A
"ahdistaa"
Vieras
Haluaisin kysyä tätä koska en saa nukuttua. En kaipaa ilkeitä kommentteja tilanteeseeni nyt, olen aika heikoilla.
Soitin itse vähän aikaa sitten apua, koska olen pienen vauvan yksinhuoltaja ja sairastuin itse. Ei ollut ketään joka olisi päässyt apuun. Lapselle tarjottiin vapaaehtoista sijoitusta perheeseen siksi aikaa kun sairastan. Suostuin, koska sanottiin, että sijoituksen voi perua milloin vaan jos alkaa tuntua että jaksaakin tai haluaa lapsen kotiin. Ensin sijoitus tehtiin kahdeksi yöksi, mutta sitten "tukiperheen" isä tarjosi neljää yötä, kun olin yhä seuraavana päivänä kipeänä (todella korkea kuume, en päässyt sängystä ylös). Suostuin, koska luulin, että saan lapsen kotiin jos haluan, jo aikaisemmin.
Soitin tänään lastensuojeluun ja kysyin voisinko saada lapsen jo päivää aikaisemmin, koska kuume laski ja siskoni pääseekin viikonloppuna käymään ja sen jälkeen vanhempani voivat taas auttaa. Vastaaja sanoi, että ei käy, kun on sovittu ja että odota vaan perjantaihin ja lepää. Kun sanoin, että sanottiin, että saa aikaisemmin, jos tuntuu siltä, ei sanonut kuin, että ei käy. Asiasta ei keskusteltu tai sovittu yhdessä (tähän kuvaan jäin aiemminkin puheesta kun minulle suositeltiin sitä, että antaisin lapsen vähäksi aikaa hoitoon oman leponi takia, muutoin tilanteeni on ok, lasta ei ole koskaan hoidettu huonosti, vain oma jaksamiseni on ollut kyseessä, ja olen nyt saamassa lisää apua).
Miksi minulle sanottiin näin jos se ei ollutkaan totta? Haluaisin lapsen kotiin ja en minä ainakaan levättyä nyt saan. Väsyn vaan pahemmin. Olen yrittänyt vaan niellä tämän ja ajatella ettei kyse ole kuin yhdestä päivästä ja yöstä ja että sitten taas saan hänet kotiin, mutta en saa nukutuksi, koska en tajua miksi he sanoivat ensin toista ja sitten lasta ei saanutkaan kotiin kun halusi. Pyysin apua, vaikka se pelotti, koska ajattelin että se oli siinä tilanteessa parempi kuin olla niin älyttömän kipeä kun en saanut ketään auttamaan. He sanoivat ettei minulla ole ollenkaan kyse tilanteesta että olisin menettämässä lastani ja että saan hänet kotiin milloin vaan, koska itse olen pyytänyt apua (sanoivat kyllä vitsaillen, että mielellään et keskellä yötä soita). Siis soitin sinne tänään aamupäivällä että jos lapsi voisi tulla jo huomenna.
En halua taistella tai kysyä oikeuksiani, koska pelkään että heillä on valtaa tehdä mitä vain. Minulla ei ole mielenterveydellistä ongelmaa tms., mutta olen käynyt lapsen vaikean syntymän takia terapiassa. Kaikki tämä nyt stressaa. Saan kyllä vanhemmiltani paljon apua, nyt olivat vaan estyneitä.
Soitin itse vähän aikaa sitten apua, koska olen pienen vauvan yksinhuoltaja ja sairastuin itse. Ei ollut ketään joka olisi päässyt apuun. Lapselle tarjottiin vapaaehtoista sijoitusta perheeseen siksi aikaa kun sairastan. Suostuin, koska sanottiin, että sijoituksen voi perua milloin vaan jos alkaa tuntua että jaksaakin tai haluaa lapsen kotiin. Ensin sijoitus tehtiin kahdeksi yöksi, mutta sitten "tukiperheen" isä tarjosi neljää yötä, kun olin yhä seuraavana päivänä kipeänä (todella korkea kuume, en päässyt sängystä ylös). Suostuin, koska luulin, että saan lapsen kotiin jos haluan, jo aikaisemmin.
Soitin tänään lastensuojeluun ja kysyin voisinko saada lapsen jo päivää aikaisemmin, koska kuume laski ja siskoni pääseekin viikonloppuna käymään ja sen jälkeen vanhempani voivat taas auttaa. Vastaaja sanoi, että ei käy, kun on sovittu ja että odota vaan perjantaihin ja lepää. Kun sanoin, että sanottiin, että saa aikaisemmin, jos tuntuu siltä, ei sanonut kuin, että ei käy. Asiasta ei keskusteltu tai sovittu yhdessä (tähän kuvaan jäin aiemminkin puheesta kun minulle suositeltiin sitä, että antaisin lapsen vähäksi aikaa hoitoon oman leponi takia, muutoin tilanteeni on ok, lasta ei ole koskaan hoidettu huonosti, vain oma jaksamiseni on ollut kyseessä, ja olen nyt saamassa lisää apua).
Miksi minulle sanottiin näin jos se ei ollutkaan totta? Haluaisin lapsen kotiin ja en minä ainakaan levättyä nyt saan. Väsyn vaan pahemmin. Olen yrittänyt vaan niellä tämän ja ajatella ettei kyse ole kuin yhdestä päivästä ja yöstä ja että sitten taas saan hänet kotiin, mutta en saa nukutuksi, koska en tajua miksi he sanoivat ensin toista ja sitten lasta ei saanutkaan kotiin kun halusi. Pyysin apua, vaikka se pelotti, koska ajattelin että se oli siinä tilanteessa parempi kuin olla niin älyttömän kipeä kun en saanut ketään auttamaan. He sanoivat ettei minulla ole ollenkaan kyse tilanteesta että olisin menettämässä lastani ja että saan hänet kotiin milloin vaan, koska itse olen pyytänyt apua (sanoivat kyllä vitsaillen, että mielellään et keskellä yötä soita). Siis soitin sinne tänään aamupäivällä että jos lapsi voisi tulla jo huomenna.
En halua taistella tai kysyä oikeuksiani, koska pelkään että heillä on valtaa tehdä mitä vain. Minulla ei ole mielenterveydellistä ongelmaa tms., mutta olen käynyt lapsen vaikean syntymän takia terapiassa. Kaikki tämä nyt stressaa. Saan kyllä vanhemmiltani paljon apua, nyt olivat vaan estyneitä.
Kenellähän se henkinen tasapaino tässä enemmän viiraa?
