Lapsettomien kavereiden kommentit loukkaavat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti 1 2 3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti 1 2 3

Vieras
Harmittaa, kun minulla on hyvä ystävä jolla ei ole lapsia eikä miestä. Minulla on itsellä kaksi pientä lasta joiden kanssa olen kotona. Kalenterimme on aivan täynnä, varsinkin viikonloput ja kaikki viikonloppuohjelmat täytyy varata ajoissa että mahtuu kalenteriin. Tuntuu että hän ei tätä ymmärrä ollenkaan. Tiedossa oli eräs omaan harrastukseeni liittyvä viikonloppukurssi. En ole päässyt mihinkään omiin harrastuksiini viime vuosina kuin ehkä n. kerran vuodessa viikonloppukurssin muodossa. Tämä oli siis minulle tärkeä asia että sain sovittua mieheni kanssa lastenhoidon ja hänelle oli ok että menen tälle kurssille, ja olin sen merkannut kalenteriin aikaisin. Sitten eräs kaverimme kutsuikin illanviettoon juuri tälle samaiselle viikonlopulle. En näe usein tätä kaverianikaan joten mietiskelin vähän mitä tekisin, minun pitäisi perua kurssini toiselta illalta jos menisin illanviettoon ja mieheni joutuisi hoitamaan lapsia yksin melkein koko viikonlopun. Näin tätä lapsetonta ystävääni ja mietiskelin ääneen etten tiedä tulenko tuohon illanviettoon kun minulla on se harrastuskurssi ja olin ajatellut mennä sinne. Kaverini oli aivan tuohtunut ja sanoi että no ei mun ainakaan olisi vaikea valita "ko. harrastus" tai kaverien tapaaminen että ei paljon toi harrastus kyllä kiinnosta. Luulin hänen vitsailevan ja sanoin että no joo, mulle tuo harrastus on tärkeä ja vaihdoin puheenaihetta. Sitten kuitenkin päätin mennä siihen kaverien illanviettoon. Siellä tämä lapseton kaveri kertoi kaikille moneen otteeseen kuinka minä olin sanonut että olen ehkä menossa tähän harrastukseeni mieluummin kuin kavereita tapaamaan ja naureskeli kovasti sille ja hoki asiaa moneen kertaan. En edes jaksanut vaivautua selittämään asiaa tarkemmin, pahoitin vain mieleni ja ihmettelin miksi hänen pitää jauhaa siitä. Tuli vähän tyhmä olo että kun kerran tulin siihen illanviettoon niin mitä varten hän alkaa kaikille kertoa että olin ensin epäröinyt. Jotenkin loukkaaannuin tuosta. Tuntuu ettei hän muutenkaan yhtään ymmärrä kiireitäni, jos en joskus pääse johonkin hänen ehdottamaansa tapaamiseen koska meillä on muuta ohjelmaa, hän ehdottaa että jättäisin sen muun ohjelman väliin esim että jätät vain lapset miehelle ja tulet sitten. Ihan kuin se kävisi noin vain ja voisin milloin vain jättää lapset miehelle ja sanoa että menen nyt. Hän ei ymmärrä että haluan viettää aikaa lapsieni ja mieheni kanssa ja se menee kyllä edelle kaverien tapaamisesta! Jos esim olen jossain pe-iltana niin todellakin mieluiten olen la-illan kotona perhen kanssa vaikka kaverit ehdottaisivatkin kaverien illan viettoa. Tuosta hän sitten vitsailee ja pilkkaa minua eikä yhtään ymmärrä. Harmittaa kun aikaisemmin oltiin hyviä ystäviä ja nyt mietin onko hän minun ystäväni ollenkaan. Ei tee juuri nyt mieli edes nähdä ko. tyyppiä niiden kommenttien takia. Olenko tosi herkkänahkainen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 1 2 3:
Tämä oli siis minulle tärkeä asia että sain sovittua mieheni kanssa lastenhoidon ja hänelle oli ok että menen tälle kurssille, ja olin sen merkannut kalenteriin aikaisin.

Ooh, mikä sankari-isä! Lupautui hoitamaan omia lapsiaan kokonaiset kaksi päivää !

