A
annamunkaikkikestää
Vieras
Tällainen kiertää facebookissa. Lukekaa ja jakakaa!
Lukekaa ystävällisesti tämä teksti alusta loppuun ja jakakaa eteenpäin. Tasan yksi viikko sitten 15. elokuuta klo 13.15, minä ja lapseni kärsimme suuren epäoikeudenmukaisuuden raitiovaunu 10:ssa. HSL:n lipuntarkastajat hyökkäsivät meihin sekä henkisesti että fyysisesti, jonka jälkeen minut pidätettiin.
Huomenna 13. elokuuta valitan rangaistusvaatimuksestani ja aloitan oikeusprosessin juristini sekä Länsipuron perheen tukemana. Minuun hyökänneitä henkilöitä täytyy r
angaista. HSL:n työntekijöiltä pitäisi kieltää pippurikaasun käyttö, josta he eivät selvästi ole saaneet pätevää koulutusta. Heidän aggressiivinen tekonsa tuhosi elämäni. Kun muistan tapahtunutta, itken ja kysyn Jumalalta, miksi he tekivät tämän minulle ja minun lapsilleni!
14.08. Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkeli, jossa faktat eivät olleet kohdillaan
(Matkustaja taltutettiin kaasulla raitiovaunussa | Uutiset | Pääkaupunkiseutu | Oma kaupunki)
Olkaa hyvät ja jakakaa tämä kaikille ystävillesi jotta oikeus toteutuisi, ja jotta nämä henkilöt eivät tulevaisuudessa tekisi muille ihmisille samaa! Lähettäkäämme esim. HSL:n johtajalle protestiviestejä.
Paljon kiitoksia!
Sunnuntaina 05.08.2012 elokuvien jälkeen kiirehdimme kahden lapseni (Gaia, melkein 4 vuotta ja Milton, melkein 8 vuotta) kanssa ehtiäksemme raitiovaunu 10, noin kello 13.15 Sokoksen tavaratalon pysäkin edessä. Olimme matkalla syömään lounasta vaimoni Anna-Roosa Länsipuron vanhempien kotona Johanneksentiellä.
Kun nousimme ratikkaan, olin kirjoittamassa tekstiviestiä ostaakseni kännykälläni matkalipun. En voinut kuitenkaan lähettää sitä heti laiturilta koska käteni olivat täynnä ja etsin turvallista istumapaikkaa lapsilleni.
Pystyin lähettämään tekstiviestin vasta Erottajan raitiovaunupysäkin kohdalla. Olimme jäämässä seuraavalla pysäkillä pois (Johanneksen kirkon pysäkillä). Lipuntarkastajat astuivat raitiovaunuun samalla hetkellä, kun lähetin tekstiviestin. Yksi lipuntarkastajista pyysi nähdä matkalippuni, ja näytin hänelle tekstiviestin. Hän korotti äänensä aggressiiviseen sävyyn ja väitti, ettei lippu kelpaa, koska se oli lähetetty vain muutama minuutti aikaisemmin. 4-vuotias tyttäreni sylissäni koitin selittää hänelle, ettei minulla ollut mahdollisuutta lähettää tekstiviestiä ennen ratikkaan nousua, koska kiirehdimme ratikkaan, minulla oli kädet täynnä, ja halusin ensitöikseni turvata lapseni istuinpaikat. Ratikka kulki nopeata vauhtia Sokoksen ja Erottajan pysäkkien välisen matkan.
Kerrottuani tämän lipuntarkastajalle, hän kysyi henkilöllisyystodistustani. Samalla ratikka saapui Johanneksen kirkon pysäkille, jossa olimme jäämässä pois. Nousin seisomaan lasteni kanssa ja lipuntarkastaja alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti minua kohden. Hän ei myöskään kunnioittanut sitä, että olin kahden pienen lapsen kanssa liikkeellä, ja hän alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti lasteni edessä. Hän lukitsi minut otteeseen ja satutti ranteitani. Poikani Milton hätääntyi ja alkoi itkemään. Hän sanoi, älä satuta isääni, jätä hänet rauhaan. Koitin vapautua lipuntarkastajan otteesta sanoen, ettei hän saa pitää minua ilman syytä ja vielä lasteni edessä. Lippukin oli jo maksettu.
Hän ei kunnioittanut pyyntöäni eikä myöskään lapsieni pyyntöä jättää minut rauhaan. Lapseni pyysivät itkien, että hän jättäisi minut rauhaan ja itse pyysin, ettei hän tekisi tätä lasteni nähden, jotteivät he traumatisoituisi.
Lipuntarkastaja piti minua edelleen kivuliaassa otteessa, aina vaan lujemmin lapsieni nähden, aiheuttaen heille paniikkia ja traumaa. Kun hän satutti minua kovaa käsivarteeni, pyrin vaistomaisesti pois hänen otteestaan ja potkaisin häntä jalkaan. Sillä hetkellä kaksi muuta lipuntarkastajaa sekä ratikan kuski tulivat myös estämään liikkumistani. Toistin heille, etteivät he saisi tehdä tätä lapsieni edessä, ja että olin maksanut matkalippuni. He kehottivat minua rauhoittumaan mutta he eivät kuitenkaan hellittäneet otteittaan ja aiheuttivat minulle kipua useampaan paikkaan, lasteni silmien edessä. Lapseni olivat entistä hädissään, kun näkivät kolme lipuntarkastajaa kimpussani.
