Lapsettomien käsitys lapsiperheiden elämästä

[vieras]

miten voi samanlainen matkustelu onnistua?
Jos me miehen kanssa kaksin lähdemme aurinkolomalle, makaamme altaalla ja syömme hyvin ja uimme. Kahden lapsen kanssa aika kuluu vahtiessa heitä ja leikkipuistoissa ym. mitä voi tehdä kotonakin. suuri osa aikaa kuluu arkipuuhissa, eikä tunnu järkevältä heittää tonneja menemään, että voi tehdä samaa arkea kuin kotona.

Niin totta. Miksi sinne LOMALLE pitäisi mennä lasten kanssa passaamaan niitä? Huvittavaa on, että LOMALLA tehdään kaikkea samaa kuin arkisin kotona: aamupalta hotellilla, tiskaukset, vahtimiset altaalla, syöttämiset ja vahtimiset illallisellla, satujen luvut illalla jne. Mitä ihmeen lomaa se on?

ok. Joku ymmärtää. Viimeksi oli loma oikeaa lomaa, kun oli vain yksi pieni. Noin 1v tai alle ei vielä vaatimala vaatinut lapsiperhejuttuja tai leikkipuistoja vaan voi helposti tehdä aikuisten retkiä ym. kaksi lasta, vauva ja leikki-ikäinen, ja ei ehtinyt tehdä mitään muuta kuin arkea. Tuolloin päätin, että seuraavan kerran lomalle, kun molemat kävelevät reippaasti itse omilla jaloilla ym

 

[vieras]

Paras matkamme on itseasiassa vesipuistoloma, lapset väsähtivät äkkiä hurjan päivän jälkeen ja itse istuimme pikkuisen mökin portailla juomalla olutta ja nauramalla päivän pöljyyksille. Lasten mielestä reissujen kohokohta on aina joku tyyliin huoltoaseman purkka-automaatti ja hesen pallomeri jossain toisella paikkakunnalla, itse lomakohde ei ehkä niinkään. Lentomatka etelään voi olla itsessään mahtavin juttu, ei siellä oleminen. Lasten maailma, vähän erilainen.

niin, meillä lapsilla myös uimahalliretkessä parasta sen päälle leivokset. ulkomaanlomassa purkkaautomaatti myös ym.

Mutta vastuu toisesta ja passaaminen on kuitenkin aina päällä. Ei lapsellinen voi viettää lomaa jos ei tukiverkkoja.

 

[Gluteus maximus]

miten voi samanlainen matkustelu onnistua?
Jos me miehen kanssa kaksin lähdemme aurinkolomalle, makaamme altaalla ja syömme hyvin ja uimme. Kahden lapsen kanssa aika kuluu vahtiessa heitä ja leikkipuistoissa ym. mitä voi tehdä kotonakin. suuri osa aikaa kuluu arkipuuhissa, eikä tunnu järkevältä heittää tonneja menemään, että voi tehdä samaa arkea kuin kotona.

Niin totta. Miksi sinne LOMALLE pitäisi mennä lasten kanssa passaamaan niitä? Huvittavaa on, että LOMALLA tehdään kaikkea samaa kuin arkisin kotona: aamupalta hotellilla, tiskaukset, vahtimiset altaalla, syöttämiset ja vahtimiset illallisellla, satujen luvut illalla jne. Mitä ihmeen lomaa se on?

juuri näin! Minusta lasten kanssa olisi järkevin loma sellainen,että ajettaisiin autolla Tanskaan ja mennään siellä Tivoliin ja Legolandiaan jne. ehkä jatketaan ajamista Saksaan jne. Tämä olisi varmasti mukavaa. Pysähdytään silloin kuin halutaan ja matkustaminen olisi mukavaa ilmastoinnin ja sen takia, että lapset pysyvät paikallaan!

 

[Sipi&Tylvesteri]

^ja meillä nää oksentaa autossa =) Tehtiin tuollainen loma, Legomaa on hyvä paikka.

 

[Gluteus maximus]

^ja meillä nää oksentaa autossa =) Tehtiin tuollainen loma, Legomaa on hyvä paikka.

niin on. olen ollut itse useasti Tanskassa ja se maa on ihana! Pitäsi lähteä omienkin muksujen kanssa. Meillä lapset eivät ole koskaan oksentaneet autoon =)

 

[Borkku]

Onko elämän tarkoitus siis kerätä itselleen kokemuksia ihanista shoppailuista ja nautinnoista? Sekö on elämän tarkoitus, olla itse hedonistisesti onnellinen ja tyydytetty? Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa. Tai voihan heillä olla lapsen varavanhempina isovanhemmat, jotka hoitaa paljon, me emme matkustele ilman lapsia ja matkustelu heidän kanssaa on...nooh, kaukana rentoutumisesta, joten käymme hiihtolomilla mökkeilemässä ja kesällä kotimaassa huvipuistot, minnekään Thaimaaseen en tod lähtisi vielä.