 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 1 2 3:
Ihan kuin se kävisi noin vain ja voisin milloin vain jättää lapset miehelle ja sanoa että menen nyt. Hän ei ymmärrä että haluan viettää aikaa lapsieni ja mieheni kanssa ja se menee kyllä edelle kaverien tapaamisesta! Jos esim olen jossain pe-iltana niin todellakin mieluiten olen la-illan kotona perhen kanssa vaikka kaverit ehdottaisivatkin kaverien illan viettoa. Tuosta hän sitten vitsailee ja pilkkaa minua eikä yhtään ymmärrä. Harmittaa kun aikaisemmin oltiin hyviä ystäviä ja nyt mietin onko hän minun ystäväni ollenkaan. Ei tee juuri nyt mieli edes nähdä ko. tyyppiä niiden kommenttien takia. Olenko tosi herkkänahkainen?

Miksi ihmeessä lapsia ei voi milloin vain jättää miehelle ja mennä itse ? Jos ei kyseessä ole täysimetyksessä oleva vauva?
Kannattaa myös ihan oikeasti harkita että kannattaako hylätä ystäviään ja nyhjätä vain perheen kanssa, mitäs sitten jos tulee ero ja lapset ovat jo niin isoja että ovat omissa harrastuksissaan ja kavereidensa kanssa? Saattaa tulla sulle aika orpo olo ja ehkä ne kertaalleen "hylätyt" kaverit sitten kelpaisivatkin, mutta kiinnostaako heitä enää sinun seurasi?

 
Hei ap!

Sellaistahan se on, ettei lapseton voi ymmärtää, millaista perhe- elämä on. En itsekään ymmärtänyt ennen omaa lasta. Kyllä minäkin tiesin, paremmin kuin lapselliset ystäväni, miten äitien pitäisi elää ja olla.;)

Minun neuvoni on, että jätä kaverisi käytös omaan arvoonsa. Älä ala selittelemään, koska kyllä muut yhteiset kaverinne ovat vetäneet hänen käytöksestään omat johtopäätöksensä. Näitähän sattuu, väärinymmärryksiä ja loukkaantumisia, oli lapsia tai ei. Sanoi mullekin lapseton sinkkukaveri, kun sanoin jääväni hoitovapaalle, että niin hän arvelikin, että olen niin _heikko_ etten jaksaisi käydä töissä ja hoitaa lasta yhtä aikaa. Hän ei kykene ymmärtämään, että ihmisen arvot voivat muuttua niin, että haluaa hoitaa oman lapsensa, ja että se tuntuu tärkeämmältä kuin työ.
 
Ystäväsi ei ymmärrä tilannettasi ja on ehkä myös mustasukkainen ajastasi, mikä heijastuu sitten (lapsellisesti) piruiluna. Häntä voi surettaa se, että entinen tiiviimpi kimppanne on löystynyt perheesi myötä ja hänen on pitänyt löytää muita kavereita täyttämään tyhjiä kohtia. Haikeaahan se on, silti muutos kuuluu elämään.

Voit sanoa hänelle ihan ystävällisesti ja suoraan, että et pidä arvostelusta ajankäyttöäsi kohtaan. Että teet päätökset aikasi vietämisestä oman parhaan kykysi mukaan ja haluaisit viettää enemmänkin aikaa kavereiden kanssa, mutta sinulla on nyt paljon muitakin asioita huomioitavana ja kilpailemassa ajastasi.

Minulla on ollut vähän samanlaisia kokemuksia. Etenkin se harmittaa, että sovin treffit kahville kaverin kanssa ja haluaisin sitten tosiaan jutella enemmänkin, kun saan ajan järjestettyä. Kahvilla käy ilmi, että lapseton, puolisoton kaveri onkin sopinut seuraat treffit tunnin päähän ja lähtee kupillisen päästä jatkamaan matkaa. Olen sitten mielestäni aika turhaan matkustanut tunnin suuntaansa keskustaan 45 min. juttelun vuoksi. Jota tämän lapsettoman on vaikea ymmärtää, kun asuu keskustassa ja elämäntyyliin kuuluu suhata ympäriinsä joka päivä töiden ja kavereiden väliä.

