Lihavat eivät ole saamattomia

Pitää sit vieläkin sanoa :LOL:

Siis mulle tulee aina kahden, kolmenkymmenen minuutin liikunnan jälkeen toi tilapäinen romahdus. Ja alussa liikuntasuoritus jäi aina siihen! Raahustin takaisin kotiin. Vaan raahustaessani eräänä kertana oivalsin että voimat palautuivat ennen kotia ja jatkoinkin lenkkiä. Nyt kun sen tietää, viitsii sinnikkäästi jatkaa sen yli.


Ennen tuota oivallusta liikunta oli huomattavasti rankempaa ja vaivalloisempaa.
 
Ei vittu kyllä varmana liho jos hissin sijaan valitsee portaat, autoilun sijaan kävelee.
Monia muita pieniä valintoja joka päivä.

Sit on se mitä suuhunsa pistää. Mutta vain pieni osa sitä jos liikkuu tarpeeksi.

Minä valitsen (yleensä)portaat, työpaikalla kävelen päivittäin ylimpään kerrokseen(aina).
Kävelen tai pyöräilen töihin ja kauppaan ym. aina käytännön syistä olivat kauppakassit kuinka painavat tahansa, en omista autoa eikä busseja juuri kulje.
Teen fyysistä työtä, en siis nökötä konttorissa tai istu perseelläni suurinta osaa päivästä.
En syö herkkuja päivittäin vaikka kylläkin liikaa, n. 3 kertaa viikossa.
Syön päivittäin vihanneksia ja hedelmiä, en juo energiajuomia tai syö roskaruokaa kuin kerran 3 kk jos sitäkään.
Silti lihon, vaikka moni tuttuni ei elä edes näin "terveellisesti" eikä lihoa.
Annoskokoni ovat maltilliset(olen tätä usealta eri ihmiseltä kysynyt pohtiessani syitä lihomiselle).

Luulen, että syy on ruuansulatuksessani.
Elimistöni ei pidä viljoista ja ne aiheuttavat paljon vatsakipuja ja vatsan toimimattomuutta, viljojen osuus ruokavaliossani on liian suuri(minulle).
Ruoka jää jumimaan elimistööni eikä ruuansulatus toimi kuten pitäisi.
Olenkin pidemmän aikaa koittanut taistella sen eteen että saisin elettyä ilman viljoja, vaikealta tuntuu.
Sen olen tajunnut, ettei kyse ole nyt vain siitä että "söisin liikaa" ja annoskokoja pitäisi pienentää.
 
Joo, mutta harvalla toimii.
Lihavuudelle, kuten alkoholismille, väkivaltaisuudelle ja monelle muulle asialle löytyy kyllä geneettinen alttius, mutta loppuviimein kyse on itsekurista.

Toisilla se ärsyke on suurempi kuin toisilla ja toiset ihmiset addiktoituvat ylipäätään helpommin kuin toiset.
Se että terve ihminen ei koe tarvetta juoda yhtä paljon tai usein kuin alkoholisti-geeniä kantava ei johdu vain terveen loistavasta itsekurista vaan siitä että hän ei kertakaikkiaan KOE yhtä voimakasta halua,yllykettä juoda sitä alkoholia kuin tämä alkoholisti-geeniä kantava.
Geneettistä alttiutta kantavakin toki on vastuussa teoistaan ja voi tuota yllykettä vastustaa, mutta yhtä helppoa se ei ole kuin ns.terveelle ja siksi on lapsellista terveeltä päivitellä miten helppoa se juomattomuus on.
Osoittaa vain "terveen" älykkyyden puutetta.
 
Tätä olen jonkin verran takastellut. Mikäli verensokeri laskee, tuotetaan glukagoneja, jotka ottavat energiavarastot (ensin varastohiilarista eli glykogeenista ts. glukoosi+glukoosi+glukoosi^n ketjusta, sitten rasvat) käyttöön (glukoneogeneesi jne) ts. tuotetaan verensokeria rasvasta, proteiineista jne (verensokerin homeostaasin ylläpitämiseksi).

