Lapsen hoitaja oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen, kun lapsi oli satuillut hoidossa

[Justiinsa joo]

[QUOTE="vieras";28089370]Rumat puheet ja kirosanat eivät ole osa elämää. Ls-ilmoitus on paikallaan jos vanhemmat kiroilevat toisilleen.[/QUOTE]

Ai hyvänen aika!!! Kyllä on taas palstan pahimmat kukkahattutädit vauhdissa!

Oma isäni on diplomi-insinööri ja kirosi kuin merimies ollessani pieni. Äitini ei hyväksynyt kiroilua, joten onneksi toinen vanhemmista näytti esimerkkiä. Nykyään saatan suutuspäissäni päästää perkeleen, joten eiköhän minunkin lapset joutaisi sossun hakea ... Kas kun en itse joutunut lastenkotiin pienenä! Ja kyllä, mekin ollaan korkeasti koulutettuja ja varakkaita, kun se näköjään on täällä joidenkin mielestä joku mittari kiroilulle.
Kyllä se jatkuva kiroilu on typerää, mutta kyllä normaaliperheissä saattaa joskus ärräpää päästä. Ja kyllä riitelykin on mielestäni normaalia, ei tosin huutaminen eikä rääkyminen.

 

[zxc]

Toki "riidellä" saa, mutta siis se huutaminen ja joutuminen ikään kuin pois tolaltaan ei mielestäni kuulu lasten nähtäväksi. En ymmärrä, miksi kotona saisi huutaa ja räyhätä perheenjäsenille, kun samat tyypit kuitenkin pystyvät hillitsemään itsensä esim. töissä. Kyllä työelämässäkin voi olla eri mieltä asioissa ja välillä työkaveri ärsyttää satasella, mutta eihän silti pystyyn pistetä sotatilaa. Vai käyttäytyvätkö nämä "riitelijät" samalla tavalla työpaikallaan?

Asioista voi olla eri mieltä, mutta asiansa voi esittää monella tapaa. Toki voi suuttumuksenskain näyttää, mutta ei huutamalla ja kiroilemalla.

 

["vieras"]

Miks heti ajatellaan, että ei saa näyttää tunteita jos ei riidellä tai suututa? Kyllä meillä tunteita näytetään ihan 100%, ei vain ole tarvetta riidellä. Me ollaan säyseitä ihmisiä molemmat ja hyvä niin. Kukaan ei patoa mitään.

Mun kotona huudettiin kun olin pieni ja edelleen jähmetyn kauhusta jos joku korottaa ääntään. Minusta se on pelottavaa ja hirvittävän vastenmielistä. En ymmärrä ajattelua, että jos lapsi kuulee huutoa ja riitelyä, hän muka tottuisi siihen jotenkin. Entä jos ainoa reaktio on pelkäämään oppiminen?

 

[Eskarin täti]

Tosta satuilusta vielä.. Kuulen niin hurjia tarinoita välillä eskareiden suusta, että mulla ei muuhun aikaa oliskaan kun lastensuojeluilmotusten tekoon, jos joka tarinan uskoisin enkä VANHEMPIEN KANSSA KESKUSTELISI lapsen kertomuksista.Villi mielikuvitus "vaivaa" monia n. 4-7 -vuotiaita.

Ammattitaitoinen hoitaja osaa ottaa vaikeatkin asiat puheeksi vanhempien kanssa, toimia yhteistyössä niiden mahdollista selvittylyä varten ja mikäli lastensuojelun tarpeen selvitykseen näyttää olevan aihetta, hän informoi siitä kotiin.

Ikävää jos tiellenne on sattunut ammattitaidoton hoitaja, mutta onneksi tilanne on nyt ohi ja teidät normaaleiksi todettu.

 

[Hmmmm]

Muistutan vain, että Eerikakin satuili....

 

["jep"]

No voi jestas. Jos riitelyllä tarkoitetaan sellaista normaalia erimielisyyttä ja äänen korottamistakin, ja kiroilulla tyyliin "voi helvetti sentään", niin jo on kumma, jos ei sellainen normaaliperheeseen kuulu. Lapsille on ihan hyväksi nähdä, että ihmissuhteisiin kuuluvat erimielisyydet, mutta ne voidaan sopia ja selvittää, niin ettei kumpikaan riko toisen rajoja. Eri asia, jos riitely on väkivaltaa tai tavaroiden rikkomista, ja kiroileminen toisen huorittelua tai vastaavaa.

