Lasten mielenterveys- ja käytöshäiriöt lisääntyneet rajusti - enpä ihmettele...

["wieras"]

...kun tätäkin palstaa lukee; ihan sekopäisiä "äitejä" täällä pyörii

Lasten mielenterveyshäiriöiden tuet lisääntyneet rajusti | Yle Uutiset | yle.fi

 

["viera"]

Sekopäisiä äitejä

 

["veenus"]

en itsekkään ihmettele koska se sukupolvi joka kasvattaa nykylapsia, on sellainene ttä monilla on vanhempien avioero taustalla vaikuttamass=ei ole ollut turvallista lapsuutta.. sitten nämä lapset ovat aikuistuneet,tekee lapsia ja eroaa liian helposti ja taas riepotellaan lapsia kahden kodin väliä. on isäpuoli,äitipuoli,siskopuoli,velipuoli. sun mummo mun mummo meidän mummo.

pienemmästäkin tulee mielenterveysongelmia!

itse en ole avioerolapsi,olen nähnyt vanhempien avioliittoa 30vuoden ajan.. siinä on ollut ylä ja alamäet-> joskus on ollut kausi että riitelivät kaksi vuotta lähes joka päivä..tänäpäivänä ovat kuin vasta rakastuneita. olen siis saanut arvokasta oppia mm.sen että vaikeudet on voitettavissa jos tahtoa on.
olen myös kokenut olevani turvassa,vaikka elämässä mutuen sattuikin kaikenlaista(mm.siskon kuolema).

oma mieheni taas on kärsinyt toistuvasta masennuksesta siitä lähtien ku hänen vanhemmat erosivat, mies pelkää riitelyä(koska sen ainoan kerran kun näki vnahempien riitelevän se johti eroon), mies pakenee kaikkia vaikeita asioita,kaikki pitäs vaan unohtaa,lakasta maton alle, kun ne on liian pelottavia.

muutenkin kaikki omat tuttuni on sellaisia että ne keiden vanhemmat ovat vielä yhdessä,he kestävät vastoinkäymisiä paremmin(heillä on käsitys siitäettä ongelmat on väliaikaisia,voitettavissa) monet eroperheiden aikuisista lapsista jopa lamaantuu ku tulee ongelmia,eivät osaa suhtautua niihin. ei osaa kohdata ongelmia. taas tulee eroja...

ja lapset kärsii.

sitten tietty on se että ei ole yhteilöllisyyttä,ei oo niitä mummoja samassa torpassa,eikä edes naapurissa. ihmiset on ilkeitä,kenenkään ei voi luottaa, jos valitat väsymystä joku tekee ls ilmoituksen sen sijaan että itse ojentaisi auttavan käden. liikaa arvostetaan materiaa, työt vie ihmisen elämästä suurimmanosan. juu niin ennenkin mutta ennen lapset osallistui niihi töihin isänsä tai äitinsä rinnalla.

kuka tietää mitä tekee se että naiset käyttää masennuslääkkeitä raskausaikanakin?

monta tekijää on,mutta turvattomuus on se mikä vahingoittaa eniten

 

["veenus"]

sitä paitsi aloittaja on hyvä ja meittii sitä että lapsi ei sikiä yksin naisesta, sillä on siis toin enkin vanhempi. miksi helvetissä aina syytetään äitiä? eikö isät ole yhtälailla syyllisiä jälkikasvunsa pahoinvointiin?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="veenus";29209774]
---
monta tekijää on,mutta turvattomuus on se mikä vahingoittaa eniten[/QUOTE]

Tätä mieltä olen itsekin. Mitä voi tulla lapsesta, jos äiti kyselee keskustelupalstalla miesten "sen" kokoa, kananmunan keitto-ohjeita, vinkkejä orgasmin saamiseksi yms. paskaa?

 

[hahhahhah]

[QUOTE="aloittaja";29209791]Tätä mieltä olen itsekin. Mitä voi tulla lapsesta, jos äiti kyselee keskustelupalstalla miesten "sen" kokoa, kananmunan keitto-ohjeita, vinkkejä orgasmin saamiseksi yms. paskaa?[/QUOTE]

kananmunan keitto-ohjeen kysyneen äidin lapsesta varmaan tuleekin tosi hullu

 

[astrolabe]

"Tehokaskaan ammatiapu tai lääkitseminen ei auta, jos ei arjessa tapahdu sitä muutosta, että lapsen ympäriltä löytyy ihmisiä, jotka kannattelevat, Sydänmaanlakka miettii."

Siinä on Olavi taas niin oikean asian äärellä, että oksat pois. Ei tartte olla edes sukua kannatellakseen.

