Hei!
Tuo viestisi oli kuin omasta elämästämme -poikani piti aloittaa osapäivähoito (aamupäivisin) päiväkodissa, ja minun jatkaa opiskelujani. Tutustumiseen oli varattu kolme päivää, ensimmäinen ja toinen aamupäivä meni vanhemman kanssa ja kolmantena päivänä olisi pitänyt jättää jo yksin muutamaksi tunniksi. Meillä meni niin, että viikon ajan poikamme itki päiväkodissa tunteja, joka päivä (hoitajien mukaan). Ei ottanut kontaktia toisiin lapsiin, ei hoitajiin, nyyhkytti epätoivoisena. Lähdöt päiväkodilta menivät lapsen hysteerisen itkun saattelemana (itkeskely alkoi heti kun bussista poisjäätyämme päiväkoti näkyi). Hoitajan sylissäpitäminen esim. lähtötilanteissa ei onnistunut, lapsi itki selvästi hädissään ja vastusteli kaikkea kiinnipitoa aivan paniikissa. Hoitajatkin olivat melko neuvottomia pojan kanssa -puhuivat muun muassa voimakkaasta stressireaktiosta jne. jne. Sanoivat vain, että ei lapset yleensä ihan näin käyttäydy, kun itku ei lakkaa missään vaiheessa.
Lopulta äidillekin tuli stoppi vastaan, olo oli itselläkin ihan kamala kun itkeskelin bussimatkalla yliopistolle, ja luennoilla vain mietin, miten pojalla menee.
Otin hänet sitten pois pk:sta. Sovin hoitovapaalla olevan ystäväni kanssa, että tulee hoitamaan poikaa kolmena päivänä viikossa ensi alkuun meille kotiin, myöhemmin poika siirtyi hoitajan kotiin (kaverillani on samanikäinen poika).
Tällainen pehmeä hoitoon siirtyminen ja kodinomaisuus olivat sitten meidän pojalle se paras juttu. Lapsi viihtyi ja äidilläkin oli hoitopäivinä hyvä mieli.
En tiedä, mikä mistä johtui, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi.
Nyt 3,5 v. poika on (edelleenkin) hyvin herkkä ja tunteellinen sekä erittäin empaattinen. Pk:ssa sanoivat, että on kuulemma ns. "hoivaajatyyppi" - huolehtii myös muista lapsista ja lohduttaa jos näillä vaikka suruja tai pipejä.
Kolmevuotiaana aloitti pk:n ja alku meni odotetusti (niin kuin lapsilla yleensä, kun hoito alkaa), eli pientä eroitkua joka kuitenkin loppui kun oven suljin (jäin oven taakse kuuntelemaan). Nykyisin menee reippaasti päiväkotiin ja ensimmäinen päiväkotikokeilu on vain huono muisto.
Pk ei vain ollut meidän pojalle se oikea vaihtoehto niin pienenä, näin olen ajatellut jälkeenpäin. Onneksi saatoin valita toisin ja muuttaa hoitokuvioita.