Lapseni on huolimaton unohtelija, kuinka hänet saan muistamaan arkiasiat paremmin

["huhhuh"]

Minä natsiäiti hermostuisin tyystin. Jos esim unohtaisi kännykän jonnekin, se noudettaisiin yhdessä ja sittten takavarikoisin sen pitkäksi aikaa. Ei kyllä meillä vetelisi tuollainen ja jos oman huoneen siivous ei maita, ei lähde kavereille tai ulos tai mihkään ennen kuin se on siivottu.

 

["huh"]

[QUOTE="huhhuh";29108033]Minä natsiäiti hermostuisin tyystin. Jos esim unohtaisi kännykän jonnekin, se noudettaisiin yhdessä ja sittten takavarikoisin sen pitkäksi aikaa. Ei kyllä meillä vetelisi tuollainen ja jos oman huoneen siivous ei maita, ei lähde kavereille tai ulos tai mihkään ennen kuin se on siivottu.[/QUOTE]

Hyi kamala millainen äiti

 

["vieras"]

Tiedä sitten tiukalla, opettaja ei ala wilman kautta viestittelemään läksyistä näin isoilla, jos kyse olisikin jostakin eka tokaluokkalaisesta niin kyllä, mutta ei isommista.

Oletko kysynyt opettajalta voisiko laittaa ne läksyt vilmaan? Varmasti vaihtelee opettajan mukaan tyyli, mutta jos lapsi selkeästi tarvitsee vanhemman tarkistamaan läksyt niin onko nyt täysin mahdotonta?

Ja en kyllä lähtis rankaisemaan lasta kiristämällä harrastuksilla. Mä varmaan pakkaisin sitten ite ne harkkavaatteet, jos on noin vaikeeta. Lapsi ei varmaan tahallaan ole muistamaton, vaan ei ole vielä tarpeeksi kypsä hoitamaan omia asioitaan. Anna aikaa, tukea ja vaadi vähemmän.

 

[vieras*]

Täältä löytyy sellainen "ihan sama"-tyyppi..turha kai kertoa että teini-ikäinen siis.
Varsinainen haaveilija ja unohtelija...ja silloin kun jokin tavara on hukassa,käyttäytyy siten kuin joku muu olisi sen hukannut..kantapäät vaan kopisee kun etsii ihan mahdottomista paikoista,ei tietenkään omilta jäljiltään.
Ja tietää ja osaa (muka) kaiken paremmin kuin isänsä ja äitinsä...ja meidän on vaan PAKKO ymmärtää.
No,voin sanoa että välillä tiukkaa tekee..

 

[minäkin]

Tunnustan, että olisin natsiäiti, ja todellakin jos esim puhelin olisi aina hukassa, niin sitä puhelinta ei saisi enää käyttöön ennen kuin osaisi huolehtia. Samaten läksyt on oltava todistetusti tehtynä ennen kuin kavereita astuu ovesta sisään ja itse ovesta ulos. Unohduksia sattuu joskus itse kullekin, mutta mitään ei haittaa juttuja en kuuntelisi, koska kyllä noista jatkuvista unohteluista koituu haittaa sekä itselle, että muille kanssaeläjille.

 

["vieras"]

Ihan karmii millaista käsittelyä tuollaisten äitien tarkkaavaisuushäiriölapset saavat. Juostaan sitten mielenterveystoimistossa lopun ikää .

 

[ei haittaa]

[QUOTE="vieras";29108225]Ihan karmii millaista käsittelyä tuollaisten äitien tarkkaavaisuushäiriölapset saavat. Juostaan sitten mielenterveystoimistossa lopun ikää .[/QUOTE]

Kovasti on tullut jatkoa ketjuun

Lapsellani ei ole tarkkaavaisuushäiriötä ei vaikeuksia keskittyä ei ongelmia oppimisissa kuten jossakin vihjailtiin että kulkee käsi kädessä.
Vaan oikeasti hän on oikea huithapeli,
ei en huuda pää punaisena jos nyt unohtaa, (todettu jo ettei se auta )
unohduksia sattuu kaikille SILLOIN TÄLLÖIN.
Se että joskus on lahjottu tuottaa jotain pientä tulosta mutta onko sekään oikein muita kohtaan että lahjotaan yksi muistamaan kaikki tai suht koht kaikki asiat kun muut lapsemme tekee tämän automaattisesti,
opettaa nopeaan muillekin esimerkillään että unohdelkaa niin saatte kiitosta.
Ja ihan pienestä lapsesta ei ole kyse sillä lapsi on 10v.
Sepä tässä onkin niin ristiriidassa kun ei ole ongelmia koulussa ei oppimisessa ei harrastuksessa ei kaverisuhteissa ei missään muussa kuin se että kaverit tosiaan jo naljailee tuosta unohtelusta.
Koetin tässä vuosi sitten jo saada perhe ja kasvatusneuvolaankin aikaa ja käytiin sillä
muutaman kerran
mutta kun lapsessa ei ole muuta vikaa kuin mitä nyt unohtaa ja hukkaa kaiken.
Siski tämä alkaa olemaan jo hermokippu mutsi kun jatkuvasti saa huolehtia tai muistutella mitä pitääottaa mukaan ja silti hänellä jää osa ottamatta.
Siihen en enään jaksasi lähteä että se olen minä joka pakkasin ja tekisin ja näin olisi karhunpalvelus lapselle kun äiti huolehtii,
täten ei tarvisi huolehtia sitäkään vähää.
Mutta taas jatkettava duunia

 

["vieras"]

Et siis tiedä mitä tarkkaavaisuushäiriö tarkoittaa?

