J
"jaajaa"
Vieras
Niin, siinäpä se tulikin, ahdistaa kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen tullut hyväksikäytetyksi joskus lapsuudessani, muistot on todella hämäriä ja oikeastaan viimeaikoina vasta olen muistanut asioita. Nuorempana vain ihmettelin että miksen muista paljoakaan isän tykönä vierailuista, vaikka olin sielä jokatoinen viikonloppu.
Muistan jotain hämäriä juttuja kun olin isäni tykönä käymässä, isäni oli alkoholisti ja ei kyennyt pitämään huolta tyttärestään kun oli sammuneena, ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa.
Eniten ehkä ahdistaa etten tiedä kuka minua on käyttänyt hyväksi, epäilen mummon miestä, monta vuotta vanhempia serkkupoikia, isäni ryyppy kavereita tai jopa isääni, mutta mitään varmaa tietoa ei ole.
Kun otin asias esille siis koko suku hyökkäsi minun kimppuun ja minun lyhistettiin ja syytettiin ties mistä hullusta, mutta tiedän suvun muidenkin tyttöjen kokeneen samaa. Yritin puhua eräälle heistä asiasta, mutta hän ei halunnut keskustella.
En tiedä mitä tekisin kun ahdistaa, tällä on ja on ollut suuri vaikutuss elämääni, koko nuoruus meni pilalle, olin hyvin itsetuhoinen ja aloitin seksi kokeilut todella nuorena vaikka en siitä nauttinutkaan, enkä pitänyt huolta itsestäni ollenkaan, hain huomiota ja hyväksyntää ja lähdin kenen vaan mukaan joka oli mukava ja osoitti huomiota. Olin agressiivinen, masentunut ja päämäärätön.. :/
22 vuotiaana sain kuitenkin itselleni terveen suhteen ja nykyään pystyn nauttimaan seksistäkin, mutta edelleen koen olevani hiukan kieroutunut seksuaalisesti. Välillä seksihalut ovat niin kovat että muistuttaa jo jotain pakkomiellettä, ja välillä oikeen inhottaa, edelleenkin olen huomio ja hyväksyntä hakuinen, mutta en enään lähde kenen sattuu mukaan, aiemissa suhteissani olen ollut todella kova pettämään, nykyisessä olen pysynyt uskollisena alusta asti.
Nyt tuntuu vaan niin toivottomalta alkaa rakentamaan asiat alusta, kun muut kävi koulua ja eli nuoruutta, niin minä kärsin omassa kropassani tietämättä mikä on vikana, ja sekoilin päämäärättömästi, onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?
ja sori sekava sepustus..
Muistan jotain hämäriä juttuja kun olin isäni tykönä käymässä, isäni oli alkoholisti ja ei kyennyt pitämään huolta tyttärestään kun oli sammuneena, ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa.
Eniten ehkä ahdistaa etten tiedä kuka minua on käyttänyt hyväksi, epäilen mummon miestä, monta vuotta vanhempia serkkupoikia, isäni ryyppy kavereita tai jopa isääni, mutta mitään varmaa tietoa ei ole.
Kun otin asias esille siis koko suku hyökkäsi minun kimppuun ja minun lyhistettiin ja syytettiin ties mistä hullusta, mutta tiedän suvun muidenkin tyttöjen kokeneen samaa. Yritin puhua eräälle heistä asiasta, mutta hän ei halunnut keskustella.
En tiedä mitä tekisin kun ahdistaa, tällä on ja on ollut suuri vaikutuss elämääni, koko nuoruus meni pilalle, olin hyvin itsetuhoinen ja aloitin seksi kokeilut todella nuorena vaikka en siitä nauttinutkaan, enkä pitänyt huolta itsestäni ollenkaan, hain huomiota ja hyväksyntää ja lähdin kenen vaan mukaan joka oli mukava ja osoitti huomiota. Olin agressiivinen, masentunut ja päämäärätön.. :/
22 vuotiaana sain kuitenkin itselleni terveen suhteen ja nykyään pystyn nauttimaan seksistäkin, mutta edelleen koen olevani hiukan kieroutunut seksuaalisesti. Välillä seksihalut ovat niin kovat että muistuttaa jo jotain pakkomiellettä, ja välillä oikeen inhottaa, edelleenkin olen huomio ja hyväksyntä hakuinen, mutta en enään lähde kenen sattuu mukaan, aiemissa suhteissani olen ollut todella kova pettämään, nykyisessä olen pysynyt uskollisena alusta asti.
Nyt tuntuu vaan niin toivottomalta alkaa rakentamaan asiat alusta, kun muut kävi koulua ja eli nuoruutta, niin minä kärsin omassa kropassani tietämättä mikä on vikana, ja sekoilin päämäärättömästi, onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?
ja sori sekava sepustus..