaatii panostusta ja ilmeisesti myös urheilussa on nykyään tämä trendi,että lajin pitää olla juuri se oma laji eikä niin kuin ennen, että pääasia, että tekee jotain liikuntaa päivittäin.
Mitä te tekisitte? Pitäisikö monipuolisesti harrastuneen lapsen (jolle siis tämä ko. liikuntalaji ei ole "se pelastus elämässä, ainoa tärkeä asia ja elämän tarkoitus" vaan joka on tasaisen pystyvä monessa lajissa, koulussa ja taideaineissa ja kiinnostunut monesta asiasta) hylätä monipuolinen harrastaminen ja panostaa kaikki tähän yhteen lajiin?
Lapsi itse arpoo mielipidettään päivittäin puoleen ja toiseen. Ei osaa oikein itse sanoa.
Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että tämä ainoa säännöllinen liikuntaharrastus alkaa muuttua vakavaksi (siis seuran puolelta). Jos haluaa menestyä, pitäisi jo nyt 7-vuotiaana, panostaa harjoituksiin 4 kertaa viikossa ja vielä harjoitella lajiharjoitteita kotona. Lisäksi turnauksia ja pelimatkoja on pari kertaa kuussa. Minusta tämä on liikaa, vaikka ymmärränkin, että kehittyminen lajissa kuin lajissa vaatii panostusta ja ilmeisesti myös urheilussa on nykyään tämä trendi,että lajin pitää olla juuri se oma laji eikä niin kuin ennen, että pääasia, että tekee jotain liikuntaa päivittäin.
Mitä te tekisitte? Pitäisikö monipuolisesti harrastuneen lapsen (jolle siis tämä ko. liikuntalaji ei ole "se pelastus elämässä, ainoa tärkeä asia ja elämän tarkoitus" vaan joka on tasaisen pystyvä monessa lajissa, koulussa ja taideaineissa ja kiinnostunut monesta asiasta) hylätä monipuolinen harrastaminen ja panostaa kaikki tähän yhteen lajiin?
Lapsi itse arpoo mielipidettään päivittäin puoleen ja toiseen. Ei osaa oikein itse sanoa.
