Lapsettomien kavereiden kommentit loukkaavat

[l f l f]

ja vielä, mitä tulee äidin harrastuksiin ja menemisiin. Eräs tuttavaäiti on kova menemään, hänellä on parina iltana omia harrastuksia, n.kolmena iltana viikossa hän teki keikkatöitä (pari tuntia/ilta) muun työn ohella ja muina päivinä vielä jaksoi tavata joitain ystäviään. Kieltämättä sitten, kun minulla oli itselläni lapsia, ihmettelin, että mistä hänelle jäi enää perheelleen aikaa? Itse en olisi raaskinut olla noin paljon poissa perheeni luota, kun lapset kuitenkin olivat alle kouluikäisiä...

Mielestäni juuri tämä on asia jota monet sekä lapsettomat että "lapselliset" eivät tunnu tajuavan. Oletteko koskaan miettineet millaisia kasvaa sellaisista lapsista joidenka äiti oli aina poissa. Itsekin tunnen yhden "superäidin" joka käy töissä, opiskelee iltaisin, harrastaa vapaaehtoistoimintaa, ainejärjestöaktiivi ja aina menossa ystävien kanssa esim viikonloppureissuille tallinnaan tai välillä jonkun ystävän kanssa kahdestaan viikoksikin ulkomaille. Hänellä on 3 alle kouluikäistä lasta! Mielestäni tässä on taas äiti liian itsekäs ja asettaa kaikki omat menonsa lastensa edelle. Lapsettomat tuntuvat tällaista elämäntapaa ylistävän ja ihannoivan ja haluaisivat kaikkien lapsiperheiden elävän näin. - Mutta oletteko miettineet tällaisen elämäntavan seurauksia? Äitinsä huomiosta kilpailevasta lapsesta tulee helposti juuri se häirikkö joka heittelee kalapuikkoja, ulostaa ilmastointikäytävään, riehuu kaljapullon kanssa 10-vuotiaana, hakkaa ohikulkijoita risalla kaljapullolla, uhkailee puukolla... lista jatkuu. Siis yksi syy nuorten lisääntyviin ongelmiin on juuri nämä kotiolot joissa äiti ei ole ikinä kotona, ja äidillä ei ole ikinä aikaa lapsille. Ajatelkaa PLIIS myös näiden lasten tulevaisuutta, ja jos se ei merkkaa teille mitään niin ihan omaa turvallisuuttanne kaupungin kaduilla kun nämä ilman äitiä kasvaneet vauvat kasvavat teini-ikään. Tässä tosiaan miettimisen aihetta että olisiko sittenkin niin että lapsi tarvitsee äitiään ja isäänsä läsnä arjessa kotona!

 

[Ei lapsettomat ole tyhmiä]

Siinä vapaa-aikana pitää löytää aikaa lasten kanssa olemiselle, siivoamiselle, kaupassakäymiselle, ruoanlaitolle, parisuhteelle, sukulaisille (esim. isovanhemmat), kummeille, harrastuksille (omat ja lasten harrastukset), pakollisille menoille (neuvola, lääkäri, katsastus), mahdollisille työreissuille jne, niin sitä aikaa ei kerta kaikkiaan meinaa riittää kaikkeen.

Se on ihan okei, että laittaa esimerkiksi sukulaiset, kummit ja omat sekä lasten harrastukset ystävien tapaamisen edelle. Sitä tässä vaan peräänkuulutan, että kyse on nimenomaan arvovalinnoista eli siitä, mitkä asia kokee elämässään tärkeimmiksi ja mille uhraa aikaansa. Jos ystävät tulevat listan häntäpäässä, niin mielestäni tässäkin asiassa voisi sitten olla rehellinen ja sanoa suoraan, että sori. Eikä yrittää esittää hyvää ystävää jollekin, jolla ei elämässä ole enää sijaa eikä aikaa.

 

[Nina Mikkonenko se siellä kirjoittelee?]

