Leskeyden trauma miehellä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valse triste
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

valse triste

Vieras
Miesystäväni on leski, vaimo on ollut kuollena jo kauan. Hän sai kuitenkin kauan toivovansa lapsen erään tuttavansa kanssa, tästäkin on vuosia.

Olen seurustellut tämän miehen kanssa vuoden verran, mutta mies ei näytä päässeen yli vaimonsa kuolemasta. Menettämisen pelko on kanavoitunut lapseen, mies tarkertuu häneen.

Mies rakastaa minua, mutta jotenkin minusta tuntuu, että hän ei osaa antaa arvoa sille tai on jotenkin ""uskollinen"" kuolleelle vaimolleen.

Luulen, että hänellä on posttraumaattinen stressi, on aina niin hermostunut ja nikotiinin orja.

Mitä voin tehdä? Olen sanonut, että hän on myös mies, ei vain isä.

Hän pitää pointtejani järkevinä ja on kiinnostunut siitä mitä hänellle sanon. Kuinka paljon aikaa tämä mahtaisi vaatia? Ehkä hän nyt vasta kokee sellaista turvaa, että voi käsitellä näitä asioita.

Minulta välillä loppuu voimat, kun en saa aikaa riittävästi. Olosuhteet muuttuvat paremmiksi syksyllä, mutta miten kestän siihen asti? Minulla on paljon ystäviä ja tekemistä kyllä.

Jos en vaan ajattele, että mies ei välitä, jos ei anna aikaansa. Hän on kyllä tosi kiireinen. Hän soittaa kyllä usein, meilaa ja minä meilaan paljon.
 
Sori vaan mutta ymmärrän kyllä miestäsi. Yritä tukea häntä menetyksessään. Antaa varmaan sille arvoa.

Ei mies koskaa unohda kuollutta vaimoaan, eikä mielestäni edes tarvi. Anna ajan kulua ihan rauhassa.
 
Toki tuen häntä jos vaan saan olla lähellä, mutta kun hän jollain tavalla työntää pois ja unohtaa olla mies.

Hänellä on uskomus, että hänelle käy aina huonosti, lisäksi hän ajattelee, ettei ""ansaitse"" minua.

Miten hän voisi päästä eteenpäin surutyössään?
 
Hän on varmaan joutunut pettymään monta kertaa. Pahin, mitä voit tehdä on sanoa hänelle, että ""sinä et välitä minusta, kun sinä et anna aikaa minulle"" Silloin sinä sanot miehelle mitä hän tuntee sinua kohtaan. Ja mistä sinä sen tiedät. Ei ajan puute tarkoita sitä, että hän ei pidä sinusta, vaan hän voi olla hyvinkin harmistunut tilanteesta ja hänen ahdistamisensa tekee hänen tilanteestaan toivottoman.
Pitää muistaa, että hänellä on elämä ennen sinua ja ajan kanssa palaset loksahtavat kohdalleen, ja ne loksahtavat nopeammin, jos mies saa itse päättää mitä hän tuntee ja sinä osaat antaa hänelle oikeuden siihen.
 
Kiitos ""mies"", hienoja ajatuksia. Juuri tuota olen tehnyt, syyttänyt häntä siitä, että ei välitä, koska ei anna aikaansa. Mies on hyvin ahdistunut siitä, että minä kärsin sivuun jäämisestä.

Leskeys on ollut miehen elämässä jo kymmenisen vuotta, silti hän ei näytä päässeen asiassa eteenpäin. Mietin vaan että tuhlaanko elämääni odottamalla häntä ja pystyykö hän koskaan enää satsaamaan naiseen.

Olen itsekin kokenut paljon pettymyksiä enkä ole pystynyt rakentamaan haluamaani perhettä.

Kysymys on vielä, että kuinka vähäinen näkeminen riittää suhteen ylläpitämiseen. Minä olen käynyt tuntojani läpi hyvin syvällisesti, omista hylkäämiskokemuksista meidän suhteemme analysointiin, ja mies on kestänyt tämän kaiken.

Minun olisi helpompi kestää ja ymmärtää jos mies osaisi kertoa enemmän tunteistaan ja tilanteestaan, nyt arvailen paljon.

Vaikka mies ajattelee, että tyydytän häntä kaikilla tasoilla, hän on valmis ottamaan sen riskin, että menettää minut.
 
Elä kiittele. Arvailen minä.