Mikäli on aina elänyt siten, että ahtaa kroppaansa pääosin nopeita hiilareita eikä koskaan elä varastoilla, nämä "koneistot" hiipuvat ja se kytkentä energian tuottamiseksi jollain tapaa heikkenee.

Mutua: parhaiten tämän huomaa pitkissä suorituksissa, kuten maratonilla tai vaikkapa uidessa. Itselläni tuli aikoinaan n. kilometrin kohdalla uidessa sellainen romahdus, joka kesti n. 20 minsaa ja sen jälkeen kroppa alkoi toimia ja jaksoin uida helposti useita kilsoja. Kokeilin sitten tätä saatanallista karppaamista ja ketoosissa elämistä, kunnes tajusin yksi päivä, ettei minulle tule enää sellaista väsähtämistä kilsan kohdalla, vaan jaksan porskuttaa helposti sen perinteisen 160 altaan väliä, eli 4 kilsaa. Eli kun hiilarit kropasta loppuu, osaa kroppani kytkeä nyt asiat oikein.

Tämä kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Haluaisin näitä ihmisiä auttaa, koska ovat epätoivoisia. Kumpikasn ole lihava, mutta heillä pitää olla jatkuvasti jotain. En tosin ymmärtänyt koko juttua eli siis liika hiilaripitoinen ruokavalio siis vaikuttaa? Toinen näistä syö paljon ruista ja kauraa, mutta myös perunaa. Hän ei syö vaalea viljaa kovin paljon ja on siis normaalipainoinen. Hän ei halua laihtua, mutta joutuu syömään välipaloja, koska kärsii pahoinvoinnista ja heikotuksesta. Syö siis enemmän kuin 5 kertaa päivässä. Voisiko hänellä siis auttaa leivän vähentäminen? Hän siis syö lähinnä täysjyvää, mutta paljon.

Toisen ruokavaliosta en osaa sanoa paljon, mutta leipää ja sokeria syö paljon. Hänellä voisi johtua siis siitä. Hänellä ruokavalio koostuu lähinnä maitotuotteista (jogurtit, rahkat) ja leivästä ja suklaasta. Nirso lihan ja kasvisten suhteen. Normaalipainoinen hänkin ja kärsii siitä että lihoo jos syö sen verran, ettei heikota. Väittää kokeilleensa terveellisempää eli täysjyvää ja kasvista, mutta ei kuulemma täytä tai ei vaikuta mitenkään.
 
Pitää muistaa myös uni. Kaikkea se ei selitä, mutta katkonainen yöuni häiritsee insuliinitasapainoa mitä lie.
 
Kerrohan O. Partaveitsi, miksi olet sikti lihava, vaikka tiedät kaiken tuon? Miksi on niin pinkeä maha? Onko vaikea tuon mallisen löytää vaatteita?

No pituus tuo tosiaan ongelmia, mutta muuten ei ole painon kanssa ongelmaa. Miksi päättelet, että minä olisin lihava, jos tuon lihavuuteen liittyviä artikkeleita esille?
 
Joo, mutta harvalla toimii.
Lihavuudelle, kuten alkoholismille, väkivaltaisuudelle ja monelle muulle asialle löytyy kyllä geneettinen alttius, mutta loppuviimein kyse on itsekurista.

Eipä tunnu toimivan. Mustajokikin on sitä mieltä, että muutos pitää lähteä yhteiskunnasta. Minä olen ollut sitä mieltä jo pitkään. Ihmiset tuppaavat olemaan vain todella tyhmiä, eivätkä viitsi oikeasti syventyä näihin ongelmiin. Alkoholismit jne mukaanlukien.
 
Alkoholisti voi selvitä, jos luopuu kokonaan alkoholista. Mutta miten käy lihavalle, jos hän luopuu kokonaan ruuasta?

Jokainen kilo elättää n. 2 vuorokautta (7000 kcal/läskikilo). Mikäli tulisi nälänhätä, 30 kiloa rasvaa omaava eläisi helposti 2kk vararavinnoillaan. Vastaavasti 5 kiloa omaava kuolisi jo 10 pv jälkeen.
 