Et ole herkkänahkainen, mutta enpä tiedä miten voisi selittää vanhemmuutta ja perhe-elämää ihmiselle, jolle se ei ole yhtään tuttu. Kaveruuteen joka tapauksessa kuuluu, ettei pilkata muiden valintoja, vaan yritetään ymmärtää ja ajatella toisesta hyvää, luottaa, että hänkin koittaa parhaansa ystävyyden eteen.
 
Olen itse lapseton ja miehetön, ja minusta kuulostaa kyllä siltä, että kaverisi on vain yksinkertaisesti luonteeltaan melko itsekeskeinen ja tyly tyyppi. Et siis ole mielestäni mitenkään erityisen yliherkkä.

Ystävien perheellisyyteen sopeutuminen vaatii jonkinlaisia ponnistuksia sekä perheelliseltä että perheettömältä, enkä usko, että loukkaantuneilta tunteilta voidaan täysin välttyä kummallakaan puolella.

Omasta puolestani olen yrittänyt tottua esim. siihen ajatukseen, että silloin kun ystävä saa työ- ja perhekiireidensä kanssa tehtyä aloitteen treffien sopimisesta, teen kaikkeni että pystyisimme näkemään - vaikkei tilanne välttämättä minulle olisikaan niin ideaali. Tiedän että lasten sairastelukierteiden ynnä muiden kanssa seuraavaa mahdollista tilaisuutta voi joutua odottamaan pitkään. Miksi loukkaantuisin tästä?? Sehän on vain elämää.

Ehkä suurin tekijä siinä, että sopeutuminen ystävien perheellisyyteen on ollut melko helppoa, on siinä, että perheelliset ystäväni edelleenkin tekevät aloitteita nähdääkseen minut. Tiedän siis olevani heille tärkeä, vaikka näkisimmekin huomattavasti harvemmin kuin ennen. Lisäksi, koska tiedän että heidän on huomattavasti vaikeampi löytää aikaa näkemiselle, on helpompaa, että he ehdottavat treffejä silloin kun se heille sopii.

Mielestäni on todella idiooottimaista, että ystäväsi vähättelee ja ivaa harrastusviikonloppuasi. Mutta tämä olisi käsittämätöntä myös siinä tapauksessa, että olisitte molemmat sinkkuja ja lapsettomia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja GekkoB:
Olen itse lapseton ja miehetön, ja minusta kuulostaa kyllä siltä, että kaverisi on vain yksinkertaisesti luonteeltaan melko itsekeskeinen ja tyly tyyppi. Et siis ole mielestäni mitenkään erityisen yliherkkä.

Ystävien perheellisyyteen sopeutuminen vaatii jonkinlaisia ponnistuksia sekä perheelliseltä että perheettömältä, enkä usko, että loukkaantuneilta tunteilta voidaan täysin välttyä kummallakaan puolella.

Omasta puolestani olen yrittänyt tottua esim. siihen ajatukseen, että silloin kun ystävä saa työ- ja perhekiireidensä kanssa tehtyä aloitteen treffien sopimisesta, teen kaikkeni että pystyisimme näkemään - vaikkei tilanne välttämättä minulle olisikaan niin ideaali. Tiedän että lasten sairastelukierteiden ynnä muiden kanssa seuraavaa mahdollista tilaisuutta voi joutua odottamaan pitkään. Miksi loukkaantuisin tästä?? Sehän on vain elämää.

Ehkä suurin tekijä siinä, että sopeutuminen ystävien perheellisyyteen on ollut melko helppoa, on siinä, että perheelliset ystäväni edelleenkin tekevät aloitteita nähdääkseen minut. Tiedän siis olevani heille tärkeä, vaikka näkisimmekin huomattavasti harvemmin kuin ennen. Lisäksi, koska tiedän että heidän on huomattavasti vaikeampi löytää aikaa näkemiselle, on helpompaa, että he ehdottavat treffejä silloin kun se heille sopii.

