lapsi tuli, koiraan menee koko ajan hermot

[argggh]

Olen totalisen kyllästynyt koiraani ja kaikki siinä v^*tuttaa. Sain lapsen ja olen yksinhuoltaja ja koiran ulkoilutus kerrostalossa on todella rasittavaa. Koirani ei ole mikään helpoin tapaus ja on ollut sen kanssa hermot kireällä jo ennen lastakin. Nyt tuntuu vaan välillä että voisin heittää koko hurtan partsilta alas. Ärsyttää sen koko olemassa olo. Lisäksi se varastaa ruokaa pöydältä, makaa sohvalla kun en ole kotona, haukkuu ym. Sit ärsyttää jos se nuolee itseään tai maiskuttelee. tai kävelee vauvan makuu alustan päältä. Siis arg oon niin kypsä!

Lenkkeilytkään ei ole koskaan oleet mitään erityisen rentouttavia kun haukkuu vastaantuleville koirille ja tempoo hihnassa. Joo, ooon käyny koirakouluissa, ei mitään tehoa. Mun hermot ei kestä ja veetuiks kaikki menee sen kanssa!

Olen miettinyt rivitaloasunnon hankkimista. Johonki hevon jeeraan pitäs sitten vissiin muuttaa! Auto on liian pieni koiran ja vauvan kans. Hankkia nyt sitten asunto ja auto koiran takia minkä takia menee koko ajan hermot!!!!!!!

Minulla on ollu koiria ennenkin ja kaikki pennusta kuolemaansa asti. Välillä mietin että tuolla vielä 10 vuotta ainakin jäljellä. On niin vaikea, että kuka sitä haluais ottaakaan ja ajatus että jollekin sen antasin enkä tietäis että sitä hoidetaan hyvin niin tuntuu aika kauheelta. Lisäksi ajatus että jos koirani esim. katoais, on ihan hirveä. Aiemmin olen ajatellut että jos se vaikka loukkaantuis niin laittasin sen hoitamiseen vaikka koko omaisuuteni suunnilleen. Nyt vaan tuntuu etten jaksa koko hurttaa enää!!!!! Mitäkähän tässä tekisi!!!?! Ehkä koko koiran ois parempi jossai muualla kun vaan tiuskin sille. Vai onkohan mullakin tullu vaan joku synnytyksen jälkeinen masennus ja puran koiraan kaiken.

 

["kukka"]

Olen kuullut paljon vastaavia tarinoita lapsen tulon jälkeen. Koira alkaa vaan ärsyttämään, kun lapsi on tullut tärkeimmäksi. Joskus on parasta antaa koira uuteen kotiin, jossa on energiaa panostaa sen haasteisiin. Ei sillä koiralla ole sen parempi kodissa jossa sille ei ole enää aikaa ja energiaa.

Tällaisissa tapauksissa saa kuraa niskaan paljonkin koiraintoilijoilta, mutta mielestäni asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen ja olla sen verran itsekäs että tekee juuri sinulle sopivan päätöksen.

 

["vieras"]

Kuulostaa kamalalle, etenkin kun on selvää että nuo kaikki ongelmat on sun aiheuttamia. Sinä sen olet kasvattanut. Todellakin kannattaa antaa koira pois jos on nuppi noin sekaisin että voisit heittää sen parvekkeelta. Äläkä enään ikinä harkitse koiran ottamista. Kamalaa kattoa vierestä kun koiralle aletaan tiuskia ja säilyttämään jossain kodinhoitohuoneessa kun vauva tulee, näin kävi kaveriperheessä. Meilläkin on vauva ja kaksi koiraa ja kerrostalokämppä ja tietysti joskus väsyy, mutta ei KOSKAAN pureta sitä koiriin tai vauvaan.

 

[_Pigeon_]

Mulla alko verenpaine nouseen jo pelkästä otsikon lukemisesta... Tee koiralle palvelus ja etsi sille koti jossa sitä rakastetaan ja siitä välitetään. Äläkä enää hanki koiraa... :/

 

["Vieras"]

On tosiaan ihan oma vikasi, turha selittää, että olet käynyt "koirakouluissa", muttei tehoa. Koiraasi ei selvästi ole koulutettu, turha sitä on syyttää.

 

[..]