Mielestäni juuri tämä on asia jota monet sekä lapsettomat että "lapselliset" eivät tunnu tajuavan. Oletteko koskaan miettineet millaisia kasvaa sellaisista lapsista joidenka äiti oli aina poissa. Itsekin tunnen yhden "superäidin" joka käy töissä, opiskelee iltaisin, harrastaa vapaaehtoistoimintaa, ainejärjestöaktiivi ja aina menossa ystävien kanssa esim viikonloppureissuille tallinnaan tai välillä jonkun ystävän kanssa kahdestaan viikoksikin ulkomaille. Hänellä on 3 alle kouluikäistä lasta! Mielestäni tässä on taas äiti liian itsekäs ja asettaa kaikki omat menonsa lastensa edelle. Lapsettomat tuntuvat tällaista elämäntapaa ylistävän ja ihannoivan ja haluaisivat kaikkien lapsiperheiden elävän näin. - Mutta oletteko miettineet tällaisen elämäntavan seurauksia? Äitinsä huomiosta kilpailevasta lapsesta tulee helposti juuri se häirikkö joka heittelee kalapuikkoja, ulostaa ilmastointikäytävään, riehuu kaljapullon kanssa 10-vuotiaana, hakkaa ohikulkijoita risalla kaljapullolla, uhkailee puukolla... lista jatkuu. Siis yksi syy nuorten lisääntyviin ongelmiin on juuri nämä kotiolot joissa äiti ei ole ikinä kotona, ja äidillä ei ole ikinä aikaa lapsille. Ajatelkaa PLIIS myös näiden lasten tulevaisuutta, ja jos se ei merkkaa teille mitään niin ihan omaa turvallisuuttanne kaupungin kaduilla kun nämä ilman äitiä kasvaneet vauvat kasvavat teini-ikään. Tässä tosiaan miettimisen aihetta että olisiko sittenkin niin että lapsi tarvitsee äitiään ja isäänsä läsnä arjessa kotona!

Miksi mainitsit isän vasta viimeisessä lauseessa?

 

[l f l f]

Miksi mainitsit isän vasta viimeisessä lauseessa?

Siksi että nimenomaan äitejä tässä syyllistettiin siitä etteivät tapaa ystäviään. Ihan yhtä hyvin voit lisätä mielessäsi äiti JA isä jokaiseen alleviivaamaasi kohtaan. Ihan pieni vauva lisäksi on äidistään luonnollisista syistä enemmän riippuvainen kuin isästään. Ja ettei tule kysymystä että miten niin, niin kerron että yleensä alle vuoden vanhaa imetetään, ja alle puolen vuoden ikäistä peräti jopa tunninkin välein! Siksi äitiä tarvitaan kiinteämmin kotona.

No jo on muuten ihmisiltä perusarvot kateissa kun kummastellaan sitä että lapset, etenkin vauvat tarvitsevat äitiään ja isäänsä!

 

[asdfjklasd]

PItikö tästäkin tulla tällainen riitelyketju. En tiedä miksi lapsettomat tai kotonaKINviihtyvien äitien vihaajat (?) tulevat kirjoittelemaan vauvan hoito -nimiselle palstalle. Mutta omalta osaltani asia on niin, että arvostan ja rakastan vanhoja kavereitani todella paljon mutta minulla vain ei ole niin paljon aikaa tapaamisiin kuin joskus aikaisemmin. Se ei tarkoita sitä että he olisivat minulla arvoasteikossa viimeisenä. Minun (ja miehen) on vain pakko hoitaa lapset, ja käydä kaupassa ja tehdä ruokaa ja siivota (lapsien takia siivoamista on muuten TODELLA paljon enemmän, ensinnäkin kun sotkevat, ja toiseksi kun isompi jättää pieniä esineitä maahan ja vauva ei saa ottaa niitä suuhun, tämä vain tiedoksi ettei joku lapseton tule sanomaan että onko pakko siivota, ehkä yksineläjän ei ole pakko mutta lapsien kanssa ON PAKKO). Joten siis hoidettavia asioita vain yksinkertaisesti on niin paljon että siinä se aika meneekin. Ei ole kyse mistään arvoasteikosta vaan nuo vaan ovat ihan kaikkien hengissäpysymisen kannalta pakollisia asioita. Minulla ainakin on aivan ihania lapsettomia ystäviä jotka ymmärtävät tilanteeni eivätkä ikinä alkaisi syyllistää minua ja etenkin kun kerron arkeni kuvioista, he ovat kiinnostuneita ja tarjoutuvat jopa auttamaan! Ehkä te, jotka täällä ketjussa käytte sanomassa että "olkaa rehellisiä" jne, olettekin hieman erilaisia kuin minun ystäväni. Ehkä te olettekin sitten niitä jotka ovat arvoasteikolla viimeisiä, jos niin haluatte sanoa. Siis kuka nyt haluaisi riidanhaastajan kanssa viettää aikaansa. Ihan tosi. Jos käytös on tota luokkaa niin ok, onkin varmaan niin kuin te sanotte. Mutta tämä EI koske minun lapsettomia ystäviäni jotka ovat ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Että teitäkin on monenlaisia!

