Mun esikoinen on kammoksutussa VIRIKEHOIDOSSA (ei kesällä kylläkään) . Aloitti siellä viime syksynä, ja koko kesän on kitissyt että koska pääsee taas päiväkotiin. Vaikka ulkoillaan, uidaan, mökkeillään, jne, on päiväkotia silti ikävä.
Mieheni on töissä joka ikinen päivä aamusta iltamyöhään, lähtee aamulla kun heräämme ja tulee illalla kun lapset on jo nukkumassa. Vapaapäiviä on muutama per kuukausi, jos hyvin menee, nyt heinäkuussa ei esim. ole yhtään vapaata. Miehen suku asuu tuhansien kilometrien päässä, mun vanhemmat asuu lähellä mutta heillä on omat kiireensä työn, vapaaehtoistoiminnan ja harrastusten kanssa. Lapset on joskus harvoin heillä hoidossa pari tuntia kerrallaan, mutta ei muuten. Muita lapsenvahteja ei ole.
Jos mieheni olisi töissä 5 päivää viikossa 8 tuntia kerrallaan, meillä ei olisi mitään ongelmaa. Mutta koska asia ei ole niin, on esikoinen päiväkodissa 3 päivänä viikossa. Ja kammoksukaa: myös kuopus aloittaa elokuussa päiväkodissa, vaikka minulla ei vielä ole työpaikkaa tiedossa. Muutaman tunnin hoito parina päivänä viikossa ei voi olla lapselle haitaksi, tottuupa ainakin päiväkotiin ennen kun alkaa olla siellä täysiä päiviä. Ja työhaastatteluissa käyminen sujuu kivemmin, kun ei ole lapsia mukana =)
Joka ikinen, joka on minua tästä arvostellut, on itse naimisissa miehen kanssa joka tekee 40-tuntista työviikkoa, ja lapset on eläkkeellä olevilla isovanhemmillaan hoidossa ainakin kerran viikossa. Helppohan siinä tilanteessa on arvostella etten mä ainakaan koskaan veisi lasta tarhaan jos olen itse kotona... :kieh: ja samaan hengenvetoon todeta, että on ensi viikolla lähdössä miehen kanssa viikoksi Kreikkaan ja lapset jää mummolaan (kuten eräs arvostelija teki, tajuamatta lainkaan miten ironista se on :headwall: )