Mielestäni on todella idiooottimaista, että ystäväsi vähättelee ja ivaa harrastusviikonloppuasi. Mutta tämä olisi käsittämätöntä myös siinä tapauksessa, että olisitte molemmat sinkkuja ja lapsettomia.

Ihanaa, että löytyy vielä järkevästi ajattelevia lapsettomia!! huippua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juan Jesus:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 1 2 3:
Tämä oli siis minulle tärkeä asia että sain sovittua mieheni kanssa lastenhoidon ja hänelle oli ok että menen tälle kurssille, ja olin sen merkannut kalenteriin aikaisin.

Ooh, mikä sankari-isä! Lupautui hoitamaan omia lapsiaan kokonaiset kaksi päivää !

Onko joku pissinyt Juan Jesuksen muroihin jo heti aamusta? Pahoittelut jos näin.
 
Siis en mäkään ymmärrä, että miksei ap voi mennä useammin tapaamaan kavereitaan?!

Minäkään en tajua tällaisia äitejä, jotka linnoittautuvat kotiin eivätkä saa aikaiseksi mennä minnekään.

Minä itse kyllä rakastan olla kotona, mutta aivan hyvin voin mennä illanviettoon ystävien kanssa vaikka kerran kuussa ihan ongelmitta.

Me olemme erittäin kiireisiä työssäkäyviä opiskelijoita joilla on myös lapsia, mutta kyllä sitä aikaa vaan löytyy aina silloin tällöin jos haluaa.

Ehkä ap:n kaveri huomautti asiasta tyylillä, joka ei ap:lle käynyt, mutta kyllä luulisi nyt tuosta huomaavan, että itsestä on tosiaan tullut sellainen äiti, joka vain linnoittautuu sinne kotiin, eikä näe omaa nenäänsä pidemälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja GekkoB:
Mielestäni on todella idiooottimaista, että ystäväsi vähättelee ja ivaa harrastusviikonloppuasi. Mutta tämä olisi käsittämätöntä myös siinä tapauksessa, että olisitte molemmat sinkkuja ja lapsettomia.

Juuri näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 'öö':
Siis en mäkään ymmärrä, että miksei ap voi mennä useammin tapaamaan kavereitaan?!

Minäkään en tajua tällaisia äitejä, jotka linnoittautuvat kotiin eivätkä saa aikaiseksi mennä minnekään.

Minä itse kyllä rakastan olla kotona, mutta aivan hyvin voin mennä illanviettoon ystävien kanssa vaikka kerran kuussa ihan ongelmitta.

Me olemme erittäin kiireisiä työssäkäyviä opiskelijoita joilla on myös lapsia, mutta kyllä sitä aikaa vaan löytyy aina silloin tällöin jos haluaa.

Ehkä ap:n kaveri huomautti asiasta tyylillä, joka ei ap:lle käynyt, mutta kyllä luulisi nyt tuosta huomaavan, että itsestä on tosiaan tullut sellainen äiti, joka vain linnoittautuu sinne kotiin, eikä näe omaa nenäänsä pidemälle.

Ei kai tästä nyt ollutkaan kyse että ei voi mennä. Ymmärrän AP:ta täydellisesti. Perheen yhteinen aika on meilläkin niin kortilla, että mielummin valitsen aikaa yhdessä kuin esim jonkin baari-illan. Kyse oli lähinnä kaverin tyylistä kommentoida. Mutta AP, todelliset kaverit ymmärtävät ja hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Hyvä kuitenkin että silloin tällöin piipahdat ulkona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 'öö':
Siis en mäkään ymmärrä, että miksei ap voi mennä useammin tapaamaan kavereitaan?!

Minäkään en tajua tällaisia äitejä, jotka linnoittautuvat kotiin eivätkä saa aikaiseksi mennä minnekään.

Minä itse kyllä rakastan olla kotona, mutta aivan hyvin voin mennä illanviettoon ystävien kanssa vaikka kerran kuussa ihan ongelmitta.

Me olemme erittäin kiireisiä työssäkäyviä opiskelijoita joilla on myös lapsia, mutta kyllä sitä aikaa vaan löytyy aina silloin tällöin jos haluaa.