Kyllä mies, joka on kokenut kovia, voi aivan hyvin luopua sinusta, vaikka pitäisikin sinusta paljon. Hän vain tarvitsee aikaa miettiä omaa tilannettaan, mutta samalla hän myös arvioi sinua ja sinun suhtautumistasi häneen. Jos olet kärsimätön ja mies tuntee, että sinulla on vaatimuksia, joita hän ei kykene toteuttamaan juuri nyt, niin mies tekee omat johtopäätöksensä. Ja jos sinä suutut hänelle, niin siitä tulee peruste, että suhde ei taidakaan olla hyvä ajatus.

Se, että heitätkö sinä elämääsi hukkaan, on suhteellista. Jos lasket suruajan, uuden etsimisen ajan ja tutustumisen ajan, niin kuluu vähintän muutama vuosi, ennen kuin olet tässä tilanteessa. Mutta jos olet löytänyt miehen, joka on kunnollinen, voit aivan hyvin seurustella hänen ehdoillaan vielä vaikka kaksi vuotta, niin olet vahvoilla. Miehen kiintymys kasvaa sinua kohtaan ja sinä osoitat rauhallisuutesi ja ymmärtäväisyytesi.

Tämä vuosilaskelma on toisaalta lapsellinen, mutta noinkin asia voi mennä. Ja on myös mahdollista, että tapaatkin alkoholistin tai et ketään, kaikki on mahdollista.

 
Olen ymmärtäväinen, mutta en aina rauhallinen enkä kärsivällinen. Olen tosi joustava ja tyydyn vähään, mutta joskus jatkuva pettyminen käy yli voimien ja kiukustun hänelle. Viime kiukustumiseni oli aika paha, väitin hetkellisesti, että olen lakannaut rakastamasta häntä, kun hän ei osoita tarpeeksi halua tavata minua. Jouduimme kriisiin, josta pikku hiljaa nousemme.

Mies sanoi kriisissä, että minun pitää irrottautua hänestä ja että emme tapaa pitkään aikaan. Hän sanoi myös, että pitää epäonnistumisena jos eroamme. Kun kysyin tykkääkö hän minusta, sanoi tykkäävänsä, on aina sanonut. Sanoi myös, että tällä hetkellä ei pysty tekemään muutoksia ajankäytön suhteen.

Sanoin hänelle, että en pysty irottautumaan hänestä niin kauan kuin hän tykkää minusta.

Hän on kuitenkin koko ajan soittanut ja ollut yhteydessä ja ehdotti tapaamista ensi viikolle. Siitä tulin iloiseksi.

Muita miehiä olisi tarjolla yllin kyllin, en vain tunne mitään muita kohtaan.
 
Sanoin miehelle, että olemme tavallaan päässeet aika pitkälle ja kaikki menee hukkaan jos luovutamme nyt, ja että pitäisi antaa arvoa sille mitä meillä on. Mies kun sanoi, että on huono juttu, kun emme ehdi nähdä. Hän näkee olosuhteet niin tummassa valossa ja jollain tavalla ehkä on valmis luopumaan, kun työ painaa päälle ja kaikki. Mutta sanoi kyllä, että olen oikeassa. Mulle jäi vaan sellainen pelko taas tästä.

Miten saisin miehen antamaan mulle jotain turvallisuudentunnetta?
 
Kerroit aloituksessa, että syksyllä helpottaa. Eihän siihen ole kuin vähän aikaa, kestät sen vaikka päälläsi seisten, jos suhde on sen arvoinen.

Jos mies on stressaantunut noin voimakkaasti, hänen pitää saada aikaa ja rauhoittua, ennen kuin hän pystyy mihinkään järkevään toimintaan. Kiilaaminen pahentaa hänen tilaansa entisestään eikä lainkaan edesauta teidän suhdettanne. Ymmärrän hänen pelkonsa: hän huomaa kiintyvänsä sinuun ja pelkää hirveästi, että menettää taas, joten alitajuisesti ""suojaa"" itseään ja yrittää pitää väljyyttä, jottei sattuisi niin kovasti. Lapseensa hän takertuu samasta syystä, menettämisen pelosta.

Mies tarvitsisi muutakin apua pelkojensa purkamiseen, kuin sinut. Häntä voidaan auttaa, jos hän suostuu hakemaan apua, mutta ohjaamisen pitää ainakin sinulta tapahtua hyvin, hyvin hienovaraisesti. Hyvä ystävä olisi siihen ohjaukseen parempi vaihtoehto. Voitko luottamuksella puhua sellaisen kanssa?
 