Luin vähän alkua sun tekstistä ja se riitti kertomaan, että koira on jäänyt kouluttamatta. Ei koulutettu koira makaa sohvalla tai varasta ruokaa. Että vika on muualla kuin koirassa. Mutta vie lopetettavaksi ennenkuin heität alas parvekkeelta. Ja varo ettei lapsi ala kohta ärsyttämään yhtä lailla.

 

[riiviöiden äiti]

Ohhoh, onpas paljon vastaajia joilla on lehmän hermot.
Ymmärsin että aloittajasta TUNTUU siltä että tekisi mieli heittää koira alas parvekkeelta, eikä suinkaan edes kuvitellut pystyvänsä moista tekoa suorittamaan?
Kyllä minustakin aina joskus tuntuu omista lapsistakin vaikka mitä, mutta en kuitenkaa olisi todellisuudessa valmis tekemään heille mitään. Ajatukset eivät ketään satuta.
Minusta tuossa viimeisessä lauseessa saattaa piillä osa totuutta, väsymys ja alavire kohdistuvat nyt sitteen ärtymyksenä koiraan. Jos koiran hoito aiheuttaa kohtuuttomasti huolta, voi olla ihan järkevää etsiä sille uusi, koti, tyytymättä muuhun kuin hyvään.

 

[lytty]

Ehkä vika onkin aloittajassa, mutta ihan oikeasti joitain koiria ON vaikea kouluttaa. Se vie aikaa ja on haasteellista. Kaikki ei siihen ehkä siksi pysty. Onko se niin vaikeeta teille intoilijoille ymmärtää ja käsittää? Ja ap:n tilanteessa tuskin sitä aikaa, energiaa ja hermoja tuskin on ihan hirveesti. "Ehkä olisi kannattanut miettiä ennen kuin koiraa hankkii" -> koira saattaa olla hankala tapaus ja jotkut ei siihen vaan kykene/ei osaa, vaikka neuvojakin olisi saanut.

 

[riiviöiden äiti]

Ja kyllähän tuo koira tehostettua koulutusta kuulostaa kaipaavan, mutta se ei ole vaikeaa.

 

["vieras"]

Ohhoh, onpas paljon vastaajia joilla on lehmän hermot.
Ymmärsin että aloittajasta TUNTUU siltä että tekisi mieli heittää koira alas parvekkeelta, eikä suinkaan edes kuvitellut pystyvänsä moista tekoa suorittamaan?
Kyllä minustakin aina joskus tuntuu omista lapsistakin vaikka mitä, mutta en kuitenkaa olisi todellisuudessa valmis tekemään heille mitään. Ajatukset eivät ketään satuta.
Minusta tuossa viimeisessä lauseessa saattaa piillä osa totuutta, väsymys ja alavire kohdistuvat nyt sitteen ärtymyksenä koiraan. Jos koiran hoito aiheuttaa kohtuuttomasti huolta, voi olla ihan järkevää etsiä sille uusi, koti, tyytymättä muuhun kuin hyvään.

no ei ole normaalia ajatella tuollaista, ja AP selvästi kohdistaa sitä kiukkuaan koiraan, joka on syytön. Todellakin kannattaa luopua, kuulostaa siltä että koiraa ei kouluteta, aktivoida eikä se saa positiivista huomiota vaan tiuskintaa. Helvatta ei se ymmärrä mitään tiuskimists.

 

["vieras"]

Ehkä vika onkin aloittajassa, mutta ihan oikeasti joitain koiria ON vaikea kouluttaa. Se vie aikaa ja on haasteellista. Kaikki ei siihen ehkä siksi pysty. Onko se niin vaikeeta teille intoilijoille ymmärtää ja käsittää? Ja ap:n tilanteessa tuskin sitä aikaa, energiaa ja hermoja tuskin on ihan hirveesti. "Ehkä olisi kannattanut miettiä ennen kuin koiraa hankkii" -> koira saattaa olla hankala tapaus ja jotkut ei siihen vaan kykene/ei osaa, vaikka neuvojakin olisi saanut.

koulutusongelmat johtuu ihmisestä, ja koulutus on koiran elämänkestoinen prosessi, ei ratkaistavissa yhdellä koirakurssilla. Ja varmaa lienee että ap:n koira ei saa tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia. Syyttää voi itseään eikä elukkaa.