 

["Hömelö"]

No ei nuo ongelmat nyt ihan yks yhteen ole pelkästään vanhempien avioerojen kanssa. Mä oon ihan varma että yks suurimmista ongelmista on omaan napaan tuijottaminen. Ei nähdä oman lapsen etua omien mielihalujen sijaan, vanhemmat ei joko välitä tai näe lapsen ongelmia ja tarpeita, hirveet vaatimukset alkaa jo pienestä. Monilta lapsilta vaaditaan erinomaisia suorituksia koulussa ja harrastuksissa, pitäis aina olla parempi kuin muut. Urheilua tai musiikkia harrastetaan, jotta lapsesta tulis huippu, ja haaveena olis että isona mukulasta tulis lääkäri tai arkkitehti. Miksei lapset saa olla lapsia, harrastuksia harrastettais niiden tuoman ilon takia, koulussa olis muitakin tapoja oppia kuin paikallaan hiljaa istuminen ja kokeissa pärjääminen. Miksei vanhempien haaveet lapsen tulevaisuudesta vois päättyä siihen, että kunhan olis inhimillinen muita kohtaan ja olis onnellinen. Monelta vanhemmalta on itseltäänkin elämänhallinta ihan kadoksissa, ja jos apua ei tarjota tai itse näe koko ongelmaa, ei tilanne voi parantua kuin pelkästään tuurilla.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Hömelö";29209859]Monilta lapsilta vaaditaan erinomaisia suorituksia koulussa ja harrastuksissa, pitäis aina olla parempi kuin muut.[/QUOTE]

Tämä kuulostaa ongelmalta. Kuitenkin mielestäni ihan yhtä suuri ongelma on se, ettei lapsen potentiaalia hyödynnetä. Esim. jos lapsi on kilpailuhenkinen ja hyvä hiihdossa, miksi jättää harrastus siihen, että kunhan kerran viikossa talvisin saa iloa hiihtämisestä? Tai jos 4,5-vuotias olisi innokas oppimaan kirjaimia niin hänelle sanotaan, että "koulussa sitten opit, kunhan menet ekalle luokalle"?

Ei parempi kuin muut, mutta just niin hyvä kuin omat kyvyt mahdollistavat.

Meillä nuo kaksi tyttöä (10v ja 12v) haluavat oppia laittamaan ruokaa. Ei olla ainoastaan otettu heitä enemmän mukaan ruoanlaittoon niin kotona kuin mummilassakin vaan tuo 12v suunnittelee menevänsä ensi vuonna sellaiselle yläasteelle, joka on sisäoppilaitos ja jossa voi ottaa enemmän köksää kuin muualla, mm. catering-opetusta jo yläasteella. Tämä siitä huolimatta, että lapsen haave olisi isona olla akateemisesti koulutettu tutkija jollain luonnontieteellisellä alalla. Ei ole minun hommani seisoa kasvavan nuoren toiveiden edessä, jos kerran on realistiset mahikset nämä toiveet toteuttaa, vaikkakin ne vievät lapsen viikoiksi pois kotoa, koulu maksaa vuosittain x summan ja uratoivekaan ei ole lähisukua yläasteen suuntaukselle.

Lasten erilaisuuden tunnistaminen ja heidän erilaisuutensa mukaan meneminen on mielestäni joissain asioissa tärkeää. Tuetaan heikkoja kohtia ja annetaan lapsen jatkaa kasvua vahvoilla alueilla. Tulee onnistumisen fiiliksiä vahvuuksissa ja ei menetä toivoaan niissä, missä ei ole niin hyvä.

Tämä vaan vaatii lapsen kuuntelua, myös sivukorvilla. Olisi hullua käskyttää analyyttinen lapsi parturikampaajan oppiin vain koska paikkakunnalla siihen sopiva koulu tai usuttaa akateemisesti heikkoa lasta lukioon vastoin tahtoaan.

 

["kopkop"]

[QUOTE="wieras";29209710]...kun tätäkin palstaa lukee; ihan sekopäisiä "äitejä" täällä pyörii

Lasten mielenterveyshäiriöiden tuet lisääntyneet rajusti | Yle Uutiset | yle.fi[/QUOTE]

Vinkki: ei kannata lukea tätä palstaa, jos ottaa tosissaan nämä jutut. Tämä on ajanvietettä.

