Kysymys on kai siitä miten asiat hoitaa. Itselläni meni luottotiedot, kun tuloni putosivat 2000/kk käteen tuloiksi 700/kk käteen ja kun aloitin naurettavan pienipalkkaisen työn (kun ei anna luonto periksi olla työttömänä), niin kela lakkasi tukemasta asumista melkein puoleksi vuodeksi (en ees ymmärrä mikä kesti) ja rahaa tuli juui sen verran mitä vuokrakin oli. Joten siinä meni monet laskut perintään ja lopulta ulosottoon. Myin omaisuuttakkin (mm. auton ym) mutta eivät ne kattaneet kaikkia niitä laskuja. Ja takautuvat menivät sitten tietenkin niitten vuokrarästien maksuun, joita sinä aikana tuli, kun kela lakkasi asumistuen.
No niin, nyt siis olen Kodinhoidon tuella ja siitä asti kun olen ollut minimiäippärahalla (fiksuna olisin tehnyt lapsen muutamakuukauden aikaisemmin, niin olis tullu noiden parhaimpien tulojen mukaan) olen maksanut ulosottojan pois tietyn (pienehkön summan) kuukaudessa + veronpalautukset menneet. Eli lyhentyvät, mutta hitaasti. Tästä huolimatta saan hankittua kaikkea tarpeellista, mutta en kaikkea uutena ja uudet ostokset joutuu suunnittelemaan. Samasta syystä en myöskään käytä kertakäyttövaippoja ja olen tehnyt pienen ruuat aina itse.
Voin sanoa, ettei se helppoa ole, ei todellakaan. Ja tavallaan ymmärrän miehesi kannan, koska hänen ei kuulu maksaa omia törttöilyjäsi, kuten kenekään ei kuulu maksaa minun. Perhe-elämä on paljon helpompaa aloittaa puhtaaltapöydältä, kune i ole älyttömiä velkoja ulosotossa, jotka sitten pidätetään palkasta yms. Silloin väistämättä käy niin, että miehesi todennäköisesti vastaa suurimmalta osalta perheenne menoista asian takia, jota itse et ole hoitanut.
Mutta jos itse olet valmis tinkimään ja tekemään kompromissejä, niin asian ei pitäisi vaikuttaa miehesi taloudelliseen tilanteeseen sen enempää, kuin, jos sinulla ei olisi ulos-otossa mitään.