Miehen kaverit on aika kaljaan meneviä eikä siihen kulttuuriin varmaan kuulu mikään psykologisointi. Heidän naissuhteensa eivät myöskään ole ihan tasapainossa.

Mies ajattelee, että mikään asia ei ole ollut hyvin sen jälkeen kun hänen vaimonsa kuoli.

Olen vähän ehkä alkanut ymmärtää sitä, että tässä on takana niin isoja asioita eikä kyse ole pelkästään siitä paljonko tykkää toisesta.

Mies tosiaan käyttää nikotiinia ihan koko ajan, jauhaa purkkaa tai muuten. On aina ihan hermona. Kokee syyllistämisenä kaikki minun tarpeeni, luulen tai kokee ettei riitä, on voimaton, syyllistyy, kun minä kärsin. Hän on lisäksi vähän ailahtelevainen. Mutta miksi minä olen häneen niin koukussa?
 
ehkä hän on masentunut ja ylirasittunut, silloin ei kestä painetta niin hyvin.
Ja uskon, että hänellä on selvästi muistissa miten sinä vaadit aikaa sinulle, eikä hän usko sinun siitä muuttuneen. Eli hän yhdistää sinussa sellaisen ihmisen, jonka toiveita hän ei pysty täyttämään.
Ehkä koet aivan normaalisti silloin, kun huomaat toisen loitonneen, sinä pyrit lähestymään häntä, siksi tunnet olevasi koukussa. Ehkä et voi muuta, kuin antaa hänelle aikaa. Luulen, että hän puolestaan kiinnostuu sinusta, kun hieman vetäydyt. Ja kun teette sen välejä rikkomatta, niin voitte tosiasiassa lähentyä. Vaikeaa, eikö olekin.
 
Mies, tuo etäisyys ilman välien rikkomista kuulostaa nerokkaalta. Jos vain kykenisin siihen. Olen voinut aika huonosti nyt tämän kriisin aikana, poltan tupakkaakin.

Mies varmaan kokee mut rasittavana ja hankalana, vaikka tykkääkin.

Joudun aika helposti hylätyksi tulemisen pelon valtaan. Olen kokenut sitä lapsena ja myöhemmin.

Mitä jos mies ei olekaan niin hyvä ja empaattinen kuin ajattelen, entä jos hän ""huvikseen"" ei vastaa viesteihini tai pelaa jotain valtapeliä?

Hän soittaa aina minulle, en soita hänelle, koska hän on aina kiireinen.
 
Hän on alusta asti ollut sellainen, että ei välttämättä vastaa jos viesti ei sitä edellytä. Vastaa kyllä jos kysyn jotain tai pyydän, hän myös soittaa jos pyydän.

Rikoin vaan jotain sillä tuskaantuneella tekstiviestilläni, joudumme rakentamaan taas jotain alusta.
 
Juu, naisilta pitäis ottaa tekstarimahdollisuudet pois.
Ette te tippaleipäaivot malta olla kirjoittamatta juuri sitä mitä ajattelette. :)))

Voisiko viestiä pyytää anteeksi?

Väitän , että tekstareilla on lopetettu monta suhdetta ja myös tahattomasti.
 
Tekstarit ovat todella vaarallisia, koska väärinymmärryksenkin vaara on suuri ja muutenkin. Totta on, että silloin ei ollut harkinta pelissä, mutta toisaalta purkautui pitkäaikainen turhautuminen, ajattelin, että mies laittaa minut aina viimeiseksi, mutta nyt olen nöyrtynyt ja ajattelen, että mies ei jostain syystä nyt pysty enempään.

Mietin sitäkin, että onko mies niin takertunut lapseensa (suuri painolasti lapselle, vaikka rakkautta riittääkin), että minulle ei koskaan tule olemaan tilaa eli onko hän niin mieleltään traumatisoitunut, että esim. normaalit seksuaaliset tarpeet jätetään vähempiarvoisiksi ja kaikki henkinen tyydytys haetaan lapsesta.

Pystyn tuntemaan miehen kanssa todellista läheisyyttä, syvää ja onnellistuttavaa läheisyyttä. En pysty sitä monenkaan kanssa tuntemaan, siksi olen valmis jaksamaan, koska en usko että elämässä kohtaa kovin montaa ihmistä, joissa hyväksyy ihmisen täysin henkisesti, sielullisesti, fyysisesti ja älyllisesti.

