Lapsi pelkää kaikkea missä voi "sattua".

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Onko kenelläkään vinkkejä tai kokemusta, miten toimia kun 9v lapsi pelkää kaikkea jossa ehkä mahdollisesti voi tulla kolhu, osuma tai sattua fyysisesti.. Poika on tosi urheilullinen, aktiivinen ja pienestä asti harrastanut ja liikkunut. Nyt vuosien aikana alkanut pelkäämään lähes kaikkea missä on mahdollisuus satuttaa itsensä. Lopetti jääkiekon kiekkokoulun jälkeen, kun 7-vuotiaana peli kävi kovatempoisemmaksi.. Tuli pari kertaa kiekko jalkaan, eikä suostunut enää mennä jäälle. Jalkapallossa pelasi 5-vuotiaaksi pelkäämättä ja rohkeasti.. Oli maalissakin paljon, kunnes samaan aikaan kun jääkiekko jäi, alkoi pelkäämään myös palloa. Pelaa jalkapalloa ympäri vuoden, on innokas ja rohkea ja Taitava kun pysytään oman joukkueen kanssa omassa hallissa. Pelit on katastrofeja, ei suostu menemään ylös vastaanottamaan palloa, ei uskalla riistää palloa pelaajilta, mennä päälle, kääntää selän tai menee kyykkyyn jos pallo tulee kohti, pelaa kädet ylhäällä kasvojen suojana, jotta ehtii suojata itsensä jos pallo tulee. Tänään oli 2 peliä, otti yhden kontaktin palloon ja roiskaisi sen äkkiä pois jaloistaan. En ymmärrä? Mua oikeesti ihan hävettää tosi paljon katsoa sitä. Miten niin taitava pelaaja voi peleissä mennä niin lukkoon. Nyt hän haluaa lopettaa jalkapallonkin, sanoo ettei halua mennä koska satuttaa itsensä ihan varmasti. Muut joukkueesta ottavat rohkeasti pallon vastaan ja varmasti välillä tuntuu kipeältäkin, oma poikani keikkuu reunuksilla ja toivoo ettei joudu kontaktiin pallon kanssa. Tämä sama fyysisen kivun pelko seuraa kaikessa muussakin elämässä. Esim Koulun luistelussa oli tullut kaverin luistin sääreen, josta pieni mustelma ja ei ole sen jälkeen suostunut vapaa-ajalla luistelemaan. Koulussa menee, mutta opettaja sanoo että pelkää ja arkailee. On ollut aina itkuherkkä ja pienetkin kolhut itkettää.. Ei mene ns. Hammastapurren sisulla mistään yli. Miten voisin auttaa häntä tilanteessa? Sanoi, ettei halua mitään harrastuksia kun aina voi jotain sattua niissä. En halua että jättää kaikki harrastukset, koska tykkää niistä kun pysytään omalla tutulla reviirillä tuttujen poikien kanssa. Musiikki, partiot tai muut vastaavat ei nappaa. On liikunnallinen ja aina parhaiden joukossa koulun kisoissa ja muussa liikunnassa... Mutta tämä kivun pelko varjostaa kaikkea. Sählyyn ei halua koska jos joutuu pelaamaan shortseissa, voi kaverin maila roiskia jalkoihin ja se sattuu kuulema. Kaikkea on kokeiltu, mutta kaikki kaatuu aina tähän samaan ongelmaan.
 
Jatkan vielä.. jopa hiustenleikkuu koneella on kidutusta, huutaa että kohta kone varmasti leikkaa kiinni. Hiuksia ei ole koskaan saanut kammata kun jos onkin takku voi sattua päänahkaan. Kyselee pitääkö hältä joskus leikata esim nielurisat ja saattaa alkaa huutamaan että ei halua kun se sattuu ja ei siis edes olla menossa mikään leikkaukseen. Kyselee voiko jokaiselta ihmiseltä joskus murtua vaikka luu elämänsä aikana tai joutuuko kaikki joskus leikkaukseen. Rokotukset tai verikokeet on ollu ihan helvettiä kun joudutaan pitämään monen ihmisen voimin kiinni kun pelkää niin paljon ja näitä rokotuksia on ollu just ne pakolliset muutama ja verikokeita ehkä yksi. Kyselee muutenkin kaikessa mitä meinataan tehdä, että mitä jos se sattuu tai voiko sattua jotain tai muuta sellaista. Mitään pintanaarmua kummempaa ei ole hälle koskaan tullut, ei olla peloteltu millään eikä mitään muutakaan mikä voisi tätä selittää.. Ap siis vielä..
 
Oiskohan aistiyliherkkyys? Minä ehkä menisin lapsen kanssa ammattilaisen puheille, koulukuraattorille tai psykologille vaikka vähän kyselemään vinkkejä... harrastuksen esim uinti on sellanen jossa ei oo paljon pelättävää
 
Ap tässä. Uinti vois olla jees, mutta poika ei siitä tykkää. Käy koulun kans uimassa ja vapaa-ajalla lähtee uimaan kun käsketään mukaan. Ei ole hyvä uimari, eikä varmaan siksi siitä pidä.

Tänään kyselin pulkkamäkeen kun on laskiainenkin. Sama vastaus kun aina eli ei halua laskemaan. Jos ollaan joskus käyty, ei halua laskea ylhäältä korkealta mistä tuon ikäiset kaverinsakin laskee vaan pikkumäestä ja sit se on kuitenkin liian tylsää ja mielenkiinto lopahtaa...pakottamalla tai houkuttelemalla en oo saanu mäen päälle.

Pihalätkää pelaa mielellään..pomppii trampalla jne.

Mitä tarkoitatte pumpulissa elämisellä ja karaisemisella? Ihan normaalisti on oltu ja eletty kuten pikkusiskonsakin kanssa, joka taas hyppää vaikka sohvalta lattialle mahalleen jos se on kivaa..kipu ei siinä varjosta. :D Normaalisti on pyöräilyt opeteltu kaatumisineen, ulkona juostu ja vedetty asfaltti-ihottumat polviin, mutta en tiiä missä on mennyt ns. Karaiseminen pieleen. :(
 
Entä kävisikö suunnistus? Miksi harrastuksen pitää olla nimenomaa tuollainen joukkuelaji, jossa rytisee?

Miksi ylipäänsä pakotatte harrastamaan lajeja, joista hän haluaisi jo jäädä pois?
 
Tuntoaistin yliherkkyys? Noiden selittämiesi juttujen lisäksi siihen kuuluu, että vaatteiden pitää tuntua hyviltä päältä. Jos se ei tunnu, niin sitä ei myöskään käytetä. Aisti yli- ja aliherkkyyksiä diagnosoidessa ensimmäisenä vanhempi täyttelee paksun kysymysnivaskan, missä ruksitaan sopiva vaihtoehto lapseen liittyvistä kysymyksistä vaihtoehtojen välillä aina - - - ei koskaan. Toimintaterapeutti on se taho, jolta tuohon voi saada apua.
Meidän aistiyliherkkä harrasti uintia siihen saakka, kunnes olisi pitänyt kilpailla. Tuo meidän ei kyllä mistään liikunnasta innostu, mutta joku yleisurheilu voisi olla sopiva, siinä ei niin fyysistä kontaktia ole.
 
Kokeilkaa jotain yksilölajeja. Toiset nyt vain ovat sen tyyppisiä, että eivät tykkää rymytä joukkuelajeissa. Tennis, sulis yms voisi olla kiva. Tai jos haluaa joukkuelajeja, niin lentis.
 

Yhteistyössä