Ehkä ap:n kaveri huomautti asiasta tyylillä, joka ei ap:lle käynyt, mutta kyllä luulisi nyt tuosta huomaavan, että itsestä on tosiaan tullut sellainen äiti, joka vain linnoittautuu sinne kotiin, eikä näe omaa nenäänsä pidemälle.

Ei kai ollutkaan kyse siitä, että ap ei pääsisi esim. kerran kuussa tapaamaan ystäviään. Mielestäni ap. sanoi, että jos hänellä on juuri jotain muuta sovittuna, esim. yhteistä menoa perheen kanssa tai oma harrastus, niin hänen ystävänsä ei ymmärrä sitä, miksei ap. voi vain perua muita menoja ja jättää miehen lasten kanssa ihan ex tempore millä hetkellä hyvänsä kun kaveri keksii tapaamista ehdottaa. Minusta on ihan ymmärrettävää, ettei kaikilla perheellisillä tai perheettömilläkään ole niin hirveän paljon vapaata aikaa, kun jollain yksin asuvalla ehkä saattaa olla kaikki illat vapaata eikä mitään tekemistä, jolloin on ehkä vaikeaa ymmärtää erilaisessa elämäntilanteessa olevia. Meilläkin minä olen kotona lasten kanssa ja meillä on varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin kalenteri ihan täynnä monta viikkoa etukäteen, hyvä jos joku koti-ilta silloin tällöin vielä jää. Arkipäivisin olisi usein paremmin aikaa tavata kavereita (päivällä pitäisi sitten tavata niin että lapset ovat mukana tietysti, eli ei voi mennä esim. baariin), mutta useimmat kaverit ovat silloin töissä. Tottakai yritän järjestää tapaamisia kavereitten kanssa silloin tällöin esim. just iltaisin niin että mies jää lasten kanssa kotiin, mutta ei se ihan koska tahansa käy päinsä, eikä siitä mielestäni kannata loukkaantua.
 
meillä menee niin nykyään että lapsettomat kaverit ei ikinä pyydä mihinkään illanviettoon! mikä on ihan uskomatonta, olis musta kiva joskus mennä johonkin istumaan iltaa (kuhan nyt ei missään 200km päässä ole, ja sillonkin voisin harkita menemistä) mutta kun nykyään ei edes kutsuta!
tästä oon loukkaantunu monesti kun kuulee että kolme kaveria ja yks tuttu on järkänny tyttöjen illan eikä mua ees oo pyydetty.. mikähän mus ja on vikana? kuitenkin tunnettu se 15vuotta.. :P

ymmärrän kyl ap:n pointin ja surullistahan se on että jotkut ei vaan tajua ennen ku saa omia lapsia et ei niitä harrastuksia tai menoja nyt hirveästi viikkoon mahdu..hyvä jos kuukauteen.. mut myöskään lapsettomien kavereiden ei tarvis ottaa omii nokkiinsa sitä jos ei aina käy tai mene suunnitelmat yksiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bty:
Alkuperäinen kirjoittaja GekkoB:
Olen itse lapseton ja miehetön, ja minusta kuulostaa kyllä siltä, että kaverisi on vain yksinkertaisesti luonteeltaan melko itsekeskeinen ja tyly tyyppi. Et siis ole mielestäni mitenkään erityisen yliherkkä.

Ystävien perheellisyyteen sopeutuminen vaatii jonkinlaisia ponnistuksia sekä perheelliseltä että perheettömältä, enkä usko, että loukkaantuneilta tunteilta voidaan täysin välttyä kummallakaan puolella.

Omasta puolestani olen yrittänyt tottua esim. siihen ajatukseen, että silloin kun ystävä saa työ- ja perhekiireidensä kanssa tehtyä aloitteen treffien sopimisesta, teen kaikkeni että pystyisimme näkemään - vaikkei tilanne välttämättä minulle olisikaan niin ideaali. Tiedän että lasten sairastelukierteiden ynnä muiden kanssa seuraavaa mahdollista tilaisuutta voi joutua odottamaan pitkään. Miksi loukkaantuisin tästä?? Sehän on vain elämää.