Minä valitsen (yleensä)portaat, työpaikalla kävelen päivittäin ylimpään kerrokseen(aina).
Kävelen tai pyöräilen töihin ja kauppaan ym. aina käytännön syistä olivat kauppakassit kuinka painavat tahansa, en omista autoa eikä busseja juuri kulje.
Teen fyysistä työtä, en siis nökötä konttorissa tai istu perseelläni suurinta osaa päivästä.
En syö herkkuja päivittäin vaikka kylläkin liikaa, n. 3 kertaa viikossa.
Syön päivittäin vihanneksia ja hedelmiä, en juo energiajuomia tai syö roskaruokaa kuin kerran 3 kk jos sitäkään.
Silti lihon, vaikka moni tuttuni ei elä edes näin "terveellisesti" eikä lihoa.
Annoskokoni ovat maltilliset(olen tätä usealta eri ihmiseltä kysynyt pohtiessani syitä lihomiselle).

Luulen, että syy on ruuansulatuksessani.
Elimistöni ei pidä viljoista ja ne aiheuttavat paljon vatsakipuja ja vatsan toimimattomuutta, viljojen osuus ruokavaliossani on liian suuri(minulle).
Ruoka jää jumimaan elimistööni eikä ruuansulatus toimi kuten pitäisi.
Olenkin pidemmän aikaa koittanut taistella sen eteen että saisin elettyä ilman viljoja, vaikealta tuntuu.
Sen olen tajunnut, ettei kyse ole nyt vain siitä että "söisin liikaa" ja annoskokoja pitäisi pienentää.

Hmmm ... no, tästä paistaa läpi kaksi asiaa: ns. vuotava suoli (-> tulehdukset yms) ja jokin ongelma mm. katalysoivien entsyymien tuotossa (entsyymit, jotka pilkkovat mm. hiilihydraatteja). Viljat ovat monelle suuri ongelma ja jos ne kerran aiheuttaa ongelmia, kannattaa niitä vältellä.
 
Niin, mitä sitten jos on biokemiallinen alttius lihomiseen? Sen enempi joutuu tehdä töitä ettei vallan muodottomaksi lihoa. Kuten joku sanoikin niin alkoholismi kuuluu tavallaan samaan kastiin. On toki YMMÄRRETTÄVÄÄ, että riippuvuusaltis ihminen addiktoituu ja lihomiseen altis lihoo helpommin kuin joku toinen mutta ei sitä pidä ottaa kiveen kirjoitettuna ja antaa itsellensä lupaa luisua mahdottomuuksiin. Eihän lihavuuden riskien esiintuomisessa mitään syyllistystä ole. Jätetäänkö kertomatta myös, että runsas alkoholin käyttö lisää riskiä maksa-ja haimasairauksiin, syöpiin, aivosairauksiin, mielenterveyssairauksiin, unettomuuteen, itsemurhiin yms puhumattakaan haitoista perheille, lapsille ja työpaikoille ettei kenellekään vaan tule syyllistetty olo.
Malliltaan pyöreä voi hyvin tyytyä siihen että keikkuisi sairastumista lisäävän rajan alapuolella.
Ruokaympäristö on muuttunut, no vallan totta. Mutta pitääkö kauppojen hyllyltä poistaa kaikki herkut ja kaljahyllyt jos joku ei voi niitä vastustaa? Pitäääkö laittaa taas kieltolaki voimaan koska osa väestöstä alkoholisoituu, ei sitten muillekaan tippaakaan ei.
Jos ongelma olisi pelkästään yhteiskunnallinen niin johan me oltaisiin lihavia ja alkoholisteja kaikki. Ratkaisu tuohon herkkuruuan ylitarjontaongelmaan jos tietää olevansa heikko: ei mene kauppaan vaan pyytää puolisoa tai ystävää käymään kaupassa terveellisen kauppalistan kanssa ja syö ravintolassa vain niin harvoin että sen voi sitten tehdä huoletta.
 