 

["viiraska"]

Väsymyksestä on kysymys. Vauvanhoito on aika vaativaa ja vie toistaiseksi voimat niin, että kaikki ärsyttää tavallista helpommin (hormoniärsytyksestä puhumattakaan). Koira on sittenkin vain eläin, eikä se herätä samanlaista biologista suojelunhalua kuin vauva useimmissa herättää. Ärtymys ja inhotus on ihan luonnollista ja tuttua täälläkin.
On sitten eri asia, miten todella kohtelet koiraasi, ja kuinka kauan herkkävaistoista laumaeläintä kannattaa pitää, jos se kokee olevansa hyljeksitty. Et sano, kuinka vanha vauva on? Jos yli puolivuotias, kannattaa ehkä jo luopua koirasta, mutta jos vauva on ihan pieni vielä, eikä sillä ole rytmiä, ja itse olet vielä uusi vauvasi kanssa, kannattaa ehkä yrittää.
Voisitko tarjota vaikka Apulassa koiraa koirahulluille pikkutytöille kesäkoiraksi? Moni perhe haluaisi vähän kokeilla koiranpitoa ennen kuin uskaltaa laittaa oman. Löytäisitkö jonkun sellaisen perheen? Lähikaupan seinältä? Tai saisitko vaikka jonkun koululaisen kesätöihin ulkoiluttamaan koiraasi? 4H kouluttaa dogsittereitä, sieltäkin voi kysyä apua tilapäiseen koiranhoito-ongelmaan. Halvemmaksi se tulee kuin muutto.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="vieras";26071860]no ei ole normaalia ajatella tuollaista, ja AP selvästi kohdistaa sitä kiukkuaan koiraan, joka on syytön. Todellakin kannattaa luopua, kuulostaa siltä että koiraa ei kouluteta, aktivoida eikä se saa positiivista huomiota vaan tiuskintaa. Helvatta ei se ymmärrä mitään tiuskimists.[/QUOTE]
Aika radikaali arvio ap:n koko käytöksestä koiraa kohtaan.
Ei minun lapsetkaan (eikä koirat) opi mitään tiuskimisesta, mutta joskus kun on pitkään ollut haastavaa niin on tullut lapsille tiuskittua. Ja ovat tuntuneen ärsyttäviltä, kaikki.
Mutta ei se tarkoita että tekisin niin aina, tai että lapset niistä ajoista olisivat kärsineet niin että olisi parempi antaa pois.

 

["vieras"]

Aika radikaali arvio ap:n koko käytöksestä koiraa kohtaan.
Ei minun lapsetkaan (eikä koirat) opi mitään tiuskimisesta, mutta joskus kun on pitkään ollut haastavaa niin on tullut lapsille tiuskittua. Ja ovat tuntuneen ärsyttäviltä, kaikki.
Mutta ei se tarkoita että tekisin niin aina, tai että lapset niistä ajoista olisivat kärsineet niin että olisi parempi antaa pois.

arvio? Eiköhän AP:n oma kirjoitus kerro oleellisen. Siitä huokuu inho ja myöntääkin vain tiuskivansa sille. Ja näin on ollut jo ennen lasta, eli koulutus ja hoito lienee puutteellista jo silloin, tietty ongelma moninkertaistuu lapsen kanssa ja väsyttää.

 

["Maru"]

Ohhoh, onpas paljon vastaajia joilla on lehmän hermot.
Ymmärsin että aloittajasta TUNTUU siltä että tekisi mieli heittää koira alas parvekkeelta, eikä suinkaan edes kuvitellut pystyvänsä moista tekoa suorittamaan?
Kyllä minustakin aina joskus tuntuu omista lapsistakin vaikka mitä, mutta en kuitenkaa olisi todellisuudessa valmis tekemään heille mitään. Ajatukset eivät ketään satuta.
Minusta tuossa viimeisessä lauseessa saattaa piillä osa totuutta, väsymys ja alavire kohdistuvat nyt sitteen ärtymyksenä koiraan. Jos koiran hoito aiheuttaa kohtuuttomasti huolta, voi olla ihan järkevää etsiä sille uusi, koti, tyytymättä muuhun kuin hyvään.