Ehkä suurin tekijä siinä, että sopeutuminen ystävien perheellisyyteen on ollut melko helppoa, on siinä, että perheelliset ystäväni edelleenkin tekevät aloitteita nähdääkseen minut. Tiedän siis olevani heille tärkeä, vaikka näkisimmekin huomattavasti harvemmin kuin ennen. Lisäksi, koska tiedän että heidän on huomattavasti vaikeampi löytää aikaa näkemiselle, on helpompaa, että he ehdottavat treffejä silloin kun se heille sopii.

Mielestäni on todella idiooottimaista, että ystäväsi vähättelee ja ivaa harrastusviikonloppuasi. Mutta tämä olisi käsittämätöntä myös siinä tapauksessa, että olisitte molemmat sinkkuja ja lapsettomia.

Ihanaa, että löytyy vielä järkevästi ajattelevia lapsettomia!! huippua.

Niin, onhan se ihanaa että löytyy lapsettomia ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä perheellisten kanssa, ettei vaan kukaan tule pilaamaan tunnelmaa tänne kertomalla, että ehkä se perheellisen tapa ajatella ei olekaan ainoa oikea. SItä oman mielipiteen pönkitystähän täällä näköjään kaivataan.
 
Veikkaan, että aloittajan tapauksessa on ollut kyse muustakin kuin tästä yhdestä tapaamiskerrasta. Todennäköisesti lapsettoman ystävät ovat usein kutsuneet mukaan ja kyllästyneet jatkuviin perhesyihin vetoamisiin. Jossain vaiheessa se lapsettomankin mitta täyttyy ja asiasta tulee sanottua ehkä turhankin kärkkäästi.

Lapselliset vaativat ymmärrystä ja joustoa lapsettomilta ystäviltään, kun pitävät perheellisyyttään jotenkin tärkeämpänä ja oikeutetumpana syynä muokata yhteisiä menoja itselle parhaiten sopiviksi. "Kyllähän sen lapsettoman ja miehettömän on helpompi aikatauluttaa oma elämänsä meidän pipanoiden iltapuuron mukaan kuin meidän perheen järjestää hoitovuoroja lapsettoman turhanpäiväisten menojen mukaan." Olen huomannut tämän omassa lähipiirissäni ja siksi päätynyt etsimään ystäväni muista lapettomista naisista. Lapsettomien on sitten turha itkeä kadonneen ystävän perään kun pikkulapsivaihe hellittää ja menojalkaa alkaa taas vipattaa. Kyllä se kamelinkin selkä joskus katkeaa...
 
Niin, kannattaa yrittää asettua toisen asemaan ja joustaa puolin ja toisin. On täysin oma valinta asettaa perheaika reilusti etusijalle ystävien kanssa vietetystä ajasta. Mikään käytännön pakottamista syistä vasten ap:n tahtoa johtuva lastenhoitojärjestelyhän tässä ei ollut kyseessä, vaan syynä oli nimenomaan ap:n halu viettää itse aikaa miehen ja lasten kanssa, mieshän voisi hoitaa lapsia muuten ja hänen ehdottomasti kuuluisikin niin lasten isänä tehdä ihan ilman mitään erillisiä varauksia. En nyt ota kantaa siihen, onko tämä hyvä vai huono valinta, mutta ei voi kuvitella, että tällaisen arvovalinnan jälkeen ystävyyssuhteet toimisivat automaattisesti aivan niinkuin ennenkin.

Ystävysssuhteet perustuvat vastavuoroisuuteen, joten on ihan luonnollista, että itsekin tulee asetetuksi ystävien puolesta vähemmän tärkeälle sijalle sen jälkeen, kun itse tekee ystäville niin (eli muut ystävät eivät enää kutsukaan mukaan yhteisiin illanviettoihin, tilalle löytyy uusia ystäviä joilla on riittävästi halua tavata). Tai sitten ystävä voi pitää kiinni "väkisin" ystävyydestä, jolle toisen osapuolen elämässä ei tunnu olevan enää aikaa ja ei voi olla sitten purkamatta pahaa mieltään siitä, että kokee panoksensa yksipuoliseksi ja itsensä syrjäytetyksi vaikka juuri noiden ikävien kommenttien muodossa.