Niin, mitä sitten jos on biokemiallinen alttius lihomiseen? Sen enempi joutuu tehdä töitä ettei vallan muodottomaksi lihoa. Kuten joku sanoikin niin alkoholismi kuuluu tavallaan samaan kastiin. On toki YMMÄRRETTÄVÄÄ, että riippuvuusaltis ihminen addiktoituu ja lihomiseen altis lihoo helpommin kuin joku toinen mutta ei sitä pidä ottaa kiveen kirjoitettuna ja antaa itsellensä lupaa luisua mahdottomuuksiin. Eihän lihavuuden riskien esiintuomisessa mitään syyllistystä ole. Jätetäänkö kertomatta myös, että runsas alkoholin käyttö lisää riskiä maksa-ja haimasairauksiin, syöpiin, aivosairauksiin, mielenterveyssairauksiin, unettomuuteen, itsemurhiin yms puhumattakaan haitoista perheille, lapsille ja työpaikoille ettei kenellekään vaan tule syyllistetty olo.
Malliltaan pyöreä voi hyvin tyytyä siihen että keikkuisi sairastumista lisäävän rajan alapuolella.
Ruokaympäristö on muuttunut, no vallan totta. Mutta pitääkö kauppojen hyllyltä poistaa kaikki herkut ja kaljahyllyt jos joku ei voi niitä vastustaa? Pitäääkö laittaa taas kieltolaki voimaan koska osa väestöstä alkoholisoituu, ei sitten muillekaan tippaakaan ei.
Jos ongelma olisi pelkästään yhteiskunnallinen niin johan me oltaisiin lihavia ja alkoholisteja kaikki. Ratkaisu tuohon herkkuruuan ylitarjontaongelmaan jos tietää olevansa heikko: ei mene kauppaan vaan pyytää puolisoa tai ystävää käymään kaupassa terveellisen kauppalistan kanssa ja syö ravintolassa vain niin harvoin että sen voi sitten tehdä huoletta.

Hmm... no, jos ajatellaan siten, että ruoka sairastuttaa, niin kyllä kaupoista pitää poistaa ihmisille sopimaton ruoka, josta toiset sairastuvat nopeammin ja toiset hitaammin.

Lääkepuolella taas pitäisi korreloida antibioottikuurien osuus lihavuuteen (lähtökohtana suolistobakteerit) ja kokonaistilastoissa pitäisi arvioida, mikä % lihavuudesta johtuu lääkkeistä yleensä (esim. mielialalääkkeitä syö joka viides ja usein ne lihottavat).

Geenien aktivaation osalta pitäisi tutkia mikä aktivoi lihomisgeenit ja voidaanko niitä sammutella jollain tavoin, esim. ruokavaliolla.

Mikäli ihmiset keksivät jonkin tavan laihtua ja parantua esim. verenpainetaudista/refluksista/db2m:stä, kuten karppauksessa, niin sellaiset trendit pitäisi sallia ja pikkuhiljaa tuoda tietoa siitä, mitä ruokavaliossa voisi muuttaa. Sama pätee myös ituhippeihin jne.

Tärkeintä on kuitenkin edelleen se, että ihmiset eivät halua olla lihavia. Heitä on turha lihavuudesta syyllistää. Mikäli haukkuminen sallitaan, pitää sallia kaikki muukin haukkuminen, pienistä tisseistä, pienistä munista, rumasta naamasta, tyhmyydestä jne.
 
Tärkeintä on kuitenkin edelleen se, että ihmiset eivät halua olla lihavia. Heitä on turha lihavuudesta syyllistää. Mikäli haukkuminen sallitaan, pitää sallia kaikki muukin haukkuminen, pienistä tisseistä, pienistä munista, rumasta naamasta, tyhmyydestä jne.

Mitä ja millaista haukkumista tarkoitat? Yksityiskeskusteluissa/tabloideissa/mediassa? Aika harvoin mihinkään suoranaiseen haukkumiseen törmää tai sitten en seuraa tarpeeksi mediaa. Toki nykyään ihannoidaan fitnessjuttuja.
Terveydenhuoltohenkilökunta tietenkin on velvoitettua kertomaan lihavuuden haitoista erityisesti osana diabetesvalistusta, aivan samoin kuin heidän kuuluu antaa potilaille tietoa muistakin terveydelle haitallisista asioista kuten tupakoinnista, päihteiden käytöstä, unihygienian puutteista - ja yhdessä sitten pohditaan miten asioissa päästäisiin eteenpäin ja potilaan niin halutessa tehdään suunnitelmaa, kannustetaan ja seurataan.
 
