Ok. Mietin koko ajan pitäisikö tehdä valitus vai ei. Olen miettinyt että liioittelenko tai vääristelenkö. En.
Soitin keskiviiikkona ja sanoin että voin paremmin ja että voisin ottaa lapsen jo kotiin seuraavana päivänä.
Sosiaalityöntekijä sanoi että annetaan olla perjantaihin, kun on näin sovittu. Sanoin että minulle sanottiin että asian voi myös purkaa jos tuntuu erilaiselta. Hän sanoi että ei käy ja että lepäät nyt, menet vaikka pitkälle lenkille ja että ei täällä ole ketään joka sellaisen nyt tekisi. Sanoin muistaakseni vielä että enkö siis saa lasta aiemmin ja hän sanoi että "ei käy, pyydät vaikka tuomaan perjantaina jo aamulla".
Tunnelma oli mielestäni alistava ja minua pelotti. En uskaltanut sanoa mitään enkä suuttua, vaan nielin sen koska haluan lapsen tietysti takaisin edes perjantaina.
Minua pelottaa tehdä valitus. Mitä jos lapsi viedään minulta pidemmäksi aikaa ja vaikka voittaisin käsittelyn niin saan hänet vasta myöhemmin takaisin? Eivät kai voi tehdä kiireellistä sijoitusta tai huostaanottoa jos ei ole mitään pätevää syytä? Voivatko he keksiä syyn jostain ja tulla vain viemään lapsen?
Haluaisin asianajajan, mutta en tiedä jaksanko lähteä mihinkään juttuun jos pystyn vaan pääsemään eteenpäin. Tällä hetkellä ajattelen, että pyydän maanantaina kirjallisena lausunnon joka tehtiin keskiviikkona etten saa lasta seuraavana päivänä ja selityksen millä perusteella näin toimittiin. Minulle ei missään vaiheessa perusteltu sitä tai sijoitusta ei muutettu minkään muunlaiseksi kuin alun perin oli tehty.
Jos teen tämän sen jälkeen kun huomenna saan lapsen takaisin, niin voivatko he hakea lapsen takaisin ilman mitään perusteita muuta kuin valitus?
En ole ikinä tajunnut, että tälläistä voi tapahtua. Olen itse täysin lastensuojelumyönteinen ihminen yleisesti ja jopa itse hakenut apua, koska tarvitsen sitä ja suunnitelmissa oli pyytää enemmänkin apua maanantaina, jotta tekisimme yhdessä suunnitelman eteenpäin. Olin valmis harkitsemaan tukiperhettä, jos en jaksa vaikka vielä en sitä katso tarpeelliseksi. En ole siinä mielessä tehnyt mitään muuta väärää kuin luottanut siihen, että saan apua, mutta että saan myös lapsen takaisin silloin kun haluan, koska minulle sitä painotettiin.
Kiitos teille jotka olette auttaneet. Se on tosi tärkeää, koska ei ole nyt oikein sellaisia ihmisiä, joille puhua lähipiirissä paitsi äitini jolle olen soittanut jo monta kertaa ja hän minulle. Hän on huolissaan myös ja sanoi, että hänelle voi sosiaalityöntekijä soittaa koska vain ja kysyä että auttavatko, jos tarvitsen apua tai näkevät tilanteen sellaisena.
On totta että olen ollut tosi väsynyt, mutta vain siksi että verkostoa puuttuu. En ole kykenemätön hoitamaan lasta. Hän voi hyvin. Nyt vain satuin sairastumaan, ja tulevalle ajattelelin vaikka mitä hoitoapuja jo niin että jaksan enemmän ja tarkoitus oli pyytää apua lisää. Nyt en kyllä oikeasti uskalla sitä enempää pyytää.