 

["Hömelö"]

Astrolabe, mä en missään välissä sanonu, että kilpailu on pelkästään pahasta, enkä etenkään mitään sen suuntastakaan, että asioiden keskimäärästä aiemmin oppimisessa olis mitään pahaa. Minusta pointti on siinä, MIKSI asioita tehdään. Jos lapsi haluaa kilpailla, niin ei minusta ole tarpeellista sitä kieltää. Tosin sekin ikätason mukaan. Mutta siinä mennään minusta rajan yli, että vanhemmat vaatii harrastamaan jotain, vanhemmat vaatii hyviä tuloksia, epämieluista harrastusta ei saa lopettaa, koska vanhemmat kieltää. Lapsille on myös syytä pienestä pitäen kertoa, että sinnikkyydellä melkein mikä tahansa on mahollista, ihmiset on erilaisia ja kaikki oppii asioita omaan tahtiin. Jos oma lapsi oppii lukemaan nelivuotiaana, se ei tee lapsesta parempaa tai fiksumpaa kuin naapurin mukulasta, joka oppi kunnolla vasta tokan luokan lopulla. Kyse on kannustamisesta, toivon antamisesta, inhimillisyydestä, ihmisen henkilökohtaisten ominaisuuksien hyväksymisestä.

 

[ethe]

Ennen ei vain tutkittu eikä tiedostettu lasten ongelmia. Eikä lapsilla ollut murto-osaakaan niitä vaatimuksia joita heillä nyt on.

On ollut aivan eri juttu olla vähän erikoinen pienissä piireissä. Ei sitä kukaan huomannut. Ja häiriökäyttäytyminen osattiin/saatiin pitää kurissa.

 

[Vätti Räsynyt]

Lapsilta puuttuu rajat ja heiltä ei enää vaadita yhtään vastuuta. Paapotaan ja annetaan heidän olla johtajia. Rajat tuovat turvaa, turva on osa rakkautta.

 

["Hömelö"]

Totta, ennen lapset piiskan pelossa oppi käyttäytymään, ura- ja kouluvaatimukset oli matalalla kun piti jäädä kotiäidiksi tai jatkaa suvun maatilaa, ja töitä oli niin tolkuttomasti ettei siinä kerinny miettiä sodan aiheuttamia traumoja...

 

[lekuri]

[QUOTE="Hömelö";29209859]No ei nuo ongelmat nyt ihan yks yhteen ole pelkästään vanhempien avioerojen kanssa. Mä oon ihan varma että yks suurimmista ongelmista on omaan napaan tuijottaminen. Ei nähdä oman lapsen etua omien mielihalujen sijaan, vanhemmat ei joko välitä tai näe lapsen ongelmia ja tarpeita, hirveet vaatimukset alkaa jo pienestä. Monilta lapsilta vaaditaan erinomaisia suorituksia koulussa ja harrastuksissa, pitäis aina olla parempi kuin muut. Urheilua tai musiikkia harrastetaan, jotta lapsesta tulis huippu, ja haaveena olis että isona mukulasta tulis lääkäri tai arkkitehti. Miksei lapset saa olla lapsia, harrastuksia harrastettais niiden tuoman ilon takia, koulussa olis muitakin tapoja oppia kuin paikallaan hiljaa istuminen ja kokeissa pärjääminen. Miksei vanhempien haaveet lapsen tulevaisuudesta vois päättyä siihen, että kunhan olis inhimillinen muita kohtaan ja olis onnellinen. Monelta vanhemmalta on itseltäänkin elämänhallinta ihan kadoksissa, ja jos apua ei tarjota tai itse näe koko ongelmaa, ei tilanne voi parantua kuin pelkästään tuurilla.[/QUOTE]

Tosin en itse lääkärinä tajua, miksi joku haaveilisi lapsestaan lääkäriä... En näe tässä ammatissa mitään niin hohdokasta.

 

[astrolabe]

Lapsilta puuttuu rajat ja heiltä ei enää vaadita yhtään vastuuta. Paapotaan ja annetaan heidän olla johtajia. Rajat tuovat turvaa, turva on osa rakkautta.

Moni pelkää myös tylsyyttä, arkea. Ennen automatkat kuljettiin katsellen maisemia tai kehiteltiin takapenkillä pelejä esim. rekisterikilvistä tai autojen väreistä, nyt on dvd-soittimet tai pelataan vaikka kännykällä.

Lasten pitää kasvaa äkkiä. Kuudesluokkalaiseni kutoo suitsia keppihevoselleen ja leikkii petshopeilla päivittäin, samalla kun jotkut ikätoverit meikkaavat kouluun ja heillä on jo poikaystäviäkin. Leikkivä 12v on se naurun aihe.

Jotkut hyvittelevät eroa lapsille sallimalla kaiken ja vaatimalla ei mitään. Ajattele leikki-ikäinen, joka itse päättää peseytyykö vai ei.