Mitä ja millaista haukkumista tarkoitat? Yksityiskeskusteluissa/tabloideissa/mediassa? Aika harvoin mihinkään suoranaiseen haukkumiseen törmää tai sitten en seuraa tarpeeksi mediaa. Toki nykyään ihannoidaan fitnessjuttuja.
Terveydenhuoltohenkilökunta tietenkin on velvoitettua kertomaan lihavuuden haitoista erityisesti osana diabetesvalistusta, aivan samoin kuin heidän kuuluu antaa potilaille tietoa muistakin terveydelle haitallisista asioista kuten tupakoinnista, päihteiden käytöstä, unihygienian puutteista - ja yhdessä sitten pohditaan miten asioissa päästäisiin eteenpäin ja potilaan niin halutessa tehdään suunnitelmaa, kannustetaan ja seurataan.

Tarkoitan diskriminointia, joka liittyy lihaviin. Mikäli luet Mustajoen artikkelin, näet, että nimenomaan hoitohenkilökunta tekee tuota.

Valistus on ihan ok juttu, mutta kuten tiedämme, valistus ei auta tippaakaan. Tulokset ovat järkyttävän huonoja, oli kyse lihavuuden hoidosta, tupakoimattumuudesta, päihteiden käytöstä jne. Muutos on lähdettävä lihavuuden osalta sieltä mistä se ongelma on alkanutkin: ruokatuotannosta. Stressin suhteen lihavat/alkkarit/jne pitää jättää rauhaan, eikä haukkua/painostaa/syyllistää heitä.
 
Jaa, en ole diskriminointia havainnut. Hoidetaan kuten muutkin. Toki varmaan niitäkin on jotka (selän takana) jupisevat mutta ainakin meillä päin hoitohenkilökunta haluaa auttaa potilasta.

Valistus on ihan ok juttu, mutta kuten tiedämme, valistus ei auta tippaakaan.
-> Silti sitä on tehtävä, tottakai. Aika outoa ja virheellistä suorastaan olisi, jos hoitaja ei yhtään haastaisi makkaralla, perunalla, ruskealla kastikkeella ja oluella elävää maksa-ja sokeriarvonousuista kärsivää keskivartalolihavaa miestä hankkimaan vaihteeksi kotiin myös terveellisempää ruokaa/valmistamaan terveellisempää ruokaa ja vaikka puolittamaan alkon määrää.

Muutos on lähdettävä lihavuuden osalta sieltä mistä se ongelma on alkanutkin: ruokatuotannosta.
-> Kolikon toinen puoli on tämä, kyllä. Mutta vain toinen puoli.

Stressin suhteen lihavat/alkkarit/jne pitää jättää rauhaan, eikä haukkua/painostaa/syyllistää heitä.
-> Outo lause ja vielä oudommat mielipiteet. Yksilöllä on lopulta se viimeinen sana sanottavana oman käytöksensä suhteen jos ei nyt psykoositasoista häiriötiloista puhuta. Jos ei itse pysty niin voi nöytyä ja sanoa että nyt tarvitsen apua, ja kovasti.
Ai että alkoholistivanhempaa ei saa stressata tai syyllistää juomisesta kun lapset kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja saavat paskan lapsuuden. Joo, silitetään vaan kaikkien päätä, mikään ei koskaan johdu omasta käytöksestä vaan kaikki on Yhteiskunnan vika.
 
1. Valistus on ihan ok juttu, mutta kuten tiedämme, valistus ei auta tippaakaan.
-> Silti sitä on tehtävä, tottakai. Aika outoa ja virheellistä suorastaan olisi, jos hoitaja ei yhtään haastaisi makkaralla, perunalla, ruskealla kastikkeella ja oluella elävää maksa-ja sokeriarvonousuista kärsivää keskivartalolihavaa miestä hankkimaan vaihteeksi kotiin myös terveellisempää ruokaa/valmistamaan terveellisempää ruokaa ja vaikka puolittamaan alkon määrää.