Lapsi todella rakastaa vanhempiaan, sitä nyt ei voi kieltää millään. Lapsen kehitys ja olemus on yllättävää, pahin päivä olisi dantenkin mielestä infernaalinen, mutta hyvät hetket korvaavat ne täydellisesti.

Eikö saa olla ihmistä joka ajattelee erilailla asioista sun kanssa eikä todellakaan pidä sitä lasta itselleen tärkeänä omassa elämässään?

 

[anni*]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

minä olen sitä mieltä ettei saa! tai ainakin paikka ja asenne ovat eriä kuin sinkkuna!
harrastuksia ei ole minulla kuin epäsäännöllisesti yksi, kun mies tekee pitkää päivää ettei ehdi kotiin hoitamaan lapsia ja aina on niin paljon kotona tekemistä ettei edes ehdi lähtemään illalla pois. mutta en ymmärrä mistä jään silloin paitsi?
olen ollut liki 30-v kun sain esikoiseni, olen ehtinyt silloin harrastaa ja käydä shoppailemassa jos olisi kiinnostunut. rahaa ei ollut matkusteluun.
en ole superäiti vaan vain läsnä lapsilleni, jotka ovat vielä pieniä. mutta itsekäs en halua olla vaan kytettävissä silloin kun pieni lapseni sitä haluaa. itsekäs olen ollut ennen lapsia ja joskus saan sitäkin taas olla.

 

[Beep]

Mulle taas on avautunut ihan uusi maailma lasten kanssa, sitä aiemmin tuntui että kaikki oli jo koettu, joka maailman kolkka reissattu läpi jne. Kaipasin jotain enemmän, ja se kaipaamani löytyi niistä hetkistä kun rinnalle nukahtava vauva juuri ennen nukahtamistaan raottaa vielä kerran silmiään ja hymyilee. Rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus äitiin on aivan erilaista kuin rakkaus omaan puolisoon, ehdotonta. Ennen piti lähteä viikonlopuksi Pariisiin saadakseen jotain erikoista elämään, nyt iloitsee eri asioista, vaikkapa lapsen riemusta kun hän laittaa aikuisten kengät jalkaansa ja kipsuttelee ympäriinsä. Harrastamaan ja kaupoille olen päässyt kuten ennenkin.

Niin.... tässä myös hyvä esimerkki, jos tarvitsee jotain näin konkreettista muutosta.

Monien on vaikea tajuta, että ihminen voi myös oivaltaa asioita ilman tälläisiä ääripää-kokemuksia.

 

[Oisku]

Onko elämän tarkoitus siis kerätä itselleen kokemuksia ihanista shoppailuista ja nautinnoista? Sekö on elämän tarkoitus, olla itse hedonistisesti onnellinen ja tyydytetty? Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa. Tai voihan heillä olla lapsen varavanhempina isovanhemmat, jotka hoitaa paljon, me emme matkustele ilman lapsia ja matkustelu heidän kanssaa on...nooh, kaukana rentoutumisesta, joten käymme hiihtolomilla mökkeilemässä ja kesällä kotimaassa huvipuistot, minnekään Thaimaaseen en tod lähtisi vielä.

Lapsi todella rakastaa vanhempiaan, sitä nyt ei voi kieltää millään. Lapsen kehitys ja olemus on yllättävää, pahin päivä olisi dantenkin mielestä infernaalinen, mutta hyvät hetket korvaavat ne täydellisesti.

Kuka voi sanoa mikä on elämän tarkoitus? Kerro mullekin jos tiedät. Mun mielestä se kuulostaa aika hyvältä tarkoitukselta että on onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen. Mikäli sen olotilan saa shoppailusta, kaikin mokomin. Toinen taas siitä että on kahdeksan lasta, sekin on sallittua.

 

[Gluteus maximus]

Onko elämän tarkoitus siis kerätä itselleen kokemuksia ihanista shoppailuista ja nautinnoista? Sekö on elämän tarkoitus, olla itse hedonistisesti onnellinen ja tyydytetty? Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa. Tai voihan heillä olla lapsen varavanhempina isovanhemmat, jotka hoitaa paljon, me emme matkustele ilman lapsia ja matkustelu heidän kanssaa on...nooh, kaukana rentoutumisesta, joten käymme hiihtolomilla mökkeilemässä ja kesällä kotimaassa huvipuistot, minnekään Thaimaaseen en tod lähtisi vielä.

