"Lounatuuli kirjoitti:
"Ja sossujen taito ihmisten arviointiin kyllä tiedetään niin sijais- ja adoptiovanhempia valittaessa tai arvioitaessa "kykyä vanhemmuuteen" bio-vanhempien kohdalla. Huostaanottoluvut vain kasvavat, näin myös adoptioperheiden kohdalla ja vuosittain lapsia otetaan pois myös kyvyttömiltä sijaisvanhemmiltaan."
Kovin mieluusti ei lapsia kuitenkaan oteta sijaisvanhemmilta pois, sillä eiväthän sossut myönnä omia virhearvioitaan. Täytyy olla todella pitkäaikainen ja vakava laiminlyönti lapsia kohtaan ennen kuin jotain tapahtuu sossujen toimesta.
Kun tyttöni täytettyään 12-vuotta vaihtoi tietämättäni - sain kuulla sen vasta kun vaihto oli suoritettu - syyksi sossut olivat kirjanneet sijaisäidin sairastumisen. Tyttöni kertoi, että hän oli ottanut sijaisäidin kanssa yhteen koskien harrastusta, joka oli hänelle luvattu, mutta sitten sijaisäiti peruikin harrastuksen, niin tyttö oli siitä paikasta soittanut sossuun ja sanonut, ettei asu päivääkään siinä perheessä. Niinpä hän muutti koulukaverinsa perheeseen ja sai siellä kuulla, kuinka "vaikea ja rasittava" hän on, että sijaisäiti oli kuulemma saanut sydänkohtauksen ja joutunut sen takia sairaalaan. Tyttöni pohti tätä pitkään ja sanoi, ettei ainakaan hänen aikana sijaisäiti ollut ollu sairaalassa. Sanoin tytölle, että se kaikki on valetta eikä hänen kannata välittää ja kantaa murhetta koko asiasta. Sijaisperhe ei vaan huolehtinut lasteni perustarpeista eikä muistakaan lasteni kehitystä tukevista tarpeista.
Toisessa perheessä tyttö koki, että häntä syyllistettiin kaikesta. Olivat luokkakaverinsa eli "sijaissiskon" ja vuotta vanhemman "sijaisveljen" kanssa kokeilleet alkoholia, ja vain tyttöni jäi kiinni! Vuotta vanhemmalle 13-14 vuotiaalle sijaisveljelle kavereineen perhe osti saunasiiderit ja tyttöni kanssa samanikäinen sijaissisko "ei voinut kuvitellakkaan alkoholin käyttöä", heh. Tämä oli tiedossa sossuilla. Tilanne kärjistyi puolitoista vuotta vaihdon jälkeen siihen, että tyttöni vietti kaikki vapaa-aikansa, myös myöhään sunnuntai-iltana, Äänekosken ostoskeskuksessa, perhe haukkui kaikki tyttöni kaverit ja käski ottaa sijaissiskosta mallia jne. Lopulta perhe päätti, että ei pidä tyttöäni, joten siirto minulle tapahtui.
Vanhempi tyttöni voi tosi pahoin sijoituksessa. Istui kaikki illat, jos ei ollut koripalloharjoituksia, sijaiskotonaan. Sossut vain sanoivat, että tyttö itse ei halua vaihtaa perhettä. Äitienpäivänä 2001 sanoin tytölleni, että nyt teen sen, että pyydän sijaisperhettä adoptoimaan hänet ja me emme ikinä tapaa. Sanoin, etten halua nähdä, että hän kärsii. Se oli hirveä teko, mutta tehosi. Tyttöni oli ilmoittanut sossuun, että haluaa vaihtaa perhettä ja niinpä selkäni takana tyttö siirrettiin siskolleni. Tosin siskoni ilmoitti, että tyttöni ei saa tavata minua sen enempää kuin Äänekoskella ollessaan ja niinpä tyttö vieraili koulun jälkeen salaa luonani. Siirto kuitenkin toi silmiinnäkyvän piristyksen tytölleni, sillä nyt hän jaksoi huolehtia ulkonäöstään ja solmia kaverisuhteita. Ensimmäisessä sijaisperheessä lapseni eivät saaneet edes löylyä heittää saunassa, koska sijaisäiti oli sairas. Helv... Ja aknen puhdistamiseen riitti saippua ja vesi. Minä vähistä rahoistani ostin tytöille ihonhoitotuotteet ja meikit. Vaatteihin minulla ei ollut rahaa ja sijaisperheen vaihdoksen yhteydessä tytöillä ei ollu juuri muita vaatteita kuin mitkä olivat päällä. Eikä mitään muutakaan. Sijoitus sentään oli tapahtunut jouluna 1997, toinen tyttö lähti syksyllä 2000 ja toinen kesällä 2001.
Näin OIKEAT vanhemmat huolehtivat lasten perustarpeista ja takaavat turvallisen ja lapsen kehitystä tukevan lapsuuden!"
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=2756&start=0