 

["Hömelö"]

Lekuri, monen mielestä lääkäri on Jumalasta seuraava. Ja ainakin mielikuva isosta tilipussista. Mä en ite kyllä näe lääkärin työssä mitään hohdokasta (vaikka ammattia kyllä arvostan siinä missä lastenhoitajaakin), mutta se johtuu mun matalasta ällötyskynnyksestä

 

[lekuri]

[QUOTE="Hömelö";29210029]Lekuri, monen mielestä lääkäri on Jumalasta seuraava. Ja ainakin mielikuva isosta tilipussista. Mä en ite kyllä näe lääkärin työssä mitään hohdokasta (vaikka ammattia kyllä arvostan siinä missä lastenhoitajaakin), mutta se johtuu mun matalasta ällötyskynnyksestä [/QUOTE]

Itsekin arvostan kaikkia ammatteja Oma poikani haaveilee edelleen, 9-vuotiaanakin, bussikuskin urasta. Nuorempana se haave oli tosin välillä roskakuskin ammatti. Näihin olen kannustanut Ammatilla ja työllä ei minusta ole niin väliä, kunhan se on sellaista mistä itse nauttii. Koska silloin sitä jaksaa tehdä seuraavat 50 vuotta.

 

[hallittu kaaos]

Lapsilta puuttuu rajat ja heiltä ei enää vaadita yhtään vastuuta. Paapotaan ja annetaan heidän olla johtajia. Rajat tuovat turvaa, turva on osa rakkautta.

Täysi peesi. Lapsia paapotaan ja heidän tietä silotetaan ihan liikaa nykyään.

 

["Hömelö"]

En mä kyllä näe nykypäivän tekniikassa sinällään mitään vikaa, esimerkiks vaikka niissä kännykkäpeleissä, mutta määrällä ja laadulla on valtava merkitys. On jotenki tosi kummallista miten tänä päivänä todella monet vanhemmat vaatii lapseltaan joko ihan hirveesti tai sitten ei mitään. Kohtuullisuutta pitäis monen oppia, monessa asiassa.

 

["Liisa"]

Tosin en itse lääkärinä tajua, miksi joku haaveilisi lapsestaan lääkäriä... En näe tässä ammatissa mitään niin hohdokasta.

Onhan lääkärin ammatti hyvin arvostettu ja tilipussikin usein muhkea. Miksei siis lääkäri siinä missä moni muukin ammatti.

 

[juuh]

[QUOTE="aloittaja";29209791]Tätä mieltä olen itsekin. Mitä voi tulla lapsesta, jos äiti kyselee keskustelupalstalla miesten "sen" kokoa, kananmunan keitto-ohjeita, vinkkejä orgasmin saamiseksi yms. paskaa?[/QUOTE]

kyllä itse olen sitä mieltä että huumori on ok ja ongelmia ja mt-ongelmia aiheuttavat kaltaisesi ilkeät ja suvaitsemattomat juoruakat.

 

[Vätti Räsynyt]

Moni pelkää myös tylsyyttä, arkea. Ennen automatkat kuljettiin katsellen maisemia tai kehiteltiin takapenkillä pelejä esim. rekisterikilvistä tai autojen väreistä, nyt on dvd-soittimet tai pelataan vaikka kännykällä.

Lasten pitää kasvaa äkkiä. Kuudesluokkalaiseni kutoo suitsia keppihevoselleen ja leikkii petshopeilla päivittäin, samalla kun jotkut ikätoverit meikkaavat kouluun ja heillä on jo poikaystäviäkin. Leikkivä 12v on se naurun aihe.

Jotkut hyvittelevät eroa lapsille sallimalla kaiken ja vaatimalla ei mitään. Ajattele leikki-ikäinen, joka itse päättää peseytyykö vai ei.

Me onneksi miehen kanssa ollaan yhdessä sitä mieltä, että luonto on paras leikkipaikka. Lasten kanssa ei enää leikitä, heidän kanssa ei enää tehdä asioita joissa mielikuvitus on vain rajana.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Hömelö";29210053]En mä kyllä näe nykypäivän tekniikassa sinällään mitään vikaa, esimerkiks vaikka niissä kännykkäpeleissä, mutta määrällä ja laadulla on valtava merkitys. On jotenki tosi kummallista miten tänä päivänä todella monet vanhemmat vaatii lapseltaan joko ihan hirveesti tai sitten ei mitään. Kohtuullisuutta pitäis monen oppia, monessa asiassa.[/QUOTE]

Ei mullakaan ole mitään tekniikkaa vastaan, mutta minusta alle kouluikäinen ei tartte omaa läppäriä (en tarkoita niitä leluversioita) omaan huoneeseen tai täyttää jokaista päivän hetkeä ruutuajalla.

 

[jsgyjgh]

mä olen huomannut, että nuo nykyajan digihöpötykset, tabletit, tietokonepelit ja piirretyt syö lapsen oma-aloitteellisuutta ja sitä kautta mielikuvitusta. Helpompaa tarttua siihen kojeeseen kuin keksiä itse leikkejä. Jos tarvii pelata, niin sitten niitä lautapelejä viettäen samalla laatuaikaa perheen kesken!