2. Stressin suhteen lihavat/alkkarit/jne pitää jättää rauhaan, eikä haukkua/painostaa/syyllistää heitä.
-> Outo lause ja vielä oudommat mielipiteet. Yksilöllä on lopulta se viimeinen sana sanottavana oman käytöksensä suhteen jos ei nyt psykoositasoista häiriötiloista puhuta. Jos ei itse pysty niin voi nöytyä ja sanoa että nyt tarvitsen apua, ja kovasti.
Ai että alkoholistivanhempaa ei saa stressata tai syyllistää juomisesta kun lapset kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja saavat paskan lapsuuden. Joo, silitetään vaan kaikkien päätä, mikään ei koskaan johdu omasta käytöksestä vaan kaikki on Yhteiskunnan vika.

1. Kyse ei ole pelkästään valistuksesta, vaan hoitohenkilökunnan asenteesta. Lihavia käsitellään kuten skitsoja, eli kaikki laitetaan lihavuuden piikkiin. Esim: jos jalka on poikki, sanotaan, että se johtuu lihavuudesta, vaikka on katkennut jalkapallopelissä.

2. Väärin. Mikäli ihminen syö "terveellisesti" esim. sokereita, niin ei hän voi mitään sille, että aivot ovat sekaisin (muun biokemian ohella). Tiedät varmasti miten vaikea narkkarin on olla ilman huumeita? Sama pätee moneen muuhunkin (joissa mm. dopamiini on mukana).

Alkoholistivanhempi ja paska lapsuus: ei se alkoholisti muuta sitä käytöstään tippaakaan sillä haukkumisella tai syyllistämisellä. Häntä pitäisi osata tukea ja keksiä syy sille juomiselle. Tosin, jos tila on jo pitkällä, ei häntä voi paljoa auttaa. Sama pätee narkkeihin ja lihaviin.

Moittimalla, haukkumalla, syyllistämällä et saa muutosta aikaan, hyvin harvoin edes valistamalla. Esimerkin voima lienee paras edelleen. Eli ns. vertaistuki. Sitä jokainen ihminen voi harrastaa lähipiirissään, ilman sairaanhoitoprosesseja.

Kannattaa myös huomata se, että ei lääkemafia oikeasti halua kenenkään parantuvan saatika kantavan itse vastuuta itsestään. Mieluummin annetaan mielikuva siitä, että kyllä lääkäri ja lääkkeet parantavat! Mikäli näin ei olisi, olisivat haitalliset ruoka-aineet jne hävinneet ajat sitten kaupoista.
 
Mulle tulee lihavista ja lääkäreistä aina mieleen palstalla yhden äidin kertoma juttu. Hän vei 3-vuotiaan lääkäriin, koska lapsella oli häikkää kehityksessä. Lapsen sisarus oli mukana lääkärikäynnillä. Vastaanotolla kävikin sitten niin, ettei lääkäri ollut ollenkaan kiinnostunut 3-vuotiaan ongelmista vaan kiinnitti huomionsa siihen, että sisarus oli hänen mielestään liian lihava. Tästä syystä 3-vuotiaan kehitysvamman toteaminen viivästyi muistaakseni parilla vuodella.
 
Sysäys muutokseen voi olla se, että joku kehtaa sanoa totuuden ja herätellä ihmisiä ja sitten tietenkin ammattilaisena tarjota tukea ja apua kaikin mahdollisin tavoin. Occamin maailmankuva on hyvin kaukana terveydenhuoltoalan ammattilaisista. Emme ole tyhmiä, tiedämme että hyvin paljon ihmiset jatkavat turmiollisia elämäntapojaan mutta on reittejä ja keinoja joista saa apua jos vaan nöyrtyy pyytämään. Jos yksikin lähelle alkoholismia luisunut tajuaa tilansa, hakee apua ja saa perhe-elämänsä kuntoon niin se on riemuvoitto-sille ihmiselle ja sille perheelle. Samoin tupakoinnin lopetus -upeaa! Occam puhuu synkistä tilastoista. Me hoidamme oikeita ihmisiä, yksilöinä.
 