Peesaan riiviöiden äitiä. Et ole sen pahempi äiti/koiran omistaja vaikka tunnetkin näin. Ensimmäiseksi kannattaisi lääkärin kanssa keskustella tuntemuksista. Jos on lääkäri joka kuuntelee, ei hän ehkä ensimmäisenä käske luopua koirasta. Voisi lyhyt lääkitys tai terapia auttaa. Kuulostaa enemmän lievältä masennukselta. Kyse ei todennäköisemmin ole koirasta. Mutta jos haluat keventää päivittäistä taakkaasi, niin voi koirasta luopuminen olla helpotuskin. Koiran ottamista voi sitten harkita kun lapsi on isompi. Ja on ihan normaalia, että tärkeysjärjestyksessä tulee ensin lapsi ja sitten vasta koira. Ja kyllä joskus sitä esikoistakin kohtaan minulla oli samanlaisia tunteita kun kakkonen syntyi. Silloin kyse oli masennuksesta.

 

["kukka"]

Tätä pelkäsinkin että saat tuomion täällä. Olet kuitenkin ihminen ja ajatuksen tasolla noita tunteita voi tulla. Itsekin olin koiraani tosi turhaantunut lapsen vauva-aikana. Tuntui että kaikki olisi vaan helpompaa kun ei olisi koiraa riesana. En todella ollut väsynyt tai masentunut, koira vaan tuntui ylimääräiseltä työltä. Neuvolassa purin tunteita ja siellä täti sanoikin että nämä ovat hyvin yleisiä tunteita joita pienen lapsen vanhemmat ottavat usein puheeksi. Itse olisin koirasta luopunut jos se ei olisi mennyt ohi.

 

[4 koiran omistaja.]

Minullakin oli koira ja vauva tuli siihen ihan toivotusti. Koira kuitenkin päätti et hän ei ala toiseksi... Suoritti kaikkea pientä josta huomasi että protestoi.
Tuli eräs tuttavani sitten itkemään,t häneltä on aamulla lääkäri lopettanu koiransyövän takia. Kahvilla ollessamme puhuimme surusta ja suuresta menetyksestä ja poislähtiessä he huomasivat autonsa takapenkillä istuu koirani. Sitäpä maanittelin aikani ja sesse vain kartteli eikä halunnut pois. He kysyivät olisinko valmis antamaan koiran heille koska minulla oli vauva nyt hoidettavana. Niimpä koirani lähti ja käydessämme heillä koira oli iloinen ja kävi muutamia vanhoja metkujaan esittelemässä.. Pois lähtiessämme koira aina piiloutui jonnekkin, varmisti ettei tartte lähteä mukaan.
Joten rohkeasti anna jollekkin jolla on aikaa sille.

 

[kisumama]

haista paska.

 

["vieras"]

Sama homma täällä! paitsi meillä on vanha koira jolla on dementia ja todellakin unohtanut kaikki säännöt ja käyttäytyy kuin pentu välillä D: Odotan kesää innolla että saadaan aidattua piha ja voi mennä lapsen ja koiran kanssa sinne touhuamaan eikä tarvi katella tuota koko ajan täällä sisällä..

 

[Posse Poo]

Ohhoh, onpas paljon vastaajia joilla on lehmän hermot.

Eli siis lehmiä täällä ei näy olevan, vain lyhytpinnaisia herhiläisiä, jotka kihisevät aloittajalle .

 

[Posse Poo]

[QUOTE="vieras";26072025]Sama homma täällä! paitsi meillä on vanha koira jolla on dementia ja todellakin unohtanut kaikki säännöt ja käyttäytyy kuin pentu välillä D: Odotan kesää innolla että saadaan aidattua piha ja voi mennä lapsen ja koiran kanssa sinne touhuamaan eikä tarvi katella tuota koko ajan täällä sisällä..[/QUOTE]

Niin juuri - huoneisto ei ole koiran paikka - jos ihmisenkään. Hulluksi tulee ahtaassa kerrostalo kaksiossa, jossa koira koko ajan on tiellä, makaa keskellä lattiaa, tuijottaa silmät suurina ja seurailee siis jatkuvasti kun tekee kotiaskareita. Ei tuollaista miestäkään ole ollut, joka noin vahtii. Joskus vien koiran hoitoon viikonlopuksi JA SE ON IHANA VAPAUS - kuin taakka olisi hartioilta pudonnut.