Ei voi ajatella, että lapseton ystävä on aina se joka joustaa. Itse voi tulla vastaan vaikka juurikin ehdottamalla useammin tapaamista aina kun vaan omaan aikatauluun suinkin sopisi. Tai yrittämällä vaikka tekstiviestein pitää yhteyttä ja lähetellä jotain kivaa ikäänkuin yhteyden ylläpitämiseksi vaikkei ehtisi nähdäkään. Sen pari minuuttia ihan tasan varmasti jokainen perheellinen löytää vaikka päivittäin, jos vain tahtoa on. Jos siis tahtoo ystävyydestä pitää kiinni ja katsoo sen sen arvoiseksi. Jos ystävä tuntuu voimia kuluttavalta riesalta, jolle ajan varaaminen on raskas velvollisuus, ehkä pitää sitten tunnustaa itselleen tosiasiat. Mutta ei tällöin voi syyttää, että oman perheellistymisen takia ystävät olisivat jättäneet. Kyse on myös omista priorisoinneista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lapsia on:
Laita se mies hoitamaan omia lapsiaan useammin, niin pääset sinne minne haluat. Naiset on uskomattomia tossuja!

Turhaa haukkua ap:tä tossuksi, hänellähän oli jo sovittuna että mies hoitaa lapsia koko viikonlopun, jotta ap pääsee harrastukseensa. En tiedä miten mies olisi voinut lapsia hoitaa yhdessä viikonlopussa enemmän kuin 2 päivää? AP:n ongelmahan oli se, että hän joutui perumaan odottamansa harrastusviikonlopun, jotta pääsi kaverinsa bileisiin. Koska hän ei ollut heti suoralta kädeltä luvannut tulla bileisiin, vaan sanonut että miettii pääseekö tulemaan kun on jo varannut ko. viikonlopun muuhun, kaveri oli häntä sitten irvistellyt bileissä koko illan.

Itselläni on paljon lapsettomia ystäviä, joiden kanssa ystävyys on säilynyt. En silti pysty lähtemään esim. baariin ihan joka kerta kun joku ehdottaa, mutta myös lapsettomilla ystävilläni on omia menoja, joten ei heillekään ihan koska tahansa sovi. Järjestämme tapaamisille sellaisen ajankohdan, joka käy molemmille. Ei siinä sen kummempaa. Jos molemmat kunnioittavat toistensa erilaisia tilanteita ja asioita, kummankaan ei tarvitse loukkaantua.
 
Tottakai sinulla pitää olla oikeus käydä harrastuksissa tai viettää aikaa koko perheen voimin. Yhteinen aika koko perheen kanssa voi olla todella harvinaista. Minusta on ainakin ihanaa katsella sitä, kun mies hoitaa ja leikkii lapsemme kanssa. Siis jos hän on kotona ja voisin tehdä jotain omia juttuja, niin mielummin katselen kun hän touhuilee lapsen kanssa tai tuohuilemme kaikki yhdessä.. Eikä siksi, että haluaisin vahtia häntä vaan siksi, että todella nautin siitä. Kahdestaan lapsen kanssa tuohuilu on välillä rankkaa ja tylsääkin, ja se on oikeasti ihan erilaista kun isikin on mukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lapsia on:
Laita se mies hoitamaan omia lapsiaan useammin, niin pääset sinne minne haluat. Naiset on uskomattomia tossuja!

Meillä ainakin tuota miehen hoitomäärää vähentää se tosiasia, että vastaavasti minun pitää sitten olla kotona lasten kanssa yksinään, kun mies on menoissaan. Eli, kun se perhe-elämä on kuitenkin aika paljon antoisampaa ja rennompaa kaikille, kun molemmat vanhemmat on kotona, niin ei sitä nyt yhtä iltaa viikossa enempää halua niitä omia menoja = viisi yhteistä iltaa jäljellä. Sitten, kun ottaa vielä huomioon, että oma työ ei ole 8-16 tai 9-17 vaan siihenkin pitää välillä panostaa myöhempään ja mies on väh kerran viikossa töidensä puolesta jossain ja hänen työmenonsa eivät ole selvillä kovinkaan montaa päivää ennen, niin sitä on aika sidottu. Kyllä se vaatii aika paljon joustavuutta juuri lapsettomilta kavereilta, jos mielii tavata minua ilman lapsia. Tämä on puhdasta rationaalista laskentaa eikä perheellisten itsekkyyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin sitä luulisi kun puusta päin katsoo:
Alkuperäinen kirjoittaja Lapsia on:
Laita se mies hoitamaan omia lapsiaan useammin, niin pääset sinne minne haluat. Naiset on uskomattomia tossuja!