 

[Niinpäniin....]

Kyllä se lapsi isänkin kanssa kasvaa ihan yhtä hyvin. Ei äidistä pidä tehdä niin korvaamatonta. Kaikki naiset kun ei syntyjään ole Niina Mikkosia vaan kaipaavat muutakin elämäänsä kuin kodin ja lapset. Pitäisikö näiltä huonoilta äideiltä ottaa lapset pois??

 

[Tämä velalta]

Miksi lapsettomalle pitäisi alkaa opettamaan elämän perusseikkoja? En minä ainakaan halua että äitiystäväni alkaisivat sormea heristäen valistamaan minua perhe-elämän alkeista. Olen ihan itse ymmärtänyt ettei kotiäiti nyt lähde minun kanssani baariin, vaan kutsun sinne sinkkuystäväni. Jos äiti pääsee kaveritapaamiseen, tosi kiva! Jos ei pääse, harmin paikka, mutta onhan siellä muita. En käsitä mitä itkemistä siinä on, jos joku sanoo että hän on sopinut muuta, mutta harkitsee silti tuloa. Ja ap:han nimenomaan tuli kaverin luokse! Eli asetti ystävän harrastuksen edelle. Ihmeellistä kiukuttelua.

 

[Häh?]

on sellainen tilanne, etten pääse ilman lapsia oikein mihinkään. Nostakin hattua lapsettomille ystävilleni, että ovat jotenkuten jaksaneet käydä meitä tapaamassa ja me heitä. Lapsia en siis tällä hetkellä saa hoitoon kuin tyyliin tilaamalla mll:n hoitajan, ja tähän ei taas ole varaa! Kunhan miehen työtilanne pian muuttuu, pääsen taas itseksenikin menemään. Sitä odotellessa!

Ymmärtäisin jos ois kyseessä yksinhuoltaja...miten niin ei pääse ilman lapsia menemään mihinkään jos se isäkin on kuvioissa? Vai onko työtilanne sellainen että isä tekee 16-tuntisia työpäiviä ja nukkuu loput 8 tuntia? Siinä tapauksessa taas luulis olevan varaa lapsenlikkaan.

 

[mulla]

Edelliselle: no joo, tilanne on että mies on työmatkoilla+töissä sen 8-9tuntia ja rakennuksella töissä 4-5 tuntia illalla.
Kritisoikaa vaan, että kannattiko talo rakentaa, kun lapset ovat pieniä. Milloin sitten Onneksi projekti on jo loppusuoralla. Vaikka kieltämättä välillä tämä viimeisin vuosi on tuntunut tosi piiiitkältä.

 

[Siis huhhuijaa]

Meillä on vasta yksi lapsi, mutta kuitenkin: Ei muuten ole yksi tai kaksi iltaa kuukaudessa, kun tämä äiti jättää isän hoitamaan lastaan (luonnollisesti) ja lähtee tapaamaan kavereita, nauttimaan konserteista, liikkumaan.

Tai en minä edes ajattele "jättäväni lasta isälleen", vaan toimin ihan vaan sillä ajatuksella, että toisella on meno, toinen hoitaa yhteistä lasta. Ei lapsi ole "minun hallussani" ensisijaisesti.

