A
Ap
Vieras
Koko suhteen ajan mies on uhkaillut minua erolla vain menetäessään malttinsa erilaisissa jokapäiväisissä asioissa. Siis jos mies kimpaantuu, usein sanoo että nyt molemmat ryhdytään sinkuiksi, tämä oli tässä, nyt erotaan jne.
En todellakaan ole mikään pirttihirmu vaan ihan tavallinen, kiltihkökin nainen.
On myös mustasukkainen erikoisista asioista, suhteen alussa raivostui kun menin miespuolisen työkaverin kanssa töissä syömään, toisen kerran itse arvelin yleiskeskustelussa että toisen miespuolisen työkaverini ja työpaikalla vieruskumppanini tulossa oleva lapsi oli kenties vahinko. Mies sai kohtauksen koska epäili että olen salaa ihastunut tähän työkaverimieheen ja toivoin vain ihastuksissani että raskaus olisi vahinko!
No niin, mies on vannonut että nämä erouhkailut loppuvat. Useampaan kertaan. Ja sitten kun maltti menee sanoo ne uudelleen kaikista vannomisista huolimatta. Olen tähän osasyyllinen, yleensä nuo uhkaukset tulevat niin puskan takaa että järkytyn luita ja ytimiä myöden ja alan hädissäni selvittää asiaa ja pyytelemään anteeksi jotain olematonta virhettäni. Nyt en ole enää tähän viimeaikoina sortunut mutta olen kyllä ollut se aktiivinen osapuoli joka on halunnut selvittää asiat uhkauksen jälkeen jonka jälkeen mieskin sitten pyytää syvästi anteeksi.
Mies on toisinsanoen löytänyt loistavan keinon manipuloida minua?
Pahinta tässä on että vaikka esim. kuvailemanikaltaiset mustasukkaisuuskohtaukset ovat melkein loppuneet ei erouhkailuista ole päästy mihinkään. Nyt meni kaksi kuukautta viime erouhkailusta ja pidättelin henkeäni kokoajan että josko tämä kerta pitäisi.
Arvatkaa mitä tapahtui? Se tapahtui taas. Eilen.
Olin tehnyt facebookissa quizin jonka lopputulos oli tosi huvittava (tehtävän mukaan vartaloni oli lumoava) ja julkaisin sen seinälläni ja naureskelin sitä. Seuraavaksi kun vilkaisin oli ulkomaalainen tuttava kommentoinut sitä kielellään jota muinoin opiskelin ja laittanut sydämiä perään. Koska opiskeluvuosistani oli kauan aikaa piti peräti katsoa netista mitä oli siihen kirjoittanut ja selvisi että siinä sitten sanoi jotain "päällepäätteeksi puhut myös .....-kieltä<3<3?"
On opettaja ja opettaa syntymäkieltään josta meuhkaa aika paljon, siksi sydämet. On lisäksi onnellisesti kihloissa ja olen hänet nähnyt viimeksi joskus seitsemisen vuotta sitten, on lähinnä sisareni ystäviä. Vastasin tähän vinkkaavalla hymynaamalla ja "ei, ikävä kyllä," samalla kielellä, helppo homma katsoa tarvittavat pari sanaa netistä kun en muuten ollut varma.
No, pari tuntia tämän jälkeen minulle tuli viesti puhelimeen mieheltä joka viestissään huutaa että kaikki on loppu ja nyt erotaan jne. kun kehtaan vieraiden miesten kanssa vaihdella sydämiä (en itse laittanut mitään sydämia) ja miten hän ei IKINÄ tekisi samaa minulle ja on ilmeisestikin oikeutetusti raivoissaan. Oikein näen sieluni silmillä miten se siellä tekstailee täynnä sitä oikeutettua vihaa.
Sanokaas ihan ulkopuolinen mielipide tähän tilanteeseen. Olen tämän kaiken kestänyt koska, perinteistähän tämä on sanoa, on rakkautta ja näiden kohtausten ja uhkausten välillä mies on ihana seurustelukumppani.
Nyt mieheltä on varmaan tullut agressiivinen viesti puhelimeen, oikein pelottaa sitä katsoa, ainahan näistä seuraa mulle tarinää ja oksetusta ja maha menee sekaisin, kiukuttaa että sillä on sellainen valta minuun. Ehkä odotan vielä jonkin aikaa ja kerään rohkeutta lukea mitä kamalaa se on kirjoittanut. Emme näet asu yhdessä.
Pahinta on myös se että tunnen tahtomattanikin että olen tehnyt jotain väärin ja mies on oikeassa. Minulla on aina tällainen olo vaikka tajuaisinkin jollain tasolla että vika ei ole itsessäni. Kontrolloin itseäni, esim. mitä tulee tuohon facebookiin jätän tehtävät joissa jotenkin viitataan miehiin tekemättä ja ihmettelen miten muut naisystäväni jotka seurustelevat uskaltavat täyttää tehtäviä kuten "mikä on miesihanteesi, tai mikä on miesurheilijaihanteesi"-testejä, että eikö niille synny perheriitoja miestensä kanssa kun julkaisevat niitä?
Mies odottaa nyt että vastaan siihen viestiin joka puhelimeen on varmasti tullut ja anelen ja kaikkea. Niin se on aina ennen mennyt, tämähän on jo perinne. Että minä selvitän ja pyytelen anteeksi virheitäni ja sitten hän armollisesti pitkän selvittelyn jälkeen antaa anteeksi ja pyytää itsekin anteeksi.
