M
minä
Vieras
Tuli mieleen noista hyväksikäyttöketjuista, että miten te määrittelette sen, että joku on kokenut tulleensa "lievästi" hyväksikäytetyksi lapsena? Miten tällaisen hyväksikäytön uhri on sen kokenut / oireillut?
Itse koen tulleeni lapsena lievästi hyväksikäytetyksi sukulaismiehen toimesta. Muistan kuinka emme siskoni kanssa halunneet olla hänen kanssaan enää kahdestaan, kun olimme jo kouluikäisiä. Emme koskaan puhuneet asiasta (siskoni on kuollut), mutta aikuisena olen muistanut sen. Hyväksikäyttö oli sellaista ikävän tuntuista koskettelua ja puhetta, että "olemme hänen tyttöystäviä, yms."
Hassuinta asiassa on oma reagointini, kun eräs tuttavan tytär sairastui aikuisena psyykkisesti ja kertoi äidilleen, että tämä sukulaismies oli tehnyt myös samaa hänelle. Sairastuminen ei ollut kuulemma johtunut siitä, mutta oli tullut esiin hoidon aikana. Tämä äiti oli välittömästi soittanut minun isälleni ja isäni soitti silloin minulle välittömästi kysyäkseen minulta, että olinko minä kokenut samaa. Ja minä kuulkaa kielsin asian! Sanoin vain sen olleen sen sukulaismiehen "hassuttelua ja huumoria". Jotenkin en vain voinut kertoa asiasta isälleni ja en missään tapauksessa halunnut vaikeuksia tälle sukulaismiehelle, josta kuitenkin tapahtuneista asioista huolimatta välitän. Kyllä on outo ihmisen mieli.
Nyt kun minulla on omia lapsia, pidän silti yhteyttä tähän sukulaismieheen. Koskaan, en kuitenkaan anna lasten olla kahden hänen kanssaan.
Itse koen tulleeni lapsena lievästi hyväksikäytetyksi sukulaismiehen toimesta. Muistan kuinka emme siskoni kanssa halunneet olla hänen kanssaan enää kahdestaan, kun olimme jo kouluikäisiä. Emme koskaan puhuneet asiasta (siskoni on kuollut), mutta aikuisena olen muistanut sen. Hyväksikäyttö oli sellaista ikävän tuntuista koskettelua ja puhetta, että "olemme hänen tyttöystäviä, yms."
Hassuinta asiassa on oma reagointini, kun eräs tuttavan tytär sairastui aikuisena psyykkisesti ja kertoi äidilleen, että tämä sukulaismies oli tehnyt myös samaa hänelle. Sairastuminen ei ollut kuulemma johtunut siitä, mutta oli tullut esiin hoidon aikana. Tämä äiti oli välittömästi soittanut minun isälleni ja isäni soitti silloin minulle välittömästi kysyäkseen minulta, että olinko minä kokenut samaa. Ja minä kuulkaa kielsin asian! Sanoin vain sen olleen sen sukulaismiehen "hassuttelua ja huumoria". Jotenkin en vain voinut kertoa asiasta isälleni ja en missään tapauksessa halunnut vaikeuksia tälle sukulaismiehelle, josta kuitenkin tapahtuneista asioista huolimatta välitän. Kyllä on outo ihmisen mieli.
Nyt kun minulla on omia lapsia, pidän silti yhteyttä tähän sukulaismieheen. Koskaan, en kuitenkaan anna lasten olla kahden hänen kanssaan.