Lapsi todella rakastaa vanhempiaan, sitä nyt ei voi kieltää millään. Lapsen kehitys ja olemus on yllättävää, pahin päivä olisi dantenkin mielestä infernaalinen, mutta hyvät hetket korvaavat ne täydellisesti.

Kuka voi sanoa mikä on elämän tarkoitus? Kerro mullekin jos tiedät. Mun mielestä se kuulostaa aika hyvältä tarkoitukselta että on onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen. Mikäli sen olotilan saa shoppailusta, kaikin mokomin. Toinen taas siitä että on kahdeksan lasta, sekin on sallittua.

aivan!

 

[Beep]

Elämän tarkoitus on rakkaus.
Tulla paremmaksi ihmiseksi, omaksi itsekseen. Mun mielestä. :heart:

 

[jees]

Elämän tarkoitus on rakkaus.
Tulla paremmaksi ihmiseksi, omaksi itsekseen. Mun mielestä. :heart:

Höpsis... Elämän tarkoitus on MURHEEN KARKOITUS

 

[anni*]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

Jaa. no meidän perheellä se samanlainen matkustelu kyllä edellyttäisi lapsenvahteja mukaan reissuun. Siksi ollaan alsten kanssa jouduttu tyytymään vähän erilaiseen, mutta silti varsin antoisaan matkailuun.

näin myös meillä. esim lapin lomaan, kun menee omalla autolla saa paljon tavaraa mukaan. siellä paikan päällä löytyy aina mukavaa tekemistä joka ikäiselle, koko perheelle! ja vaikka sielläkin joutuu tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä yms. on se aivan eri juttu. siellä ei sitä normaalin arjen kiirettä ole! arjen murheet eivät seuraa sinne, siis raha ja työmurheet!
ja kun ottaa mukaan ystäväperheen niin lapsilla on kavereita eivätkä ne koko aikaa kiukuttele tai halua jotain.
ja asennehan näissä asioissa on tärkein

 

[Sipi&Tylvesteri]

Kuka voi sanoa mikä on elämän tarkoitus? Kerro mullekin jos tiedät. Mun mielestä se kuulostaa aika hyvältä tarkoitukselta että on onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen. Mikäli sen olotilan saa shoppailusta, kaikin mokomin. Toinen taas siitä että on kahdeksan lasta, sekin on sallittua.

Elämän tarkoituksena, eräänä niistä, on ihmiseen osittain rakennettu tarve lisääntyä kaikkine mausteineen. Lapsen kanssa eläminen ei vain kasvata lasta vaan myös aikuista.

Kukaan ei voi olla tyytyväinen, tasapainoinen ja onnellinen. Se on juuri jutun juju, kun tunnetilaa, joka olisi elämän tarkoitus ei löydy, pitää se olla jokin muu se elämän tarkoitus.

 

[Strösselivuori]

Toisinaan elämä lapsen kanssa on yhtä helvettiä ja tuntuu, ettei sitä jaksaisi enää yhtään, mutta onneksi aika usein tapahtuu jotain, joka pelastaa koko päivän - ja enemmänkin. Vaikka en aikaisemmin tiennyt, millaiseen tulikokeeseen me miehen kanssa vanhempina joudutaan, en nyt enkä vastaisuudessa suostu luopumaan lapsestani mistään hinnasta.

Vapaaehtoisesti lapsettomat saavat olla sitä mieltä kuin haluavat, sillä he eivät tiedä, mistä jäävät paitsi.

 

[Hei]

Meillä ei ole vielä yhtään lasta, esikoinen on vasta matkalla tuolla masussa kasvamassa.
Eihän sitä vielä kauhean tarkkaa käsitystä lapsiperheen elämästä ole mutta sen mitä olen mukana saanut olla sisareni ja ystävieni perhe-elämässä niin voin sanoa että se on se mitä itse haluan.

Ymmärrän kuitenkin niitä jotka eivät lapsia halua.

Mutta tuo väite että lapsi pilaa suhteen niin se on täyttä bullshittiä...
Jos parisuhde on terve ja vakaalla pohjalla niin ei lapsen syntymä suhdetta pilaa...
Totta kai se vaikuttaa suhteeseen, aikaa ei pakosti aina ole niin paljon toiselle kun haluaisi jne.

Mutta ei lapsi toimivaa parisuhdetta pilaa.

Ja mitä tulee salilla käymiseen, shoppailuun ja ynnä muuhun niin minä kyllä uskon että kyllä siellä ehtii käydä kun järjestää aikaa...

