Nuo laukku-, aikuistenvaate-, kenkähysteriat ja kodin sisustus on mun mielestä aikuisten omia juttuja, mutta kun puhutaan lasten vaatteista, niin en ymmärrä miksi lapsen kautta täytyy omaa egoaan, itsetuntoaan, arvoaan tai mitä nyt sitten onkaan kohottaa. Näteissä vaatteissa ei ole minusta edelleenkään mitään vikaa, päinvastoin, mutta näiden hysteerikkojen kohdalla olen vain miettinyt, minkä vaikutuksen se tekee lapsille? Siis se hysteria, ei ne nätit vaatteet.
Minkälaisia niistä kasvaa isona? Onko ne niitä, jotka arvostelee luokkakavereitaan vaatteiden ja merkkien perusteella? Niitä, jotka ei tiedä mikä on lempivaatteensa tai värinsä kysymättä äidiltä? Jatkuuko heidän aikuisuudessaan sama meininki, että ostetaan velaksi vaatetta jota käytetään kerran? Niitä jotka ostaa sitä mitä mainostetaan, eikä tiedä itsekään minkä värinen, kuvioinen, mallinen jne. materiaali itseään miellyttää?
Kyllä nämä vaikuttaa lapsiin, aikuisen antama esimerkki.
Minusta on sääli katsella sitä, kun lapsen pitää sovitella ja sommitella vaatetta jatkuvasti, tämä sopii siihen ja tuohon tilaisuuteen, sovitas vielä tätä, otetaan kuva. Ei osteta tuota sinun haluamaa prinsessapaitaa, koska en pidä niistä. Parin päivän päästä ostetaan kuitenkin raitapaita, koska äiti pitää siitä ja se on tuplasti kalliimpi ja oikean merkkinen...
Ja todellisuudessa lapsi ei haluaisi muuta kuin kiskaista sen kuluneen lempihupparin päälleen ja painella leikkimään, sotkemaan vaatteensa ja olemaan huoleton. Lapsia ei kiinnosta pätkääkään, minkä verran vaatteensa on maksanut tai mitä merkkiä se edustaa. Niille on useimmiten ihan samantekevää vaikka olisi saumat nurinpäin. Ja kyllä, sen näkee selvästi milloin lapset on puettu lasta itseään ja milloin aikuista varten. Väitän, että jokainen vaippaikäinen (ja vanhempikin) valitsisi mieluummin kevyet kollarit kuin farkut tai mukavan haalarin kuin villakangastakin.