Olen pyytänyt anteeksi sitä viestiä ja kirjoittanut miehelle jatkuvasti sekä pohdintojani että arjen juttuja. Hommaa pahensi vielä se, että näytin hänelle mitä ystävättäreni oli minulle kirjoittanut, hän sanoi, että mies rikkoo koko ajan suhdetta vastaan, kun ei järjestä aikaa. Mies haluaisi kyllä tavata, hänellä on hauskaa kanssani.
 
Vaikea tilanne. Ystävien neuvot ovat usein huonoja, koska he eivät voi loukata sinua ja siksi he ovat harvoin eri mieltä kanssasi. ja heillä on vain sinun näkemys asioista.

Kuinka usein mies tapaa lasta ja millainen ero hänellä oli lapsen äidistä? Tuo kohta jäi vielä minulle epäselväksi.
 
Huomaatko itse, että sinä puolestasi olet ripustautunut mieheen? Jatkuva kirjoitteleminen ja kontaktien otto sekä yhteisen ajan ja muun yhteisen pyyteleminen on siitä selvä merkki. Kuten sinulle mies edellä kertoi, häntä ahdistaa, kun pyydät enemmän kuin mitä tuntee kykenevänsä nyt antamaan.

Mies on sellainen olio, että hän haluaa olla vapaaehtoisessa lieassa, hän pyristelee vastaan heti, kun tuntuu, että liekaa kiristetään. Meidän naisten täytyy oppia antamaan sitä heidän kaipaamaansa vapautta päättää itse. Jos sen opit, huomaat, että vapaus tuo hänet paljon lähemmäksi ja hän lakkaa pyristelemästä. Tämän olen elämässä opetellut ja itsellekin sen oppiminen toi vapauden olla yhdessä. Ymmärsitkö? Yhdessäolo on rentoa ja vapaata, molemmilla on hyvä ja rauhallinen, luottavainen olo.

Sinä tulet itsesi kanssa ja itseksesikin toimeen, miksi siis kiilata. Nauti rennolla mielellä niistä tunteista, jotka yhteys mieheen sinulle antaa, äläkä tee niistä velvoittavaa painolastia miehelle kärttämällä aina vaan lisää.

Lapseen takertuminen helpottaa vain ajan ja luottamuksen elämää kantavan voiman lisääntyessä. Niin kauan kuin häntä ahdistellaan lisävaatimuksin, se ei ainakaan helpota. Jos mietiskelet sellaisia, että lapsi, aikuinen tai ei, vie jotakin sinulta, estät häntä hellittämästä. Lapsi on se, mikä hänelle vaimon kuoleman jälkeen jäi jäljelle, hänelle sinulla ei ole oikeutta olla mustasukkainen. Ole mieluumminkin tyytyväinen siitä, että hän on vastuullinen vanhempi, sehän kertoo paljon hyvää hänestä ja hänen arvomaailmastaan. Anna hänelle siinäkin suhteessa vapaus, niin hän uskaltaa hellittää.
 
Hyviä pointteja.

Kirjoittaminen on oikeastaan ainut tapa, jolla pidän yhteyttä, harvoin tekstaan enkä koskaan soita. Mies soittaa. Yhteistä aikaa mies usein lupaa ja sitten tuleekin este, jolle ei voi mitään.

Mitään muuta en varmaan ole pyytänyt kuin yhteistä aikaa. Vaikeinta on ehkä kuitenkin se, että luulee, että tavataan ja sitten tulee muuta. Kun on jo virittäytynyt siihen.

Tuossa on paljon järkeä, että mies ahdistuu, jos tuntee, että hänelle asetetaan vaatimuksia, joita ei voi täyttää. Minun vaatimukseni ovat kyllä todella vaatimattomia, mutta kuitenkin.

Olen koukussa mieheen. Ja nyt olen käynyt niin kovan koulun, että ehkä voin olla tutrvallisella mielellä, kun mies kirjoitti, että hän tykkää minusta.

Mies on lapsen kanssa lähes koko ajan. Lapsi on enemmän hänellä kuin äidillään.

Kun saa vähän huomiota ja turvallisuudentunnetta niin sitten ei paljon enää tarvitsekaan. Jos sanon miehelle, että nyt olen niin tyytyväinen, että ei tarvitse soittaakaan niin silloin hän soittaa aina.