Jos äiti on lapsen pääasiallinen hoitaja vielä imetyksen jälkeenkin, on se varmaankin äidin omaa halua, eikö niin? Ei kai teille ole yllätyksenä tullut, että isä onkin sitä sorttia, jonka mielestä äiti hoitaa lapsen (kotona)?

Laittakaa ne ukot kuriin, oikeasti!

 

[ModestyB]

Tai en minä edes ajattele "jättäväni lasta isälleen", vaan toimin ihan vaan sillä ajatuksella, että toisella on meno, toinen hoitaa yhteistä lasta. Ei lapsi ole "minun hallussani" ensisijaisesti.

Eikä meidän lapset minun hallussani. Mutta mutta. Minulle ei sovi sellainen perhe-elämä, että jatkuvasti vaan vuorotellaan lastenhoitoa sulle mulle -tyyliin ja tehdään lentäviä vaihtoja kotona. Juuri sen pari kertaa kuukaudessa olen itsekseni liikkeellä omilla menoillani, samoin mies omillaan (eri aikaan tietenkin), kerran pari ollaan miehen kanssa yhdessä ja lopun ajan perheen kesken. Tästä tulee jo 1 - 2 päivää/iltaa vanhempi/vanhemmat poissa joka viikolle. Miehen ja välillä omatkin ylityöt tähän päälle, ei ne arki-illat pitkiä ole.

Perheen kesken myös kyläillään, kutsutaan vieraita, ulkoillaan, käydään näyttelyissä jne., ei se ole vain kotisohvalla istumista. Lopun nk. perheen kesken -ajankin jaamme joka tapauksessa viikottain osaksi niin, että lähden yhden lapsen kanssa kauppaan, leffaan tms., jolloin isä on muiden kanssa "yksin kotona". Tai mies lähtee yhden lapsen kanssa leffaan, harrastusharjoituksiin (joista osaa hän myös valmentaa) tms., minä jään kahden kanssa kotiin. Kun on monta lasta, siihen jokaisen lapsen yksilöllisen ajan antamiseenkin pitää laskea aikaa koko perheen yhteisen ajan lisäksi.

 

[tiinaliisa]

Miksi lapsettomalle pitäisi alkaa opettamaan elämän perusseikkoja? En minä ainakaan halua että äitiystäväni alkaisivat sormea heristäen valistamaan minua perhe-elämän alkeista. Olen ihan itse ymmärtänyt ettei kotiäiti nyt lähde minun kanssani baariin, vaan kutsun sinne sinkkuystäväni. Jos äiti pääsee kaveritapaamiseen, tosi kiva! Jos ei pääse, harmin paikka, mutta onhan siellä muita. En käsitä mitä itkemistä siinä on, jos joku sanoo että hän on sopinut muuta, mutta harkitsee silti tuloa. Ja ap:han nimenomaan tuli kaverin luokse! Eli asetti ystävän harrastuksen edelle. Ihmeellistä kiukuttelua.

Näin minustakin! Ei se baarireissu yhden ihmisen mukaantulosta yleensä ole kiinni. Itse osallistun silloin kun onnistun sen kohtuudella järkkäämään, ja jään pois silloin kun ei onnistu. Kivaa on aina kun nähdään, vaikka ei joka päivä nähtäisikään Mun kaverit on just tuollaisia fiksuja tyyppejä, ja pyrimme ymmärtämään toistemme tilanteita, vaikka olisivat erilaisia kuin omat.

Joku sellainen kaveri, joka ei yhtään haluaisi tietää mitään mun elämäntilanteestani, voisi alkaa melko pian tuntua vähemmän tärkeältä kaverilta, eikö ystävyyteen aina kuulu se että ollaan jollain tavoin kiinnostuneita myös toisen asioista ja elämästä? Enkä tarkoita, että pitäisi kauheasti puhua lapsista tms. mutta se, että hyvä kaveri tajuaa ettei pienten lasten äiti voi olla joka ilta baarissa on ihan järkevää. Itsekin kuuntelen mielellään lapsettomien kertomuksia omista elämäntilanteistaan, sehän on itsestään selvää kun ollaan kavereita.