lapsia vain jos on rahaa

[vieras]

Ketjussa ei kertaakaan käynyt ilmi, onko kenelläkään kokemuksia elämisestä tällaisen perheen ja vanhempien lapsena? Sosiaalipummit ottavat myös sen riskin, että lapset kasvavat häpeässä ja katkeroituen. 18-vuoden elatusiän kuluttua tuet katkeaa, mutta lapsen mahdollisesti kokema viha vanhempien valinnasta johtuen jää. Että onnea vaan matkaan niille, joiden mielestä "elämä on yhteiskunnan varoilla nauttimista varten"!

 

[adoptioäiti]

Adoptiovanhemmilta tsekataan kyky lasten elättämiseen ennen adoptioluvan myöntämistä. Tietysti tulevaisuutta ei kukaan pysty varmaksi ennustamaan, mutta adoption kautta perheeseen tuleville lapsille pyritään takaamaan vanhemmat, joiden talous olisi kunnossa. Minusta se on ihan oikein ja olen siten samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Sehän ei tarkoita, että täytyy olla rikas, vaan pyritään siihen, että jokainen itse vastaisi omien lastensa kuluista. Ne sossun rahathan tulevat jonkun toisen pussista kuitenkin. Eli eipä tästä systeemistä mitään tulisi jos kaikki päättäisivät olla vanhempia, jotka elättävät lapsensa yhteiskunnan tuilla (puhun nyt heistä jotka tekevät sen tietoisena valintana eikä väliaikaisesti esim. työn puuttuessa jne.). Mullakin olisi varaa olla vielä enemmänkin läsnäoleva äiti jos mua ei verotettaisi niin rankasti. Oikeastaan tunnen jopa mielihyvää siitä, että kannan korteni kekoon yhteiseen pottiinkin ja huolehdin siten muistakin kuin omista lapsistani. Olisi vaan kiva, että pääsisin itse vaikuttamaan myös siihen kenen hyväksi verorahoja käytetään.
Minusta on hassua ajatella että kaikilla olisi automaattiseti oikeus lapseen - esim. elättämiskyvyistä riippumatta. Ja tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla erityisen varakas voidakseen kokea itsensä turvalliseksi vanhemmaksi. KUn vaan olisi se ensisijainen pyrkimys edes hoitaa materiaaliset hankintansa ihan itse ansaituilla rahoilla.

 

[äiti]

Olen ap;n kanssa samaa mieltä lisäten että lapsen kannalta on parasta että vanhemmat ovat jo ennen raskautta aikuisia,järkeviä ja vastuuntuntoisia hlöitä,jotka pohtivat kaikkea elämässä myös rahaa,eivätkä ole "haihattelijoita tai sossun rahoilla eläviä.

 

[vierailija]

Entäpä "rahakkaat" korkeasti koulutetut alkoholisti-bilettäjät, lapsen henkisesti pahoinpitelijät tai uraihmise, joita kiinnostaa vain oma ura, ei lapset? Nekin kun tässä maassa hankkii lapsia... Eikö se lapsen hankkiminen ole silloinkin ihan yhtä vastuutonta? Itse kuulun kai noihin "rahakkaisiin ja koulutettuihin", mutten bilettäjä enkä uraihminen ole.

Sitä vaan että jos vaan lapselle tarjotaan paljon rakkautta ja hyvä&ehjä koti, niin aivan sama vaikka silloin vanhemmat olisivat ns. rahattomia tai "sossun rahoilla" eläjiä!!! Ei se raha, ura tai kokrea sosiaalinen asema takaa hyvää vanhemmuutta tai lapselle hyvää lapsuutta!!!

 

[miika]

Entäpä "rahakkaat" korkeasti koulutetut alkoholisti-bilettäjät, lapsen henkisesti pahoinpitelijät tai uraihmise, joita kiinnostaa vain oma ura, ei lapset? Nekin kun tässä maassa hankkii lapsia... Eikö se lapsen hankkiminen ole silloinkin ihan yhtä vastuutonta? Itse kuulun kai noihin "rahakkaisiin ja koulutettuihin", mutten bilettäjä enkä uraihminen ole.

Sitä vaan että jos vaan lapselle tarjotaan paljon rakkautta ja hyvä&ehjä koti, niin aivan sama vaikka silloin vanhemmat olisivat ns. rahattomia tai "sossun rahoilla" eläjiä!!! Ei se raha, ura tai kokrea sosiaalinen asema takaa hyvää vanhemmuutta tai lapselle hyvää lapsuutta!!!

