Lapsi 3v. ei saa karkkia, suku paheksuu minkä kerkiää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Pusse"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Pusse"

Vieras
Itselleni on syötetty karkkia niin pienestä että hyvä jos oli edes hampaita vielä suussa. Siitä naminmussutus-tavasta en ole koskaan oppinut pois, voisinpa kutsua itseäni ihan sokeririippuvaiseksi... Ylipainoinen oon ollut ihan sieltä vauvasta asti.

Joten jo ennen lapsia päätin että mun lapsi pärjää ilman herkkuja, varsinkin sitä karkkia. Poika saa esim. synttäreillä mehua, kakkua, keksiä ja pullaa, koska tiedän että niitä ei vedä kourakaupalla, usein jättää puolet syömättäkin, mutta saa nyt kuitenkin jotain juhlissakin syödä. Sipsiin, karkkeihin ja limsaan ei saa koskea eikä vedä siitä pultteja vaikka muut saakin niitä ottaa.

Tänään oltiin sitten yksillä sukulaisten synttäreillä ja kun poika kysyi saako ottaa karkkia ja sanoin ei ja tarjosin jotain muuta, johon lapsi ihan surutta suostui, niin johan taas joku sukulaistäti isoon ääneen ihmetteli että eikö se saa syödä KARKKIA?! Totesin siihenkin että ei, menin viereiseen huoneeseen katsomaan lasten touhuja ja kuulin sinne oikein mainiosti miten mun oma äiti ja hänen siskonsa päivitteli kun on niin hankalaa kun ei toiselle saa mitään antaa.
Saa antaa, poika tykkää esim. hedelmistä oikein kovasti jos jotain on pakko lapselle koko ajan tuputtaa. Maissinaksutkin maistuu mainiosti, ei vaadi todella mitään oikeita suolaisia sipsejä.

Veetuttaa niin paljon kun omasta mielestään tekee lapselle hyvää kun ei nykyajan malliin joka välissä "vähän" anna jotain hyvää... Miten se karkin syytäminen lapselle tekee sen lapsen elämästä parempaa? Alkoi taas niin ottaa aivoon kun ei omalle lapselleen saa antaa tai olla antamatta mitä haluaa.
Kyllä mä ymmärrän että jossain vaiheessa sitä karkin ja muun hyvän syömistä en pysty täysin vahtimaan, mutta miks mä en sitä sais vielä alle kouluikäisellä rajoittaa kun voin?

Musta tää vastaväite, että ne jotka ei ole pienenä saaneet karkkia niin mättävät sitä sitten kaksin käsin kun on lupa, tuntuu omalla kohdalla aika epäpätevältä. Mä olen mättänyt sitä kaksin käsin vaikka on ollut lupa vauvasta asti...
12-vuotiaana istuin juuri itseostettu iso karkkipussi sylissä olohuoneessa ja itkin. Äiti tuli siihen ja sanoin sille että auta mua... Mua ahdisti niin paljon se karkinhimo. Eipä äiti siinä oikein mitään kommentoinut tai tehnyt, ehkä "voi voi" sanoi...

Mua niin alkoi raivostuttaa ja ahdistaa että oli heti pakko tänne tulla kerjäämään haukkuja huonosta vanhemmuudesta =)
 
[QUOTE="tiina";23765406]ootkos yhtään ajatellut, että muutaman vuoden päästä voi vetää sitä karkkia oikein urakalla ja salaa, kun kotona kielletään?[/QUOTE]

Joo ja myös sitä olen ajatellut että vetäis sitä samalla mitalla ihan luvan kanssa kuten itse. Vaikka mulla oli lupa niin söin silti myös salaa koska mua hävetti. Ja koska en ole yhtä välinpitämätön lapseni hyvinvoinnista kuin oma äitini, niin toivon että huomaan jos tollasta tapahtuu...
 
Musta on hyvä että pidät lapsestasi huolta ja aattelet hänen parastaan. :) Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta olen kyllä ajatellut toimia sun tavalla, sitten kun se on ajankohtaista.
 