 

[Beep]

Lapset MUUTTAVAT parisuhdetta, mutta eihän ne nyt mitenkään sitä voi pilata.

Se "pilaaminen" tapahtuu ihan ihmisen omassa päässä, ja se on jokaisen vastuulla mitä pään sisällä tapahtuu... noin suurinpiirtein.

Ja toiset ehtii ilman lapsiakin paremmin tekemään kaikkea enemmän kuin toiset lapsettomat, sama jatkuu perheenä... ihmisiä ja perheitä on erilaisia... duh...

 

[Oisku]

Kuka voi sanoa mikä on elämän tarkoitus? Kerro mullekin jos tiedät. Mun mielestä se kuulostaa aika hyvältä tarkoitukselta että on onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen. Mikäli sen olotilan saa shoppailusta, kaikin mokomin. Toinen taas siitä että on kahdeksan lasta, sekin on sallittua.

Elämän tarkoituksena, eräänä niistä, on ihmiseen osittain rakennettu tarve lisääntyä kaikkine mausteineen. Lapsen kanssa eläminen ei vain kasvata lasta vaan myös aikuista.

Kukaan ei voi olla tyytyväinen, tasapainoinen ja onnellinen. Se on juuri jutun juju, kun tunnetilaa, joka olisi elämän tarkoitus ei löydy, pitää se olla jokin muu se elämän tarkoitus.

Lisääntykää ja täyttäkää maa, vai? Mutta maa on jo ajat sitten täytetty liiankin kanssa.

Miksi se on sulle niin vaikea pala että joku ei haluaisi lasta? Mitä väliä? Sulla on lapsia, ja se on ilmeisesti ok, vaikka et olekaan tyytyväinen, tasapainoinen ja onnellinen (koska omien sanojesi mukaan niin ei voi olla). Jos sun työkaveri on tyytyväinen ilman lapsia, miten se on sulta pois?

 

[Ögonblick]

Työkaverisi tuntuu olevan harvinaisen fiksu ihminen. Miksi sitä pitäisi pilata toimiva parisuhde kolmannella pyörällä. Ei enää extempore-seksiä, matkustelua, romanttisia illallisia, äkkilähtöjä, pitkiä aamuja jne. Kaksin aina kauniimpi. Ja mieluummin minä salilla ja shoppaamassa käyn, kun kakkavaippoja kotona vaihtelen.

Kyllä meillä edelleen matkustellaan (jopa ennemmän nyt kun rahaakin tulee enemän ) tehdän extempore-juttuja, käydään ulkona ja nautitaan pitkistä aamuista, shoppaamkin pääsen aina kun haluan. Parisuhdekin voi paremmin kuin koskaan!
Itse olin ap:n kaltainen nuori joka ei ikinä toivonut saavansa lapsia ja perhettä. Ei edes vakituista parisuhdetta. Kuikas kävikään, lapsia on nyt kaksi, ja hetkeäkään en ole joutunut katumaan. Enkä mistään oel joutunut lasten takia tinkimään. Ihan itsestään se on kiinni kuinka elämänsä lasten kanssa järjestää!

muoks.. Siis olin ap:n kuvaileman kaltainen ihminen!

 

[Pirullinen]

Lapsettomana en ikinä kuvitellut saavani lapsia enkä niitä tosiaan kaivannut, oma elämä oli ihanaa ja se riitti vallan mainiosti. Tuttujen lapsiperheiden elämä vaikutti ahdistavalta ja sitovalta.

Aika pitkälti piti paikkansa nuo ennakkokäsitykset, vaikka lasta rakastankin niin ei tää perhearki mitään herkkua ole.

 

[LOL]

Mutta kamalinta on se, kun tuollainen lapsia karsastava pariskunta päättää hankkia lapsen, kun se nyt vaan kuuluu asiaan. Sit se lapsi on pääasiassa mummollaan, että pariskunta ehtii viettää edelleen omaa "laatuaikaansa". Toista lasta ei missään tapauksessa hankita, koska se häiritsisi liikaa "omaa" elämää. Olen tällaista läheltä seurannut, ja pahaa tekee.

Niinpä olen sit' mieltä, että ihan hyvä, ettei hanki lapsia, jos ei niistä pidä. Itse en voisi kuvitella olevani täydellinen ilman lapsiani. Meidän parisuhde on sekoitus lujaa ystävyyttä ja rakkautta, eivätkä lapset sitä ole kaataneet, ehkä päinvastoin.

