M
mitähän tämä ap tekisi
Vieras
Mun lapseni on ollut syntymästään asti mun kanssa. Lapsen isällä ollut ongelmia alkoholin ja aineiden kanssa. Nyt on ollut vieroituksessa ja ilmeisesti alkaa elämänhallintaa tukitoimien ansiosta löytymään.
Tähän asti isä on nähnyt lasta n. kerran vuodessa, isoimmillaan taukoa on ollut melkein 2 vuotta. Tänä vuonna on nähnyt kahdesti ja kolmannesta kerrasta oli puhetta. Nyt 6-vuotias sanoi, että ei halua tavata isää.
En oikein tiedä, mikä olisi viisasta. ISä on lapselle täysin vieras ihminen. Toki on pienestä asti tiennyt, että isän nimi on "Pekka" ja moneen kertaan on käyty keskusteluja, miksi isä ei asu meidän kanssa jne, toki sillä tasolla kun lapsen kanssa tästä voi puhua.
Isällä on nyt tarve tutustua lapseensa. Eihän hänkään lastaan tunne. Mun mielipide on se, että on hyvä asia, jos lapsi tietää kuka isänsä on. Toisaalta, meidän elämä on kyllä yksinkertaisempaa mun näkökulmasta, mitä vähemmän tuota miestä tarvitsee katsella. Nämä tapaamiset on aina jossain kavilassa, ehkä tunnin max 2 kerrallaan. Olen itse aina paikalla.
Tämän vuoden ensimmäisen tapaamisen aikaan isällä oli joku paniikkikohtaus päällä, eikä esim mennyt leikkimään lapsen kanssa kun tämä pyysi. Sen jälkeen lapsi oli surullinen ja sanoi, että ennemmin olisi ollut kotona.
Mielipiteitä? Pitääkö mun pakottaa tuo lapsi sinne tapaamiseen? Mitään tapaamissopimusta ei ole, ei ole koskaan ollutkaan.
Tähän asti isä on nähnyt lasta n. kerran vuodessa, isoimmillaan taukoa on ollut melkein 2 vuotta. Tänä vuonna on nähnyt kahdesti ja kolmannesta kerrasta oli puhetta. Nyt 6-vuotias sanoi, että ei halua tavata isää.
En oikein tiedä, mikä olisi viisasta. ISä on lapselle täysin vieras ihminen. Toki on pienestä asti tiennyt, että isän nimi on "Pekka" ja moneen kertaan on käyty keskusteluja, miksi isä ei asu meidän kanssa jne, toki sillä tasolla kun lapsen kanssa tästä voi puhua.
Isällä on nyt tarve tutustua lapseensa. Eihän hänkään lastaan tunne. Mun mielipide on se, että on hyvä asia, jos lapsi tietää kuka isänsä on. Toisaalta, meidän elämä on kyllä yksinkertaisempaa mun näkökulmasta, mitä vähemmän tuota miestä tarvitsee katsella. Nämä tapaamiset on aina jossain kavilassa, ehkä tunnin max 2 kerrallaan. Olen itse aina paikalla.
Tämän vuoden ensimmäisen tapaamisen aikaan isällä oli joku paniikkikohtaus päällä, eikä esim mennyt leikkimään lapsen kanssa kun tämä pyysi. Sen jälkeen lapsi oli surullinen ja sanoi, että ennemmin olisi ollut kotona.
Mielipiteitä? Pitääkö mun pakottaa tuo lapsi sinne tapaamiseen? Mitään tapaamissopimusta ei ole, ei ole koskaan ollutkaan.