[QUOTE="tiina";23765406]ootkos yhtään ajatellut, että muutaman vuoden päästä voi vetää sitä karkkia oikein urakalla ja salaa, kun kotona kielletään?[/QUOTE]

Multa kiellettiin kaikki karkki 3 vuotiaaksi asti. Tänä päivänä paha sokeririippuvuus, äitikin sanoo, etää johtuu varmaan siitä, että en pienenä saanut karkkia. Mielummin olisin lapsena syönyt karkkia ja nyt olisin ilman.
 
kyllä ne muksut ennättää vähän vanhempana aloittaa karkin syönnin. ja mitä järkee on oikeesti opettaa syömään jotain, jota ei osaa kaivata ? Minä en oo syöny karkkia alle kaksvuotiaana kertaakaan enkä hirveesti ennen kymmentä ikävuotta muutenkaan. Nykyisin syön jonkin verran, mut kohtuudessa pysyn. Limukkaa en oikeestaan oo tykänny juoda koskaan ja sipsitkin ei maistu. Enkä minä koe jääneeni mistään paitsi. Kahvileipää on saanut, kiisseleitä yms. Pidä vaan ap. linjas.
 
[QUOTE="juu";23765438]Musta on hyvä että pidät lapsestasi huolta ja aattelet hänen parastaan. :) Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta olen kyllä ajatellut toimia sun tavalla, sitten kun se on ajankohtaista.[/QUOTE]

Kiitos, kiva saada tällaistakin kommenttia :)
Monet sanoo sen tarkemmin ajattelematta että mun lapsi ei saa sitten karkkia ja kuitenkin sitten saa... Tässä tuntee itsensä jostain hullusta syystä ihan dorkaksi kun pitää itselleen tekemänsä lupauksen...
 
[QUOTE="tiina";23765406]ootkos yhtään ajatellut, että muutaman vuoden päästä voi vetää sitä karkkia oikein urakalla ja salaa, kun kotona kielletään?[/QUOTE]

Sulla se sitten on jokaiseen ketjuun takuuvarma vastaus, aina eri nikillä
 
[QUOTE="noh";23765454]Eipä tuo ole suvun asia ollenkaan.[/QUOTE]

Eipä niin, mutta oon vaan kova ottamaan itseeni muitten mielipiteistä, pitäis kasvattaa paksumpi nahka =) Tällasia asioita jää niin helposti vatvomaan pään sisään...
 
olen läski äiti, jolla on normaalipainoiset lapset, joille on pienestä asti opetettu, että kahvipöydästä voi ottaa samaa mitä kaikki muutkin. Lapsilla oli tänään karkkipäivä ja toki 3v lapsikin sai. Kun oli se oma vajaan 100g irtokarkkipussi, niin söi aikansa sohvalla, toi loput pois ja sanoi, ettei halua enempää.
 
[QUOTE="namu";23765456]Multa kiellettiin kaikki karkki 3 vuotiaaksi asti. Tänä päivänä paha sokeririippuvuus, äitikin sanoo, etää johtuu varmaan siitä, että en pienenä saanut karkkia. Mielummin olisin lapsena syönyt karkkia ja nyt olisin ilman.[/QUOTE]
Kai tajuat, että tämä on aivan naurettava tekosyy :D.
 
Musta tuntuu että mummillakin kiikastaa siitä, että joutuu sanomaan mun lapselle ei, luulee ehkä että lapsenlapsi sitten tykkää hänestä vähemmän ja syyttää siitä mielellään mua...
 
Sulla on hieno lapsi ja sä olet hyvä kasvattaja! (Mun mielipide). Jos lapsi ei raivoo eikä vaatimalla vaadi karkkkia, miksi ihmeessä sitä pitäisi hänelle antaa. Noita herkkuja kun on nykyään ihan ilman niitä karkkejakin.
Pidä vaan pintasi, sukulaisten huomautuksista huolimatta!
 
[QUOTE="vieras";23765475]Kai tajuat, että tämä on aivan naurettava tekosyy :D.[/QUOTE]

Musta on vaan niin ihanaa, kun ihmisillä ei ole minkäälaista huumorin (ym.) tajua...
 
mulla ei ole lapsena ollut karkkipäivää ja karkkia ym herkkuja olen saanut koska vaan. mutta ei se koskaan ns.yli mennyt että oisin mätännyt herkkuja napa vääränä. sitä tosin en itse muista että minkä ikäsestä lähtien herkkuja saanut.
ja vasta raskausksien myötä ensimmäiset reijätkin hampaisiin tuli
 
[QUOTE="Pusse";23765430]Joo ja myös sitä olen ajatellut että vetäis sitä samalla mitalla ihan luvan kanssa kuten itse. Vaikka mulla oli lupa niin söin silti myös salaa koska mua hävetti. Ja koska en ole yhtä välinpitämätön lapseni hyvinvoinnista kuin oma äitini, niin toivon että huomaan jos tollasta tapahtuu...[/QUOTE]

Ymmärräthän että tämä sinun lapsuuden käyttäytymisesi ei johdu siitä että äitisi on antanut sinulle karkkia jo pienestä pitäen (ihan yhtä puuta heinää kuin se väite että jos ei lapselle anna karkkia pienenä niin sitten isompana vetää kaksinkäsin), vaan sinulla on ollut jotain muita ongelmia joita olet yrittänyt paikata sillä karkinsyönnillä.