Tyttäreni 4 v oli tänään hauska, kun luin hänelle Prinsessa Ruususen (kuuluukohan sekään normaaliperheeseen, kun siinä ihan paha haltiatar manaa prinsessavauvan kuolevaksi), ja kun satu päättyi siihen, että "prinssi ja prinsessa elivät onnellisina elämänsä loppuun asti", tyttö kysyi, että suuttuiko ne ikinä toisilleen. Vastasin, että kyllä varmasti suuttuivat, kyllä kaikki ketkä elävät koko ajan yhdessä suuttuvat toisilleen joskus, mutta enimmäkseen heillä oli hyvä ja onnellinen elämä, ja he kuolivat vasta vanhoina. Kyllähän lapsellekin tulee vanhempien, ystävien jne. kanssa riitoja ja hermojen menetyksiä, jotenkin surullista, jos aikuiset kätkevät kaikki tällaiset tunteet, ja lapsi ajattelee olevansa jotenkin ainoa pösilö, jolta joskus palaa pinna.

Ja ennen kuin kukaan ehtii viisastella, tietenkään vanhempien ei pidä ratkaista riitoja lyömällä ja puremalla, vaikka kaksivuotias niin yrittäisikin tehdä. Vaan nimenomaan osoittaa, että suuttua saa, ja se kuuluu elämään, mutta käsiksi ei saa käydä, omaisuutta ei saa hajottaa, eikä liian pahasti sanoa. Tuo kiroilu on varmaan vähän sellainen juttu, mihin jokaisella on omanlaisensa suhde. Itse yritän välttää kiroilua lasten kuullen lähinnä siksi, etten halua heidän saavan negatiivista palautetta/rangaistusta asiasta, jonka ovat kotoa oppineet. Sinällään en edes näe juurikaan pahaa sellaisessa yleisesti suunnatussa kiroilussa. Toisen nimittely taas on eri juttu, mutta siihen ei edes kirosanoja tarvita.

 

["jep"]

Keskustelua sen kummemmin lukematta...

Riiteleminen on normaalia. Minulla on kokemusta miehestä, jonka vanhemmat eivät koskaan näyttäneet hänen lapsuudenkodissaan hänelle mitään negatiivisia tunteita, vaan piilottivat ne lapsilta. Tästä syystä mies sai illuusion, että normaalissa perheessä kaikki ovat aina hymyssä suin eikä riidellä ikinä. = Pumpulissa kasvanut.

Näin. Exäni vanhemmat eivät juuri riidelleet ainakaan poikansa kuullen, mutta erosivat hänen ollessaan teini-ikäinen. Ehkä tätä taustaa vasten hän sanoi "ahdistuvansa" aina, kun edes hiukan tyytymättömään sävyyn nostin jonkun epäkohdan esiin, en siis mitenkään huutanut tai nimitellyt. Seurauksena minun ja hänenkin liitto kariutui, kun vaikeita asioita ei voitu selvittää.

Nykyisen miehen kanssa ollaan molemmat aika temperamenttisia, ja kyllä, riitelemme myös lasten kuullen, vaikka yritämme välttää sitä. Se huutaminen ja jankkaaminen on kuitenkin aika turhaa. Asetan kuitenkin reilun asioista sanomisen sen edelle, että koko ajan olisi ainakin lasten nähden maassa rauha ja hyvä tahto.

 

["jep"]

mielestäni tässä on erikoista se, että pk:n henkilökunta ei ole ensiksikään kertonut teille vanhemmille että tekevät ls-ilmoituksen tästä aiheesta. Yleensä kun ammattihenkilönä tehdään ls-ilmo, suositus on että vanhemmille tästä kerrotaan etukäteen ja myös syy miksi. Näin meille ainakin koulussa opetettiin näistä asioista.

Niin. Kaupunkimme sivuilla on lastensuojeluilmoituspohja, ja siinä on oikein kohta erikseen koskien sitä, onko lapsen huoltajien kanssa keskusteltu, ja jos ei, miksi ei. Keskustelu ennen ilmoitusta ei siis ole pakollinen, mutta vahva suositus, ja jos sitä ei tee, pitäisi se osata ainakin itselleen perustella (joku hyväksikäyttöepäily ehkä, jossa jälkiä voitaisiin yrittää peitellä tms. rikollista). Tuollaisessa tapauksessa oikea tapa toimia olisi pyytää vanhemmat keskusteluun, puhua heidän kanssaan, ja sitten jos siltä tuntuu, sanoa suoraan, että joudun kuitenkin ihan työni puolesta ja lakia noudattaakseni tekemään tästä lastensuojeluilmoituksen, ja selittää lyhyesti, mitä se tarkoittaa.