 

["vieras"]

Minullakin oli koira ja vauva tuli siihen ihan toivotusti. Koira kuitenkin päätti et hän ei ala toiseksi... Suoritti kaikkea pientä josta huomasi että protestoi.
Tuli eräs tuttavani sitten itkemään,t häneltä on aamulla lääkäri lopettanu koiransyövän takia. Kahvilla ollessamme puhuimme surusta ja suuresta menetyksestä ja poislähtiessä he huomasivat autonsa takapenkillä istuu koirani. Sitäpä maanittelin aikani ja sesse vain kartteli eikä halunnut pois. He kysyivät olisinko valmis antamaan koiran heille koska minulla oli vauva nyt hoidettavana. Niimpä koirani lähti ja käydessämme heillä koira oli iloinen ja kävi muutamia vanhoja metkujaan esittelemässä.. Pois lähtiessämme koira aina piiloutui jonnekkin, varmisti ettei tartte lähteä mukaan.
Joten rohkeasti anna jollekkin jolla on aikaa sille.

Fiksu eläin

 

[Mariska*]

Kyllä meillä on ollut samaa havaittavissa, koira ärsyttää välillä rankastikin ja oikeasti tunnen siitä huonoa omatuntoa että koiralle tulee rähjättyä varsinkin lenkeillä, kun hermo ei kestä koiraa ja rattaita pyöritellessä. Koira on koulutettu, mutta silti sählää lenkillä (koska ennen vauvan tuloa se ei haitannut yhtään...)

Ärsyttää myös se, että olis kiva vaan kävellä muksun kanssa leikkipuistoon tms, mutta aina pitää ottaa koira mukaan (tai lähteä uudestaan lenkille, eikä meillä vauva tuntikausia halua rattaissa istua). Oma koira ei pahemmin pidä muiden lapsista, jos nyt tästä omastakaan niin paljon, joten sitä ei saa muut muksut silitellä enkä jätä sitä mihinkään leikkipuiston aitaan kiinni jos lähellä on varsinkaan isompia itsekseen leikkiviä lapsia.

Koira sotkee kauheasti, lapsi on lattialla hiekan ja karvan seassa (imuroin joka toinen päivä).

Ennen lapsen syntymää olin aktiivinen PK-harrastaja, ehkä vielä joskus into palaa, mutta pikkuvauva-aika oli raskasta univelkojen ym takia, joten koira on ollut aika minimi huomiolla. Onneksi miehen vanhemmat ottaa koiran välillä luokseen hoitoon, lomaa kaikille osapuolille

 

[feger]

Kyllä meillä on ollut samaa havaittavissa, koira ärsyttää välillä rankastikin ja oikeasti tunnen siitä huonoa omatuntoa että koiralle tulee rähjättyä varsinkin lenkeillä, kun hermo ei kestä koiraa ja rattaita pyöritellessä. Koira on koulutettu, mutta silti sählää lenkillä (koska ennen vauvan tuloa se ei haitannut yhtään...)

Ärsyttää myös se, että olis kiva vaan kävellä muksun kanssa leikkipuistoon tms, mutta aina pitää ottaa koira mukaan (tai lähteä uudestaan lenkille, eikä meillä vauva tuntikausia halua rattaissa istua). Oma koira ei pahemmin pidä muiden lapsista, jos nyt tästä omastakaan niin paljon, joten sitä ei saa muut muksut silitellä enkä jätä sitä mihinkään leikkipuiston aitaan kiinni jos lähellä on varsinkaan isompia itsekseen leikkiviä lapsia.

Koira sotkee kauheasti, lapsi on lattialla hiekan ja karvan seassa (imuroin joka toinen päivä).

Ennen lapsen syntymää olin aktiivinen PK-harrastaja, ehkä vielä joskus into palaa, mutta pikkuvauva-aika oli raskasta univelkojen ym takia, joten koira on ollut aika minimi huomiolla. Onneksi miehen vanhemmat ottaa koiran välillä luokseen hoitoon, lomaa kaikille osapuolille

Meillä imuroidaan päivittäin 1-3 krt.
Onneksi omat lapset ovat jo isompia, tai no onhan tuo nuorempi vasta vähän alle 5-v. Mutta kumminkin mulla on hyvin aikaa panostaa koiriin.
Mies pärjää hyvin lasten kanssa, eilenkin oltiin koirien kera melkein 2h:n lenkillä.

Voin hyvin kuvitella, miten kyrsii, jos ei ole sitä toista puoliskoa auttelemassa, silloin asiat hankaloituvat paljon (vrt. ap:n tapaukseen). Ihan sama mihin lähtee, joutuu raahaamaan kaikki mukana ja se rajoittaa monia asioita.
Ap:kin lienee jo luopunut koirastaan, tämähän on vanha ketju.
Toivon kuitenkin, että hän on saanut apua masennukseensa.