Meillä ainakin tuota miehen hoitomäärää vähentää se tosiasia, että vastaavasti minun pitää sitten olla kotona lasten kanssa yksinään, kun mies on menoissaan. Eli, kun se perhe-elämä on kuitenkin aika paljon antoisampaa ja rennompaa kaikille, kun molemmat vanhemmat on kotona, niin ei sitä nyt yhtä iltaa viikossa enempää halua niitä omia menoja = viisi yhteistä iltaa jäljellä. Sitten, kun ottaa vielä huomioon, että oma työ ei ole 8-16 tai 9-17 vaan siihenkin pitää välillä panostaa myöhempään ja mies on väh kerran viikossa töidensä puolesta jossain ja hänen työmenonsa eivät ole selvillä kovinkaan montaa päivää ennen, niin sitä on aika sidottu. Kyllä se vaatii aika paljon joustavuutta juuri lapsettomilta kavereilta, jos mielii tavata minua ilman lapsia. Tämä on puhdasta rationaalista laskentaa eikä perheellisten itsekkyyttä.

No onhan se sitten raskasta, jos vapaa-ajasta sopiminen on tuollaista nollasummapeliä. Kyllä meillä menee se, jolla meno on, ilman syyllisyyttä ja seuraavan illan nokitusta "mutku sinä menit eilen".


 
Alkuperäinen kirjoittaja niin sitä luulisi kun puusta päin katsoo:
Kyllä se vaatii aika paljon joustavuutta juuri lapsettomilta kavereilta, jos mielii tavata minua ilman lapsia. Tämä on puhdasta rationaalista laskentaa eikä perheellisten itsekkyyttä.

Varaudu kuule siihen, että lapsettomat ystäväsi eivät kovin montaa kertaa jaksa joustaa perheesi vuoksi. Eli panosta nyt edes niihin mamma-kavereihin, ettet jää sitten aivan yksin kun perhe ei enää vietä aikaa niin paljon yhdessä. Ja kyllä tuo minusta kuulostaa pikemminkin itsekkyydeltä kuin rationaaliselta laskennalta, koska kaiken tämän kalkuloinnin takana on sinun halusi viettää vähintään viisi iltaa viikossa perheesi kanssa.
 
Mä en tajua miksi nämä "haluan viettää kaiken vapaa-ajan perheeni kanssa" -ihmiset ylipäätään viitsii enää edes teeskennellä pitävänsä ystäviä jotenkin tärkeinä. Sanokaa reippaasti vaan suoraan lapsettomille ystäville, että sorry mutta kun oot viimeisenä mun ehtimislistalla niin minkäs teet! Ei varmaan sen jälkeen tarvii enää moisia häiriköitä miettiä ollenkaan. Eiköhän sieltä hiekkalaatikon reunalta löydy uusi kaveripiiri, jonka kanssa voi sitten yhteen ääneen voivotella että huh kun ei kotoa pääse koskaan mihinkään ja kyllä on vanhat ystävät p**koja kun ei pidä enää mitään yhteyttä...
 
Miksi tänne tuli riitaa haastamaan sellaisia kirjoittajia joilla ei edes ole lapsia? Mitä teette täällä vauvanhoito-palstalla? Ja miksi tulette haastamaan riitaa lapsellisten ja lapsettomien välille? Itselläni on lapsia ja parhaat ystäväni ovat lapsettomia, eikä kukaan nälvi toisiaan siihen tapaan kuin tässä keskustelussa! Kylläpä on katkeroituneita ihmisiä... (miettikää ketä tarkoitan)
 

Yhteistyössä