Alkuperäinen kirjoittaja elmeri-meri:
Alkuperäinen kirjoittaja ems:
Pika pikaa luin näitä vastauksia ja niihin kirjoitinki, mutta tämä kone pimensi mun kirjoitukset ?En tiedä jospa ne latautuu sinne myöhemmin ? Joten laitan uusiksi lyhyemmin. 4:n lapsen yh-äitinä tiedän mikä on uupumus (valvoin 7 vuotta joka yö) issias vaivas raskaus aikoina ja liikkumaan en päässyt. Keneltäkään ei tullut apua (ei kodinhoitajiltakaan, koska vanhukset oli ensi) näin jälkeenpäin voisin sanoa kuitenkin että älkää tulevat vanhemmat päästäkö itseänne liian helpollakaan, sillä haasteet kasvattaa vanhempana oloa ja vastuun kantamista ja aikuiseksi kasvamista. Jos aina vain haluaa elää pumpulissa ja helpolla niin vanhemmat alentuu vauvan tasolle ! Itse olen lapset kotona kaikki pitänyt siihen saakka kunnes alkoi esikoulu ja sitä mukaan. Mikä neuvoksi ? Ääri väsymys ei ole hyvä, mutta ääri helpolla pääseminenkää ei ! Pää asia kuitenkin tässä kaikessa on se, että se lapsi joka syntyy niin huolehditaan hänestä ja hänen hyvinvoinnista... ei se aina helppoa ole mutta ei sysätä sitä heitä liiaksi muitten syliin ! Me äidithän heidät itsellemme olemme halunneet ! Nuorin lapsistani on nyt jo 14 v.... ja kaikki mukulat... sanat ei riitä kertomaan kuinka ihania he ovat !!!! Vaikka kuinka väsynyt ja köyhä olenkin ollut niin niin voin rinta rottingilla täällä sanoa jo että minulla on aivan suunnattoman ihanat lapset !!!!! Pidetään lapsista huolta... yritetään edes... eihän me ihmiset mitään täydellisiä koskaan olla !
näitä voin peesata aivan täysin, nyky äidit haluavat päästä liian helpolla, tehdään lapsia enemmän kuin jaksetaan hoitaa ja liian pienellä ikäerolla ja sitten ne sysätään tarhaan saamaan virikkeitä että äiti saa omaa aikaa tai olla vain vauvan kanssa ja kun se lapsi itse haluaa mennä hoitoon yms. ihmeen syitä...omasta halusta ja viitsimisestä se on kiinni suurimmaksi osaksi... :/
Jep, yhdyn edellisiin kommentteihin.
Miksi kummassa vanhemmuus pitäisi olla vaan mukavaa ja iisiä, sillä totuushan on se, että lapset ovat haastavia, he kokeilevat vanhempiensa
kestävyyttä ja sietokykyä ja niin kuuluukin olla. Tavallisille lapsille riittää aivan hyvin tavallinen arki, jota kotona eletään: tehdään kotitöitä yhdessä, käydään kaupassa, pankissa, jne., ulkoillaan ja mennään leikkipuistoon, yms. Sosiaaliset suhteet hoituu leikkipuistokäynneillä (vanhempi tapaa muita vanhempia, lapsi muita lapsia), kerhoissa, mahdollisissa harrastuksissa (jumppa, uinti, muskari, jne.) ja kyläilyillä.
On aivan asiaan kuuluvaa olla väsynyt, ei kukaan voi olettaa tai vaatia, että lasta kotona hoitava vanhempi saisi nukkua 8 h/yö tai olisi freesinä. Kyllä se väsymys helpottaa lapsen/-ien kasvun myötä.
Ihanaa vertaistukea vanhemmuuteen saa muilta lasta/lapsia kotona hoitavilta vanhemmilta, joita voi tavata äiti-lapsi kerhoissa, leikkipuistoissa, harrastuksissa tai vaikka neuvolan odotustilassa.
Kunpa tämä mukavuudenhalu ja helpon elämän tavoittelu ei ajaisi aina prioriteettilistan kärkeen, vaan vanhemmat pitäisivät isommat lapsensa rohkeasti kotihoidossa, vaikka perheeseen syntyy vauva. Vauva- ja lapsiperhearjesta on selvitty omin neuvoin kautta aikain, miksei siis nykyisinkin?