Ei ole sama asia,Eikä kukaan ole väittänyt uraihmisiä paremmiksi kuin sossun asiakkaita.Mutta useaan otteeseen sanottu vasttuullisen vanhemman olevan oikea. sossun luukulla kävijä on vastuuton ja ura ihminen on vastuuton ,jos lapsen hoito retuperällä.mutta usein uraihmisellä talous kunnossa ja voi palkata lämminsydämmisen,hyvän hoitajan joka aina lasten kanssa kun itse tienaa,toisin kuin sossunluukulla kävijä.

 

[suurituloinen, valtava veroinen]

Nykyään tukien varassa eläminen on jokamiehen oikeus ja itse saa valita, käykö töissä vai ei.[/quote]



Ne rahat joku ansaitsee työllä. Ei ne mistään tupsahda sossun kassaan jaettavaksi. Joku on niska limassa raatanut niiden eteen.

 

[Keittiönoita]

Ne rahat joku ansaitsee työllä. Ei ne mistään tupsahda sossun kassaan jaettavaksi. Joku on niska limassa raatanut niiden eteen.

Kyllä minä sen tiedän. Joka kerta, kun kuukauden palkasta menee pari kolme tonnia yhteiseen hyvään, mietin, miksi hitossa edes vaivaudun. Kun kerran ei ole pakko. Olen oikeutettu lopettamaan työnteon tällä punaisella minuutilla ja ryhtymään yhteiskunnan elätettäväksi, jos haluan. Sama oikeus on kaikilla muillakin. Äläkä kysy, miksi sitten vaivaudun. En nimittäin tiedä ... ehkä olen vain omituinen

 

[ff]

Ne rahat joku ansaitsee työllä. Ei ne mistään tupsahda sossun kassaan jaettavaksi. Joku on niska limassa raatanut niiden eteen.

Kyllä minä sen tiedän. Joka kerta, kun kuukauden palkasta menee pari kolme tonnia yhteiseen hyvään, mietin, miksi hitossa edes vaivaudun. Kun kerran ei ole pakko. Olen oikeutettu lopettamaan työnteon tällä punaisella minuutilla ja ryhtymään yhteiskunnan elätettäväksi, jos haluan. Sama oikeus on kaikilla muillakin. Äläkä kysy, miksi sitten vaivaudun. En nimittäin tiedä ... ehkä olen vain omituinen

En nyt kyllä itse sanoisi, että jokaisella meillä on oikeus jättäytyä sossun rahoille. Oikeus on ihan väärä sana siihen samoin kuin siinä, että mulla on oikeus saada lapsi. Mahdollisuus on ehkä parempi sana - mahdollisuus jäädä sossulan tuilla eläjäksi. Se vaan on sitä moraalin puutetta - maksattaa omia menojansa toisilla - jälleen niiden kohdalla, joille töitä olisi tarjolla, mutta mieluummin leikitään vaan kotileikkejä ja moralisoidaan työssäkäyviä vanhempia rahanahneiksi uraihmisiksi jne.

Mihin on maailmasta kadonnut reiluus ja oikeudentunto, jossa kaikki kynnelle kykenevät tekisivät oman osansa myös yhteisen hyvän eikä vain oman ydinperheensä eteen? Siis onhan täällä onneksi rutkasti niitäkin jotka ajattelevat itseni kaltaisesti ja tuntevat ylpeyttä siitä, että osallistuvat yhteiskunnan pyörittämiseen. Mä maksan veroja tyytyväisenä jos tiedän, että niitä käytetään oikeasti hädänalaisten tukemiseen, mutta mua todella risoo maksaa naapurin kotiäidin lasten lääkärimaksut, vaatekulut jne. kun hän kokee olevansa niin mestari säästämään, että "uhrautuu" lapsilleen ja tyytyy sossun tarjoamaan elintasoon. Ts. minun ja kaltaisteni tarjoamaan. Hyväksikäyttöä sanon minä!

 

[Keittiönoita]

Mihin on maailmasta kadonnut reiluus ja oikeudentunto, jossa kaikki kynnelle kykenevät tekisivät oman osansa myös yhteisen hyvän eikä vain oman ydinperheensä eteen?

