2
2tired
Vieras
Mun mies on aina ollut todella osallistuva isä. Kaikkiin neuvola,- ja lääkärikäynteihin on pitänyt tulla mukaan, ja vauvavaatteiden ja vaunujen valinnassa ollut todella tärkeä rooli..
Mä oon ollut kotiäitinä nyt kolmisen vuotta, ja mies on tehnyt pitkää päivää. Mutta aina kun se saapuu töistä: ottaa hommat haltuun. Alkaa tehdä kotitöitä, hoitaa lapset, vaipat jne.. Alussa se oli tosi kivaa "Jee omaa-aikaa". "Ihana mies".
Onhan se edelleen ihana, älkää ymmärtäkö väärin. Olen kiitollinen ja näin, mutta. MIes on pikkuhiljaa tehnyt musta "turhan". Hoitaa lasten lääkärikäynnit, kynsien leikkuun, tukan leikkuut... etc. Kaikessa pitää olla mukana, ja tuntuu ettei mulla ole vastuuta ollenkaan.
Mies on ollut nyt kolmisen viikkoa lomalla, ja mä en ole kertaakaan herännyt aamulla hoitamaan lapsia. Ne syö ilman mua ja lähtee ulos ilman mua. Mä vaan olen. Mun ei tartte tehdä mitään. Mun työ täällä kotona - sitä ei ole. Mä voisin hyvin olla jossain lomalla kaukana, eikä kukaan kaipaisi. Saan mennä ja tulla ja ei tartte edes vaihtaa vaippoja.. Ei ne herätä tai "häiritse". Ei sano mitään.
Mun pointti nyt vaan on se, että äidit, jotka valitatte ettei miehenne tee mitään: katsokaa myös omaa käytöstänne, ja miten te saatte aikaan sen että mies ei "pääse" osallistumaan tai tekemään. Paljonkin on näitä ylisuorittajia, ja me ei-sellaiset-jäädään jalkoihin ihmettelemään.
JA kyllä. Aion puhua miehen kanssa, älkää huoliko. Luulin että on vain ekan viikon "annan äidin levätä" - juttu, kun tuo on niin mukava ihminen. Nyt vaan ei enää tunnu että olisin edes äiti.
Mä oon ollut kotiäitinä nyt kolmisen vuotta, ja mies on tehnyt pitkää päivää. Mutta aina kun se saapuu töistä: ottaa hommat haltuun. Alkaa tehdä kotitöitä, hoitaa lapset, vaipat jne.. Alussa se oli tosi kivaa "Jee omaa-aikaa". "Ihana mies".
Onhan se edelleen ihana, älkää ymmärtäkö väärin. Olen kiitollinen ja näin, mutta. MIes on pikkuhiljaa tehnyt musta "turhan". Hoitaa lasten lääkärikäynnit, kynsien leikkuun, tukan leikkuut... etc. Kaikessa pitää olla mukana, ja tuntuu ettei mulla ole vastuuta ollenkaan.
Mies on ollut nyt kolmisen viikkoa lomalla, ja mä en ole kertaakaan herännyt aamulla hoitamaan lapsia. Ne syö ilman mua ja lähtee ulos ilman mua. Mä vaan olen. Mun ei tartte tehdä mitään. Mun työ täällä kotona - sitä ei ole. Mä voisin hyvin olla jossain lomalla kaukana, eikä kukaan kaipaisi. Saan mennä ja tulla ja ei tartte edes vaihtaa vaippoja.. Ei ne herätä tai "häiritse". Ei sano mitään.
Mun pointti nyt vaan on se, että äidit, jotka valitatte ettei miehenne tee mitään: katsokaa myös omaa käytöstänne, ja miten te saatte aikaan sen että mies ei "pääse" osallistumaan tai tekemään. Paljonkin on näitä ylisuorittajia, ja me ei-sellaiset-jäädään jalkoihin ihmettelemään.
JA kyllä. Aion puhua miehen kanssa, älkää huoliko. Luulin että on vain ekan viikon "annan äidin levätä" - juttu, kun tuo on niin mukava ihminen. Nyt vaan ei enää tunnu että olisin edes äiti.