Mä olen kanssa seurannu tällaista sivusta..lapsi on mummolassa vähintään jokatoinen viikonloppu,lapsi on hoidossa mummolla jopa silloin kuin äiti haluaa mennä lenkille kun isää ei ole kiinnostanut lastenhoito missään vaiheessa..

 

[Keikas]

Mutta kamalinta on se, kun tuollainen lapsia karsastava pariskunta päättää hankkia lapsen, kun se nyt vaan kuuluu asiaan. Sit se lapsi on pääasiassa mummollaan, että pariskunta ehtii viettää edelleen omaa "laatuaikaansa". Toista lasta ei missään tapauksessa hankita, koska se häiritsisi liikaa "omaa" elämää. Olen tällaista läheltä seurannut, ja pahaa tekee.

Niinpä olen sit' mieltä, että ihan hyvä, ettei hanki lapsia, jos ei niistä pidä. Itse en voisi kuvitella olevani täydellinen ilman lapsiani. Meidän parisuhde on sekoitus lujaa ystävyyttä ja rakkautta, eivätkä lapset sitä ole kaataneet, ehkä päinvastoin.

Mä olen kanssa seurannu tällaista sivusta..lapsi on mummolassa vähintään jokatoinen viikonloppu,lapsi on hoidossa mummolla jopa silloin kuin äiti haluaa mennä lenkille kun isää ei ole kiinnostanut lastenhoito missään vaiheessa..

Tunnetaankohan sama perhe...

 

[vieras]

Työkaverisi tuntuu olevan harvinaisen fiksu ihminen. Miksi sitä pitäisi pilata toimiva parisuhde kolmannella pyörällä. Ei enää extempore-seksiä, matkustelua, romanttisia illallisia, äkkilähtöjä, pitkiä aamuja jne. Kaksin aina kauniimpi. Ja mieluummin minä salilla ja shoppaamassa käyn, kun kakkavaippoja kotona vaihtelen.

Kyllä meillä edelleen matkustellaan (jopa ennemmän nyt kun rahaakin tulee enemän ) tehdän extempore-juttuja, käydään ulkona ja nautitaan pitkistä aamuista, shoppaamkin pääsen aina kun haluan. Parisuhdekin voi paremmin kuin koskaan!
Itse olin ap:n kaltainen nuori joka ei ikinä toivonut saavansa lapsia ja perhettä. Ei edes vakituista parisuhdetta. Kuikas kävikään, lapsia on nyt kaksi, ja hetkeäkään en ole joutunut katumaan. Enkä mistään oel joutunut lasten takia tinkimään. Ihan itsestään se on kiinni kuinka elämänsä lasten kanssa järjestää!

muoks.. Siis olin ap:n kuvaileman kaltainen ihminen!

Mihin järjestät lapset extempore?

 

[vieras]

Lapsettomana en ikinä kuvitellut saavani lapsia enkä niitä tosiaan kaivannut, oma elämä oli ihanaa ja se riitti vallan mainiosti. Tuttujen lapsiperheiden elämä vaikutti ahdistavalta ja sitovalta.

Aika pitkälti piti paikkansa nuo ennakkokäsitykset, vaikka lasta rakastankin niin ei tää perhearki mitään herkkua ole.

peesaan tätä. Kovaa työtä 24/7 30 vuotta.

 

[tutsa]

ihme kinaamista, mulla on ainakin omasta tahdostaan lapsettomia ystäväpariskuntia (joista yhdestä tulee toisen lapsen kummi), eikä me kinastella tai edes keskustella asiasta. mua ei hetkauta onko ihmisellä kymmenen kakaran lauma vai lapseton elämä.
Enemmän ihmetyttää se että pitää jotenkin "todistella" omaa valintaansa paremmaksi extempore seksillä tai elämässäni ei ole mitään ilman lapsia asenteella. Jokainen tekee valinnan itse (siis ne joilla on annettu valita, tahattomasti lapsettomat ovat sitten asia erikseen).
Ja mitä parisuhteeseen tulee, ei ne lapset sitä pilaa tai kukaan muukaan ulkopuolinen, kyllä ne pilaajat löytyy aina niistä kahdesta jotka sitä suhdetta elävät. täytyy opetella elämään oman arkensa kanssa.
Ja itse pidän kyllä lapsen kanssa lomailua lomana, sehän riippuu mistä pitää. Jos tahtoo kulautella skumppaa illat ravintelissa ja maata koko päivän rantsulla ilman että joutuisi eväänsä liikuttamaan, niin ei siihen muksut välttämättä kuvaan sovi. itse tykkään enemmänkin lähteä vuorille kävelemään, paikallisen asustuksen keskellä pälyilemään, enkä koe lapsen olevan siinä millään tavalla tiellä.