 

[sinulle tietoa]

[QUOTE="vieras";29108284]Et siis tiedä mitä tarkkaavaisuushäiriö tarkoittaa?[/QUOTE]

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö – Wikipedia

 

["huhhuh"]

[QUOTE="huh";29108070]Hyi kamala millainen äiti [/QUOTE]

Ai, minusta on kamalaa, että nykyaikana lapsia paapotaan ja mitä niistä sitten tulee isompana. Meillä asiasta vaan tehdään "haittaava", kun ei pääse kaverille eli alkaa se siivoaminenkin maittaa.
Apn aloituksessa (jos nyt muistan oikein) mainittiin, että saattaa pihalla huomata unohtaneensa jotain, mutta ei palaa hakemaan. Eli lapsi on oppinut, että eipä siitä sen ihmeempää seuraa. Jos alusta alkaen olisi seurannut, olisi oppinut, että unohdettu juttu on noudettava.

 

["vieras"]

Niinpä. Vanhoina hyvinä aikoina huonot lapset heitettiin linnan tornista ulos tai "katosivat suolle" tai "susi söi". Kyllä nykyisin on ihan turhaa paapomista.

 

["Sirkkeli"]

Et perhana löysää nutturaa, vaan kiristät!

Mun mielestä kyseessä on ennemminkin lapsen välinpitämättömyys tavaroita ja asioita kohtaan. Lapsi on oppinut, että muut aina pelastaa, ja sen takia on tuollainen. Huomasin se heti tuota tekstiäsi lukiessa. Sinäkään et ole kovin tiukka äiti, jos loppujen lopuksi itse siivoat lapsen huoneen ja tavarat esim. keittiöstä.

Tästä lähtien kun hukkaa esim. pyörän avaimen, niin teetätte uuden avaimen vasta seuraavalla pyöräkaudella. Kun huone pitää siivota, niin viet penskan siivousvälineiden kanssa huoneeseensa, ja annat kellonajan milloin kaikki pitää olla tehtynä. Ja valvot että tekee. Kun piirtää keittiössä, ei nouse siitä tuolista ennen kuin on kasannut kamat ja ottaa ne mukaansa. Jos ehtii lähteä ilman kamoja, niin haet takasin hakemaan kamoja.

Mun lapsi on 14 v., eikä hyvin passatun lapsuuden jälkeen osaa raivata jälkiään. Juu, en raivaa minäkään, vaan kutsun likan paikalle kesken toisten hommien raivaamaan. Ja varmasti tulee. Pienempänä oli välinpitämätön tavaroitaan kohtaan, ja totes että jos häviää, niin ostetaan uus. No ei todellakaan. Kävi useamman kerran ekalla ja tokalla hakemassa koulusta takkia yms., ja sen jäälkeen on osannut pitää huolen tavaroistaan.

 

[vieras*]

Huono juttu jos penskat oppii siihen että jos jokin tavara hukkuu tai rikkoutuu pelkästä huolomattomuudesta,mennään ja ostetaan uusi...
Meidän pihalta kerran varastettu potkulauta ja uusi ostettiin saatesanojen kanssa...siis ettei jätetä lojumaan näkyville...melko pian unohtui ja meininki sen verran julmaa että jos tuo uusikin häviää niin turha kitistä...pyörän lukitseminenkin liian hankalaa ja aikaa vievää kun "mulla on tärkeämpääkin tekemistä"...

Siis miten suht fiksu 12-vuotias taantuu parissa vuodessa...niin teiniksi...

 

[popopopo]

No mutta lapsesi kuulostaa todella pärjäävältä niin eihän tässä sitten ole ongelmaa? Kaikilla lapsilla pitää nyt olla edes yksi asia missä vanhempia saa vähän haastetta ja jos koulu sujuu, kaverisuhteet pelaa ja kaikki on muuten hyvin niin saisit olla kiitollinen. Minulla on kolme erityislasta millä yhdelläkään ei suju yksikään noista ja saadaan juosta kaikissa terapeioissa ja on muistilistat ja kuvalliset päiväohjelmat ja jäähyt ja sopimukset ja palkinnot ja kaikki.

Jos lapsesi tsemppaa noin hyvin jo kaikessa muussa niin ihmekkös jos yhdessä asiassa vähän lipsuu. Muistat kiitellä niistä asioissa missä onnistuu ja teette yhteisiä sopimuksia. Meillä on esim. merkit. Huoneen siivouksesta saa merkin, viidellä merkillä saa esim. Star Wars korttipakkauksen. Asiat ansaitaan. Jos tahtoo joskun hienon uuden pelin niin sovitaan tietty määrä merkkejä ja tehdään seinään niistä sopimus ja lista ja siitä homma lähtee. Näin lapsi itse motivoituu. Muistuttaa saa, mutta hei kenen ei tarvitse muistuttaa lapsiaan joskus?

Ja vanhan ajan kurista niin voidaanpa katsoa sen sukupolven masennut, alkoholismi ja itsemurhatilastoja niin nähdään miten hyvin se toimii.

Lapsen kanssa pääsee pitkälle, kun kohtelee tätä älykkäänä yksilönä ja tekee tämän kanssa sopimuksia. Eikä pidä tahdata täydellisyyteen. Asia kerrallaan. Läksyjen merkkaamisesta kannattaa vihjata opettajalle, että pitää silmällä, että lapsi kirjoittaa ne ylös. Sillä se selviää. Ei meidän 9v todellakan muista itse laittaa läksyjä ylös. Ope vähän vilkuilee ja huikkaa jos meinaa onnistua.

Lapsellekkin kuuluu arkeen monenlaisia juttuja. On koulu ja kaverit ja niiden tuomat sosiaaliset suhteet. On harrastukset ja koti ja perhe. Eipä se ole ihme js nyt ei ihan kaikesta suoriudu täydellisesti.