Ihminen on kummallinen olento.

En ole mustasukkainen lapselle, toivon vaan että mies löytää tasapainon elämäänsä eikä elä pelkästään lapsensa kautta, koska sen seuraukset maksaa lapsi.
 
Minusta mies on epävarma, niin paljon hän on joutunut kokemaan ja luulen, että hänen tapahtumansa lapsen äidin kanssa ovat värittäneet hänen elämäänsä enemmän kuin leskeys. Miehelle puolison kuolema on ollut luonnollinen asia, mutta epäonnistuminen lapsen äidin kanssa on huomattavasti vaikeampaa käsittää ja se on romuttanut miehen luottamusta naisia kohtaan. Se on nyt miehen ongelma. ja siihen ongelmaan ei auta mikään muu kuin tilan antaminen ja sinun on osoitettava hänelle, että sinä hyväksyt miehen elämäntilanteen ehdoitta.

Miehellä voi olla myös syyllisyyden tuntoja tuoda lapsen elämään toista naista, mutta se on väärin. Helpointa olisi, jos mies saisi tukea muualta ja hän oppisi uudelleen luottamaan.

Mutta nyt en voi enempää auttaa, koska en voi mennä miehen pään sisään.
Sinulle voin antaa muutaman ohjeen, millä voit yrittää eteenpäin. Älä viestittele huonoihin aikoihin, siis silloin kun hän laittaa lasta nukkumaan tai on muuten kiireisessä vaiheessa tai myöhään illalla. Se nimittäin ärsyttää miestä. Kun tapaat heitä ,niin vie mukanasi hyvät jälkkäriainekset ja yhdessä teette jälkiruuan. Auta häntä jossakin kodinhoitoon liittyvässä hommassa. Jos, ette tapaa, niin pidä vähän yhteyttä ja sano miten hieno isä hän on lapselle. Suhtaudu positiivisesti.

Onnea sinulle, minne ikinä menetkin.
 
Valse Triste - nimimerkkisi kiinnitti huomioni. Tunnen itsekin joskus oelvani hieman Valse triste. Luin kirjoituksesi ja siihen saamasi kommentit mielenkiinnolla. Sait hyviä neuvoja ja minun neuvoni on, että lue ne tarkasti ja ota onkeesi. Onnea sinulle ja kärsivällisyyttä, sillä sitä tarvitset. Hiljaa hyvää tulee.

Sainpa mies-nikin neuvoista itsellenikin huviä ohjeita ja uskoa tulevaan.
 
Nyt en tiedä mitä miehestä ajattelisin. Hän soitti eilen ja lupasi soittaa tänään, ei ole soittanut, eikä ilmoittanut mitään. Mielestäni hän voisi laittaa pikku meilin: en ehdi soittaa.

Varsinkin, kun olin päivällä meilannut hänelle, että koska tulin niin iloiseksi hänen tykkäämisviestistään ajattelin ottaa häneltä pois sitä stressiä, jota olen hänelle aiheuttanut ja tavataan jos hänellä on aikaa, jollei, se ei haittaa mitään.

Miksi hän palkitsee minut nyt tällä? Nyt tunnen ensi kertaa vihaa häntä kohtaan. Kuinka paljon minun täytyy nöyrtyä ja nöyryyttääkö hän minua tahallaan. Miehellä on takanaan suhde, joka on sisältänyt henkistä väkivaltaa.
 
Tuota-tuota..... Mitähän jos ajattelisit vain itseäsi ja ottaisit etäisyyttä? Jätä koko asia miehen aktiivisuuden varaan ja jos hän ei sitä ole, vieroita itsesi koko suhteesta.

Hoitajana on raskasta olla ja oma elämä kärsii. Meidän on kuitenkin ensiksi ajateltava omaa jaksamista, kun kysy on vieraasta ihmisestä, joka ei varsinaisesti apua tarvitse. Tässä kohtaa saa olla itsekäs.

Mies elää itselleen ja lapselleen ensisijaisesti, sinä vastaat omasta elämästäsi.
Näin minä nyt mietiskelisin, vaikka empaattinen ja auttamishaluinen olen itsekin. Joskus sivusta näkee enemmän, kuin kohteessa, ja kovin vähän sinä tästä suhteesta taidat saada.
 

Similar threads

M
Viestiä
70
Luettu
16K
K
T
Viestiä
8
Luettu
429
J
M
Viestiä
12
Luettu
565
W

Yhteistyössä