Muuten mulla ei ole kommentoitavaa asiaan, jokainen tekee niin kuin parhaaksi omalle lapselleen katsoo. =)
 
Ymmärräthän että tämä sinun lapsuuden käyttäytymisesi ei johdu siitä että äitisi on antanut sinulle karkkia jo pienestä pitäen (ihan yhtä puuta heinää kuin se väite että jos ei lapselle anna karkkia pienenä niin sitten isompana vetää kaksinkäsin), vaan sinulla on ollut jotain muita ongelmia joita olet yrittänyt paikata sillä karkinsyönnillä.

Muuten mulla ei ole kommentoitavaa asiaan, jokainen tekee niin kuin parhaaksi omalle lapselleen katsoo. =)

No kieltämättä se ylipaino, josta mua kiusattiin eskarista asti (olin siihen asti kotihoidossa eikä pahemmin ollut kavereita tai muita lapsia lähistöllä jotka olis voineet kiusata), oli jonkinmoinen ongelma...
 
Ei tuo karkitta, sipsittä ja limukoitta jättäminen ole kuitenkaan välttämättä oikea tapaa "estää" lasta joutumasta karkkien, sipsien ja limsojen houkutuksiin. Lapset kun ovat yleensä niin uteliaita, että kaikkea on pakko koikeilla tai kaikkea on pakko päästä kokeilemaan. Ennenmin tai myöhemmin lapsesi kuitenkin maistaa karkkia, sipsiä ja limsaa ja "jää koukkuun" ja haluaa varmasti lisää.

Tosin, se on aivan yksilöllistä, että kuinka pahasti lapsi "jää koukkuun" karkkien, sipsien ja limsojen suhteen. Itse en edes muista kuinka pienenä maiston ensimmäisen kerran karkkeja, sipsejä ja limsoja. Tykkäsinhän minä niistä kaikista, mutta en minä kuitenkaan niitä joka päivä syönyt ja juonut ja hehtaarikaupalla syönyt ja juonut, vaan joskus ainoastaan. Sitten kun joskus huomasin, että jos syö liikaa karkkia, niin tuli pää kipeäksi ja muutenkin huono olo, niin sekin hillitsi karkinhimoa ainakin minun tapauksessani.

Minulla on hampaat olleet tähän asti suhteellisen hyvässä kunnossa. Muutama reikä on ollut, mutta hammaslääkärit ovat sanoneet, että hampaani ovat olleet kuitenkin reilusti keskivertoaikuisen hampaita paremmassa kunnossa.

Kyllä minä lapsuudessa söin karkkia ja sipsejä ja join limsaa, mutta kohtuudella.
 
Mitäs ap meinaat sitten tehdä, kun lapsesi on isompi ja saa kutsuja kaverisynttäreille? Siellä viimeistään syö karkkia ja voi olla, et syökin paljon, kun et ole vahtimassa. Jokaisissa kaverijuhlissa, joita mä olen lapsilleni kotona pitänyt, on karkit olleet kaikkein suosituimmat. Se kippo on ihan varmasti tyhjentynyt ensimmäisenä. Enkä mä ainakaan siinä tilanteessa alkaisi vahtia kenenkään nico-petteriä, et syökö sekin vai onko ilman, koska vanhemmat nipottaa.


Mielestäni kohtuu kaikessa on järkevä valinta. Pari karkkia silloin kun sitä juhlissa tai muualla on tarjolla, on ihan ok. Ei tarvitse mätätä kourakaupalla. Ei meidän lapsillakaan mitään karkkipäivää ole, mut jos jossain on herkkuja tarjolla, en ala hysteeriseksi, vaan annan heidän ottaa.
 
No eihän sitä karkkia lapselle tarvi antaa, mutta minusta nuo juhlatilaisuudet on ihan eri juttu ja jotenkin kuulostaa kalsealta, että lapsi kysyi, saako ottaa ja äiti hitlerimäisesti ilmoittaa että ei saa, kyllä tuon ikäinen jo tajuaa, että muut saa mutta hän ei. Oletko ehkä ajatellut, että lapsi myöntyy siihen, ettei saa, kun ei uskalla nousta äitiään vastaan, ei uskalla uhmata.

Minusta ap voisi ehkä hieman hellittää, mutta tää on vain mun mielipide.
 

Yhteistyössä