Mitä sitä tekisi?
En todellakaan ole mikään pirttihirmu vaan ihan tavallinen, kiltihkökin nainen.
On myös mustasukkainen erikoisista asioista, suhteen alussa raivostui kun menin miespuolisen työkaverin kanssa töissä syömään, toisen kerran itse arvelin yleiskeskustelussa että toisen miespuolisen työkaverini ja työpaikalla vieruskumppanini tulossa oleva lapsi oli kenties vahinko. Mies sai kohtauksen koska epäili että olen salaa ihastunut tähän työkaverimieheen ja toivoin vain ihastuksissani että raskaus olisi vahinko!
No niin, mies on vannonut että nämä erouhkailut loppuvat. Useampaan kertaan. Ja sitten kun maltti menee sanoo ne uudelleen kaikista vannomisista huolimatta. Olen tähän osasyyllinen, yleensä nuo uhkaukset tulevat niin puskan takaa että järkytyn luita ja ytimiä myöden ja alan hädissäni selvittää asiaa ja pyytelemään anteeksi jotain olematonta virhettäni. Nyt en ole enää tähän viimeaikoina sortunut mutta olen kyllä ollut se aktiivinen osapuoli joka on halunnut selvittää asiat uhkauksen jälkeen jonka jälkeen mieskin sitten pyytää syvästi anteeksi.
Mies on toisinsanoen löytänyt loistavan keinon manipuloida minua?
Pahinta tässä on että vaikka esim. kuvailemanikaltaiset mustasukkaisuuskohtaukset ovat melkein loppuneet ei erouhkailuista ole päästy mihinkään. Nyt meni kaksi kuukautta viime erouhkailusta ja pidättelin henkeäni kokoajan että josko tämä kerta pitäisi.
Arvatkaa mitä tapahtui? Se tapahtui taas. Eilen.
Olin tehnyt facebookissa quizin jonka lopputulos oli tosi huvittava (tehtävän mukaan vartaloni oli lumoava) ja julkaisin sen seinälläni ja naureskelin sitä. Seuraavaksi kun vilkaisin oli ulkomaalainen tuttava kommentoinut sitä kielellään jota muinoin opiskelin ja laittanut sydämiä perään. Koska opiskeluvuosistani oli kauan aikaa piti peräti katsoa netista mitä oli siihen kirjoittanut ja selvisi että siinä sitten sanoi jotain "päällepäätteeksi puhut myös .....-kieltä<3<3?"
On opettaja ja opettaa syntymäkieltään josta meuhkaa aika paljon, siksi sydämet. On lisäksi onnellisesti kihloissa ja olen hänet nähnyt viimeksi joskus seitsemisen vuotta sitten, on lähinnä sisareni ystäviä. Vastasin tähän vinkkaavalla hymynaamalla ja "ei, ikävä kyllä," samalla kielellä, helppo homma katsoa tarvittavat pari sanaa netistä kun en muuten ollut varma.
No, pari tuntia tämän jälkeen minulle tuli viesti puhelimeen mieheltä joka viestissään huutaa että kaikki on loppu ja nyt erotaan jne. kun kehtaan vieraiden miesten kanssa vaihdella sydämiä (en itse laittanut mitään sydämia) ja miten hän ei IKINÄ tekisi samaa minulle ja on ilmeisestikin oikeutetusti raivoissaan. Oikein näen sieluni silmillä miten se siellä tekstailee täynnä sitä oikeutettua vihaa.
Sanokaas ihan ulkopuolinen mielipide tähän tilanteeseen. Olen tämän kaiken kestänyt koska, perinteistähän tämä on sanoa, on rakkautta ja näiden kohtausten ja uhkausten välillä mies on ihana seurustelukumppani.
Nyt mieheltä on varmaan tullut agressiivinen viesti puhelimeen, oikein pelottaa sitä katsoa, ainahan näistä seuraa mulle tarinää ja oksetusta ja maha menee sekaisin, kiukuttaa että sillä on sellainen valta minuun. Ehkä odotan vielä jonkin aikaa ja kerään rohkeutta lukea mitä kamalaa se on kirjoittanut. Emme näet asu yhdessä.
Pahinta on myös se että tunnen tahtomattanikin että olen tehnyt jotain väärin ja mies on oikeassa. Minulla on aina tällainen olo vaikka tajuaisinkin jollain tasolla että vika ei ole itsessäni. Kontrolloin itseäni, esim. mitä tulee tuohon facebookiin jätän tehtävät joissa jotenkin viitataan miehiin tekemättä ja ihmettelen miten muut naisystäväni jotka seurustelevat uskaltavat täyttää tehtäviä kuten "mikä on miesihanteesi, tai mikä on miesurheilijaihanteesi"-testejä, että eikö niille synny perheriitoja miestensä kanssa kun julkaisevat niitä?
Mies odottaa nyt että vastaan siihen viestiin joka puhelimeen on varmasti tullut ja anelen ja kaikkea. Niin se on aina ennen mennyt, tämähän on jo perinne. Että minä selvitän ja pyytelen anteeksi virheitäni ja sitten hän armollisesti pitkän selvittelyn jälkeen antaa anteeksi ja pyytää itsekin anteeksi.
Mitä sitä tekisi?
