Laura Honkasalo: "Eropaperit" - voiko ero olla oikeasti noin kamalaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä olen miettinyt, että kirjoitan meidän eron joskus tarinaksi, edes itseäni varten (terapiaa). Kyllä ero voi olla ihan helvettiä! Meillä ex kyllä on narsisti ja kiusantekoa jatkuu vieläkin, vaikka erosta noin vuosi. Siis pahimpina aikoina ajattelin, että alan pitään kostoblogia, missä kerron miehen tekemiset ja sitten miten kostaa. Itseäkin joskus pelotti, mihin sitä ihminen pystyy. Onneks mä kuitenkin tajusin ja hillitsin itseni, enkä mennyt ajatuksista tekoihin!
 
Eiköhän se voi olla ihan just noin kamalaa, tai vieläkin pahempaa. Kirjassa tuotiin minusta hyvin esille mm. aikakauden normien ja sukujen vaikutus parisuhteeseen. Hyvin kirjoitettu kirja, heti tuli eläviä kuvia mieleen tästä avauksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mmm:
mistä toi löytyy...onko nidottu opus, vai ihan netissä?

Ihan on romaani, julkaistu joskus... öö, 2000-luvun alkupuolella?

Muoks. Ei ihan, 2009 :D. Sekoitin yhteen toiseen kirjaan.

http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/laura-honkasalo-eropaperit/483776
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Olen lukenut, ja uskon, että totuus voi olla vielä taruakin kamalampaa.

Eiks toi kirja perustu aika pitkälti Honkasalon omiin lapsuudenkokemuksiin. Ei siis tarua.

Vaikka tarina perustuu jonkun kokemuksiin, kyseessä on silti tarina, joka on fiktiota. Jopa Kalle Päätalon romaanit ovat fiktiota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Olen lukenut, ja uskon, että totuus voi olla vielä taruakin kamalampaa.

Eiks toi kirja perustu aika pitkälti Honkasalon omiin lapsuudenkokemuksiin. Ei siis tarua.

Vaikka tarina perustuu jonkun kokemuksiin, kyseessä on silti tarina, joka on fiktiota. Jopa Kalle Päätalon romaanit ovat fiktiota.

Niin, jokaisella asialla on kolme puolta, sinun, minun ja totuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Olen lukenut, ja uskon, että totuus voi olla vielä taruakin kamalampaa.

Eiks toi kirja perustu aika pitkälti Honkasalon omiin lapsuudenkokemuksiin. Ei siis tarua.

Vaikka tarina perustuu jonkun kokemuksiin, kyseessä on silti tarina, joka on fiktiota. Jopa Kalle Päätalon romaanit ovat fiktiota.

Niin, jokaisella asialla on kolme puolta, sinun, minun ja totuus.

Ja sen tajuaminen, että tositapahtumiin perustuva romaani ei ole sama kuin fakta sanasta sanaan kuuluu kirjallisuudentuntemuksen ja -tutkimuksen aakkosiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Olen lukenut, ja uskon, että totuus voi olla vielä taruakin kamalampaa.

Mikä sinun mielestäsi "riivasi" Jokkea ja Raisaa? Miksi Jokke vihasi Sinikkaa niin paljon ja oli epäoikeudenmukainen ja kylmä lapsille? Raisalla ilmeisesti omat lapsuudenkokemukset tyttökodista ja huono äitisuhde tekivät hänestä ripustautuvan, halusi omistaa Saran ja Joken?
 
En oo lukenu kirjaa, mut voin sanoo, et ero voi olla tosi kamala. Mä erosin reilu kolme vuotta sitte ja vieläkin vaikeuksia exän kanssa. Mulla sisko lastensuojelussa töissä ja sano, et aika paljon joudun kestämään, mut on kuulemma pientä mitä kaikkee vois olla.
 
Mielestäni kirjan Raisa oli narsistin perikuva-käänsi isän lasten äitiä, ja tämän myötä myöhemmin lapsiaankin, vastaan.

Hyvä kirja, suosittelen. Itselläni ei ole kokemuksia vanhempien erosta kylläkään.
 
Eikös se Honkasalon kirja kerro vanhempien erosta lapsen näkökulmasta? Katsoin joskus kirjailijan haastattelua ja silloin mulle tuli vähän sellainen tunne että asioista tehtiin tahallaan vielä kamalempia kuin ne ovat ja suurinpiirtein koko elämä oli pilalla sen takia kun vanhemmat oli eronneet. Kaikki vastoinkäymiset tuntui johtuvan siitä. Siis tuollainen mielikuva mulle tuli siitä kirjasta ja en ole halunnut opukseen siksi tarttua, mutta voin olla väärässä.
 
en ole lukenut, mutta mun äiti onnistui "kostoksi" sulkemaan isän pois meidän elämästä aivan 100%.

Lukion jälkeen muutin kotoa ja otin yhteyttä isään, piti ihan tutustua uudestaan, kun ei oltu viiteen vuoteen nähty. Mun pienemmille sisaruksille tilanne oli huonompi kun heille tuli pidempi väli. Olivat jo unohtaneet paljon ja nielleet äidin propagandan.

Edelleen homma jatkuu - ja erosta on vasta vaivaiset 23 vuotta.
 

Yhteistyössä