Sysäys muutokseen voi olla se, että joku kehtaa sanoa totuuden ja herätellä ihmisiä ja sitten tietenkin ammattilaisena tarjota tukea ja apua kaikin mahdollisin tavoin. Occamin maailmankuva on hyvin kaukana terveydenhuoltoalan ammattilaisista. Emme ole tyhmiä, tiedämme että hyvin paljon ihmiset jatkavat turmiollisia elämäntapojaan mutta on reittejä ja keinoja joista saa apua jos vaan nöyrtyy pyytämään. Jos yksikin lähelle alkoholismia luisunut tajuaa tilansa, hakee apua ja saa perhe-elämänsä kuntoon niin se on riemuvoitto-sille ihmiselle ja sille perheelle. Samoin tupakoinnin lopetus -upeaa! Occam puhuu synkistä tilastoista. Me hoidamme oikeita ihmisiä, yksilöinä.

Sehän siinä on. Jos oma ylpeys ei anna periksi hakea apua, on minun puolestani ihan itse elämästään suunnan päättänyt. Voihan sitä selitellä, mutta vasta tekeminen vaikuttaa.
 
Monesti alkoholismi ja ylipaino on samassa ihmisessä. Toki alkoholikin lihottaa, mutta on myös hoikkia alkoholisteja. Enemmänkin sanoisin, että itsekurin puute vaikuttaa. Toki siihen vaikuttaa geenit. Sama asia jos puhutaan aggressiivisuudesta. Itseasiassa sekin kulkee usein mukana. Silti alkoholi ei suurimmalla osalla aiheuta aggressiivisuutta. Aggressiivisuuskin on itsekurin puutetta.

Jos lyö toista, eikä sekään ole oma vika, koska geenit? Tottakai joillakin on helpompaa kuin toisilla, mutta jokainen voi harjoittaa itsekuria. Empatiakyky taas vaikuttaa haluun harjoittaa sitä. Toiset ei välitä siitä miten oma käytös vaikuttaa muihin.
 
1. Kyse ei ole pelkästään valistuksesta, vaan hoitohenkilökunnan asenteesta. Lihavia käsitellään kuten skitsoja, eli kaikki laitetaan lihavuuden piikkiin. Esim: jos jalka on poikki, sanotaan, että se johtuu lihavuudesta, vaikka on katkennut jalkapallopelissä.

2. Väärin. Mikäli ihminen syö "terveellisesti" esim. sokereita, niin ei hän voi mitään sille, että aivot ovat sekaisin (muun biokemian ohella). Tiedät varmasti miten vaikea narkkarin on olla ilman huumeita? Sama pätee moneen muuhunkin (joissa mm. dopamiini on mukana).

Alkoholistivanhempi ja paska lapsuus: ei se alkoholisti muuta sitä käytöstään tippaakaan sillä haukkumisella tai syyllistämisellä. Häntä pitäisi osata tukea ja keksiä syy sille juomiselle. Tosin, jos tila on jo pitkällä, ei häntä voi paljoa auttaa. Sama pätee narkkeihin ja lihaviin.

Moittimalla, haukkumalla, syyllistämällä et saa muutosta aikaan, hyvin harvoin edes valistamalla. Esimerkin voima lienee paras edelleen. Eli ns. vertaistuki. Sitä jokainen ihminen voi harrastaa lähipiirissään, ilman sairaanhoitoprosesseja.

Kannattaa myös huomata se, että ei lääkemafia oikeasti halua kenenkään parantuvan saatika kantavan itse vastuuta itsestään. Mieluummin annetaan mielikuva siitä, että kyllä lääkäri ja lääkkeet parantavat! Mikäli näin ei olisi, olisivat haitalliset ruoka-aineet jne hävinneet ajat sitten kaupoista.

Vertaistuki vaan monesti on sitä, että sokea taluttaa toista sokeaa ja kolmattakin, jolloin kaikki putoavat samaan kuoppaan. Sitä tämä systeemi pykälineen merkitsee - ja on merkinnyt kauan aikaa. Hoitotakuu on vain sen naamio.
 
Tiedän lukemattomia ihmisiä jotka väittävät että ovat vain isoluisia tai lihavuus on perinnöllistä, mutta sitten kun katsoo mitä he syövät ja paljonko liikkuvat niin veikkaan että syy on muualla
 

Similar threads

O
Viestiä
3
Luettu
6K
T
O
Viestiä
6
Luettu
2K
A

Yhteistyössä