Se meni mun mielestäni 1990-luvun alun laman aikaan, kun sossussa käyminen ei ollut enää häpeällistä vaan "jokamiehen oikeus". Tai no, mahdollisuus sitten, jos oikeus sana kalskahtaa korviin. Ennen lamaa kovinkaan moni ei edes tuntenut yhtään sossussa kävijää, mutta laman aikaan alakerran Pirkko, yläkerran Mikko ja seinänaapuri Kalle ...tavallisia kansalaisia ... sossuun menivät ja sen jälkeen sossussa käyminen ei ollutkaan enää mitenkään hävettävää. Asenteet tukia ja niiden varassa eläviä kohtaan ovat muuttuneet ihan hurjasti vajaassa 20 vuodessa.

 

[evita]

Ylpeys käy lankeemuksen edellä... EN YHTÄÄN tajua ihmisiä, jotka käy töissä vain siitä syystä, että saavat sitten olla ylpeitä siitä, että itse, ihan itse, elättävät perheensä. Minä ARVOSTAN rehellistä työtä, mutta en arvosta ylpeyttä, enkä takuulla titteleitä, en mammonaa.


Rahahan se on, joka puhuu. Mutta ei sillä lasta kasvateta, ruokitaan kyllä. Onneksi Suomessa saa köyhätkin lisääntyä.

Minusta tämä on hieman outo ajatuskulku tai en oikein pääse tähän sisään. Miksi töissä käyvä ei saisi olla ylpeä siitä, että elättää työllään itsensä?

Ei kai kukaan pelkän ylpeyden takia töihin mene, vaan sen takia että se on yleensä (ellei siis ole vapaaehtoisesti yhteiskunnan siipeilijä) pakko, jotta ylipäätään elää? Minä teen töitä sen vuoksi, että tarvitsen rahaa elääkseni, ja että haluan tehdä jotakin hyödyllistä ja samalla ihan älyttömän kivaa ja kiinnostavaa elämässäni - olen siis vielä kutsumusammatissani.

Kaiken tämän lisäksi olen ihan saamarin ylpeä siitä, että minä ja mieheni olemme itse ilman kenenkään rahoja kouluttaneet itsemme pitkälle ja hankkineet ihan itse ilman kenenkään apua työpaikkamme omilla kyvyillämme. Samoin talot ja kesämökit on ihan itse omilla rahoilla ja veloilla hankittu, ei millään perinnöillä tai vanhempien avustuksella. Se on saavutus, josta olen hiton ylpeä ja pidän todella omituisena, jos tällaisesta ei saisi olla ylpeä.

Tämä on ehkä joku perisuomalainen ajattelutapa, jonka mukaan pitäisi olla aina vain jotenkin vaatimaton "enhän minä mitään" -tyyliin. Se on minusta ihan hullua, ja itse kyllä pidän ihmisistä, jotka ovat saavutuksistaan terveellä tavalla ylpeitä ja iloisia.

 

[äiti 40plusplus]

Ne rahat joku ansaitsee työllä. Ei ne mistään tupsahda sossun kassaan jaettavaksi. Joku on niska limassa raatanut niiden eteen.

Kyllä minä sen tiedän. Joka kerta, kun kuukauden palkasta menee pari kolme tonnia yhteiseen hyvään, mietin, miksi hitossa edes vaivaudun. Kun kerran ei ole pakko. Olen oikeutettu lopettamaan työnteon tällä punaisella minuutilla ja ryhtymään yhteiskunnan elätettäväksi, jos haluan. Sama oikeus on kaikilla muillakin. Äläkä kysy, miksi sitten vaivaudun. En nimittäin tiedä ... ehkä olen vain omituinen

minä olen joskus miettinyt että kunpa olisi mahdollisuus korvamerkitä ne omat maksamansa verot eli osallistua siihen päättämiseen mihin ne rahat sitten meneekään. Ihan utopistinen juttu mutta kaikenlaista tulee pähkäiltyä aina joskus, kun ottaa päähän kun joku juoppo minunkin rahojani ryyppää tai joku oikeasti työtä vierastava ja vieroksuva niiden varaan elämänsä laskee.
tilapäinen hätä ja puute voi kenelle vaan tulla ja joillekin se voi olla pysyvämpi tilanne, mutta edelleen jokainen on mielestäni pääasiallisesti velvollinen itsensä ja perheensä elättämään ja myös elämänsä sen mukaan mitoittamaan. En minäkään voi ajatella että rakennuttaisin talon jossa on upea uima-allasosasto tai lapsille hevostallit takapihalla vaikka paikallisella kauppiaalla uima-altaat ja yhdellä tuttavalla on lapsilla omat hepat. Elämääni olen mitoittanut sen mukaan mitä milläkin hetkellä on ollut rahaa.