P
"Pusse"
Vieras
Itselleni on syötetty karkkia niin pienestä että hyvä jos oli edes hampaita vielä suussa. Siitä naminmussutus-tavasta en ole koskaan oppinut pois, voisinpa kutsua itseäni ihan sokeririippuvaiseksi... Ylipainoinen oon ollut ihan sieltä vauvasta asti.
Joten jo ennen lapsia päätin että mun lapsi pärjää ilman herkkuja, varsinkin sitä karkkia. Poika saa esim. synttäreillä mehua, kakkua, keksiä ja pullaa, koska tiedän että niitä ei vedä kourakaupalla, usein jättää puolet syömättäkin, mutta saa nyt kuitenkin jotain juhlissakin syödä. Sipsiin, karkkeihin ja limsaan ei saa koskea eikä vedä siitä pultteja vaikka muut saakin niitä ottaa.
Tänään oltiin sitten yksillä sukulaisten synttäreillä ja kun poika kysyi saako ottaa karkkia ja sanoin ei ja tarjosin jotain muuta, johon lapsi ihan surutta suostui, niin johan taas joku sukulaistäti isoon ääneen ihmetteli että eikö se saa syödä KARKKIA?! Totesin siihenkin että ei, menin viereiseen huoneeseen katsomaan lasten touhuja ja kuulin sinne oikein mainiosti miten mun oma äiti ja hänen siskonsa päivitteli kun on niin hankalaa kun ei toiselle saa mitään antaa.
Saa antaa, poika tykkää esim. hedelmistä oikein kovasti jos jotain on pakko lapselle koko ajan tuputtaa. Maissinaksutkin maistuu mainiosti, ei vaadi todella mitään oikeita suolaisia sipsejä.
Veetuttaa niin paljon kun omasta mielestään tekee lapselle hyvää kun ei nykyajan malliin joka välissä "vähän" anna jotain hyvää... Miten se karkin syytäminen lapselle tekee sen lapsen elämästä parempaa? Alkoi taas niin ottaa aivoon kun ei omalle lapselleen saa antaa tai olla antamatta mitä haluaa.
Kyllä mä ymmärrän että jossain vaiheessa sitä karkin ja muun hyvän syömistä en pysty täysin vahtimaan, mutta miks mä en sitä sais vielä alle kouluikäisellä rajoittaa kun voin?
Musta tää vastaväite, että ne jotka ei ole pienenä saaneet karkkia niin mättävät sitä sitten kaksin käsin kun on lupa, tuntuu omalla kohdalla aika epäpätevältä. Mä olen mättänyt sitä kaksin käsin vaikka on ollut lupa vauvasta asti...
12-vuotiaana istuin juuri itseostettu iso karkkipussi sylissä olohuoneessa ja itkin. Äiti tuli siihen ja sanoin sille että auta mua... Mua ahdisti niin paljon se karkinhimo. Eipä äiti siinä oikein mitään kommentoinut tai tehnyt, ehkä "voi voi" sanoi...
Mua niin alkoi raivostuttaa ja ahdistaa että oli heti pakko tänne tulla kerjäämään haukkuja huonosta vanhemmuudesta =)
Joten jo ennen lapsia päätin että mun lapsi pärjää ilman herkkuja, varsinkin sitä karkkia. Poika saa esim. synttäreillä mehua, kakkua, keksiä ja pullaa, koska tiedän että niitä ei vedä kourakaupalla, usein jättää puolet syömättäkin, mutta saa nyt kuitenkin jotain juhlissakin syödä. Sipsiin, karkkeihin ja limsaan ei saa koskea eikä vedä siitä pultteja vaikka muut saakin niitä ottaa.
Tänään oltiin sitten yksillä sukulaisten synttäreillä ja kun poika kysyi saako ottaa karkkia ja sanoin ei ja tarjosin jotain muuta, johon lapsi ihan surutta suostui, niin johan taas joku sukulaistäti isoon ääneen ihmetteli että eikö se saa syödä KARKKIA?! Totesin siihenkin että ei, menin viereiseen huoneeseen katsomaan lasten touhuja ja kuulin sinne oikein mainiosti miten mun oma äiti ja hänen siskonsa päivitteli kun on niin hankalaa kun ei toiselle saa mitään antaa.
Saa antaa, poika tykkää esim. hedelmistä oikein kovasti jos jotain on pakko lapselle koko ajan tuputtaa. Maissinaksutkin maistuu mainiosti, ei vaadi todella mitään oikeita suolaisia sipsejä.
Veetuttaa niin paljon kun omasta mielestään tekee lapselle hyvää kun ei nykyajan malliin joka välissä "vähän" anna jotain hyvää... Miten se karkin syytäminen lapselle tekee sen lapsen elämästä parempaa? Alkoi taas niin ottaa aivoon kun ei omalle lapselleen saa antaa tai olla antamatta mitä haluaa.
Kyllä mä ymmärrän että jossain vaiheessa sitä karkin ja muun hyvän syömistä en pysty täysin vahtimaan, mutta miks mä en sitä sais vielä alle kouluikäisellä rajoittaa kun voin?
Musta tää vastaväite, että ne jotka ei ole pienenä saaneet karkkia niin mättävät sitä sitten kaksin käsin kun on lupa, tuntuu omalla kohdalla aika epäpätevältä. Mä olen mättänyt sitä kaksin käsin vaikka on ollut lupa vauvasta asti...
12-vuotiaana istuin juuri itseostettu iso karkkipussi sylissä olohuoneessa ja itkin. Äiti tuli siihen ja sanoin sille että auta mua... Mua ahdisti niin paljon se karkinhimo. Eipä äiti siinä oikein mitään kommentoinut tai tehnyt, ehkä "voi voi" sanoi...
Mua niin alkoi raivostuttaa ja ahdistaa että oli heti pakko tänne tulla kerjäämään haukkuja huonosta vanhemmuudesta =)