Tanssi liitetään parinhakuun eli juontaa juurensa ajoilta, milloin tanssia harjoitettiin lähinnä jossain lavatansseissa seuranhaussa.
Ajattelevat, että tanssi ja tanssin katsominen johtaa lihallisiin himoihin.
Tuossa tosin logiikka kusee pahan kerran siinä vaiheessa, kun tanssija on lapsi tai vaikkapa vaimo tanssii aviomiehelleen (eli lihalliset himot olisi OK).
Suurinosa lestadiolaisista varmaankin naurahtaisi, jos lapsi tulisi tosissaan tunnustamaan ottaneensa muutaman tanssiaskeleen.
Seuroissa pyydetään ja annetaan anteeksi aina lopussa yhteisesti, ei erikseen tunnusteta syntejä tai mitenkään yksilöllisesti (yleensä) pyydetä anteeksiantoa.