Olen itsekin ammatissa, jossa noita joutuu joskus tekemään, eikä se mitään mukavaa puhuttavaa vanhempien kanssa ole, mutta velvollisuus mikä velvollisuus, mitäs läksin. Olen kyllä kuullut varhaiskasvatuksen työntekijöiden arkailevan sekä lastensuojeluilmoitusten että avun piiriin ohjaamisen (esim. perheneuvolan suositteleminen) kanssa liiaksi, kun ei haluta suututtaa vanhempia. Tosiasiassa kuitenkin vielä pienehkön ongelman voi usein ottaa puheeksi vanhempien kanssa hyvässä hengessä, mutta kun se paisuu ja paisuu, ollaan vaan entistä enemmän lirissä senkin asian kanssa.

 

[- - -*]

Jaksan aina ihmetellä, kuinka Kaksplussalle eksyy se 2-3% väestöstä, joilla on ihan poikkeavat mielipiteet. Siis ihmiset, kyllä riitely ja kinastelu kuuluvat elämään. Jos se ei sinun elämääsi kuulu niin olet poikkeus. Riitely ei ole sama asia kuin astioiden heittely seinään...

 

[pellonreunan eukko]

Meillä oli satuileva poika, joka mm. kertoi hoidossa, että isä lyö. Samoin kertoi, että äiti ja isä ovat eronneet, kun kuuli naapurissa niin tapahtuneen. Onneksi hoitotädit tiesivät satuilutaipumuksesta.

Riitelystä sen verran, etten halua moralisoida, mutta mielestäni aikuisten pitäisi pystyä itseään hillitsemään niin, etteivät kirjoile lapsen aikana. Ja riidatkin pitäisi voida hoitaa joskus muulloin kuin lasten läsnäollessa. Olen nipo...

Moikka!

 

["vieras"]

Meillä ei koroteta ääntä kun riitelemme. Ja riidat ovat meillä enemmänkin keskusteluja kuin kiistelyä. Niin se vaan on meillä ollut suhteen alusta alkaen. Molemmilla on kyllä vahvat omat mielipiteet asioista, mutta olemme sitä mieltä ettei ole mitään järkeä lähteä huutamaan kilpaa. Meillä ei myöskään kiroilla. Opin sen jo ollessani pieni - ei nyt aikuisenakaan vanhempien luona kiroilla. Miksi siis aikuisena aloittaa sellaista pahaa tapaa jota ei koskaan ole oppinut edes? Onneksi mieheni on kanssani samoilla linjoilla kiroilun suhteen hän sanoo yleensä kun kuulee jonkun kiroilevan, että se osoittaa vaan ettei ihmisellä ole mitään älykästä sanottavaa tai tarpeaksi laajaa sanavarastoa.

Mä tunnen joitakin ihmisiä jotka aina korottavat ääntään ja kiroilevat . suunnilleen joka toinen sana on v*ttu.. ja täytyy sanoa, että mua säälittää niiden perheiden lapset. Se mitä lapset päästelevät suustaan kuvastaa aika hyvin sitä mitä kotona tapahtuu. Tietysti joillakin lapsilla on tapana kertoa tarinoita, mutta sillekin löytyy syynsä. Olisiko niin, että teidän 4-vuotias olisi mustasukkainen pikkusiskolleen ja sen takia on nyt lähtenyt hakemaan huomiota?

Mitä jos kertoisitte lapsillenne mitä voi tapahtua jos menevät tuollaisia tarinoita kertomaan. Kyllä lapsille voi ihan avoimesti kertoa mitä lastensuojelu tarjoittaa ja mitä voi tapahtua jos lastensuojeluilmoitus tehdään. Monet aliarvioivat lasten älykkyyttä ja jopa valehtelevat heille. Lapset osaavat yleensä aikuisia paremmin suhtautua yhteen jos toiseenkin asiaan.

 

["vieras"]

Tarhapaikka vaihtoon sen jälkeen kun sossun kanssa on asiat selvitetty, en mä jättäis samaan tarhaan kyllä lastani!

 

[zxc]

Moikka!

Moi vaan :-DDDDDD Mitäs sä täällä?