Milton otti kännykkäni kädestäni ja huusi lipuntarkastajille, että hän soittaa poliisille. Tällöin ensimmäinen lipuntarkastaja, joka oli aloittanut kaiken aggression, satutti minua entistä lujempaa kehoni eri osiin, etenkin päähäni, selkääni ja kaulaani hänen kyynärpäillään. Tässä vaiheessa olin jo rauhoittunut mutta hän itse jatkoi minun satuttamista ja huusi koko ajan korvaani, että minun täytyy pysyä rauhallisena. Koko ajan pyysin heitä olla satuttamasta minua lapsieni silmien edessä. He eivät kunnioittaneet lapsiani tässä tilanteessa, ja altisti heidät traumoille. Ensimmäinen lipuntarkastaja otti pippurisumutteen esille ja suihkutti sitä silmiini. Tällöin hän altisti myös lapseni ja muut kanssamatkustajat myrkylle. (Pippurisumute lienee hengenvaarallistakin, jos sen kohteeksi joutuu esim. allergikko.) Kaiken lisäksi hän käytti ainetta huolettomasti ja vahingoitti myös omaa työkaveriaan (toinen lipuntarkastajista) niin, että tämä joutui käymään lääkärissä. Hän käytti sumutetta siis
suljetussa raitiovaunussa, myrkyttäen näin koko tilan.
Vaikka liikkumiseni oli jo täysin estetty ja minulla ei ollut mahdollisuutta päästä heidän otteestaan, he jatkoivat aggressiivista käyttäytymistään. Itkin ja huusin heille, että Jumalan tähden, älkää tehkö tätä lapsieni edessä. Lapset itkivät ja huusivat vieressä, ja pyysivät heitä lopettamaan.
Noin 15 minuutin kestäneen kidutuksen jälkeen, poliisi saapui paikalle ja käsitteli minua väkivaltaisesti. He poistivat minut ratikasta kovakouraisesti. Poliisi väänsi sormiani kivuliaasti, joka oli täysin tarpeetonta koska olin jo liikkumaton ja rauhoittunut. Pyysin heitä olla satuttamatta minua, sillä olin jo rauhallinen ja olin lasteni seurassa. Kun he näkivät, että lapseni olivat mukana, he lopettivat minun satuttamista fyysisesti mutta silti kohtelivat minua kuten rikollista. Kysymättä minulta mitä oli tapahtunut, he laittoivat minut käsirautoihin lasteni edessä. He eivät antaneet minun kommunikoida lasteni kanssa. Kerroin heille, että vaimoni vanhemmat asuvat viereisellä kadulla ja pyysin soittamaan Roosalle, että hän hakisi lapset. Polisiit halusivat viedä minut asemalle ja olisivat muuten jättäneet lapseni yksin vieraan ihmisen kanssa, ketä en edes nähnyt koska olin sumutteen sokaisemana. Poliisit kuuntelivat vain lipuntarkastajien versiota tapahtuneesta, jonka jälkeen he veivät minut käsiraudoissa poliisiauton takaosaan. Milton, joka on tähän asti aina ihannoinut poliiseja, oli kauhuissaan. Hän itki ja sanoi, ettei minua saa viedä koska en ole mikään rikollinen.
Kun olin autossa, poliisi kysyi minulta ainoastaan, olinko ottanut alkoholia. Vastasin, etten ollut juonut mitään alkoholipitoista ja että olin tulossa elokuvista lasteni kanssa ja olimme matkalla syömään lounasta Länsipurojen luona. Vaikka kerroin tämän kaiken, poliisi teki jatkokysymyksen: mitä lääkkeitä tai huumeita olin ottanut? Koin tämän kysymyksen erittäin ennakkoluuloiseksi ja rasistiseksi kenties hän kysyi vain sen takia, että minulla on rastat ja tatuointeja.
Sen jälkeen kun vaimoni saapui paikalle ja kysyi, mitä oli tapahtunut, poliisi kertoi hänelle saman kuin lipuntarkastajat olivat kertoneet heille että minä olin hyökännyt kahden lipuntarkastajan kimppuun.
Kun vaimoni tuli poliisiautolle, minut siirrettiin lähemmäs auton takaovea ja he heittivät vettä kasvoilleni niin kuin eläimen päälle. Tarkoitus oli kai puhdistaa pippurisumute kasvoiltani, mutta myrkky valui ja levisi koko kehooni veden mukana. Pippurisumute/vesi valui alaspäin ja kertyi genitaalialueelleni, joka oli sietämättömän kivuliasta.
Vaimoni kysyi, mitä poliisit haluavat minusta ja minne he aikovat viedä minut? He valehtelivat hänelle ja sanoivat, että minut viedään vain rauhoittumaan asemalle ja juttelemaan tapahtuneesta. He sitten sulkivat minut poliisiauton takaosaan ja lähtivät, aiheuttaen lisää kipua ja traumaa lapsilleni, heidän ensin jouduttua katsomaan isänsä kiduttamista 15 minuutin ajan ja sen jälkeen minun viemistä pois käsiraudoissa kuten pahemman sortin rikollinen.
Minut vietiin Kisahallin poliisiasemalle. Kun saavuimme paikalle, minut poistettiin autosta ja vietiin kylpyhuoneeseen, jotta voisin itse puhdistaa kasvoni paremmin. Kun tulin ulos vessasta, edelleen sumutteen sokaisemana, minulle tehtiin puhallus- ja verikokeet. Kaikki tulokset olivat negatiivisia.
Tämän jälkeen minua käskettiin riisumaan tavarani kenkäni, laukkuni, aurinkolasini, rahani. Sen jälkeen minut vietiin selliin. Koen, ettei oikeuksiani kunnioitettu, koska he eivät missään vaiheessa suostuneet kuuntelemaan minun versiotani tapahtuneesta.
Minut heitettiin pieneen selliin, jossa oli vain patja. Minulle annettiin ämpärillinen kylmää vettä. He sanoivat, että voin laittaa pääni ämpäriin, joka lievittäisi sumutteen vaikutusta, ja että sen jälkeen voisin vaikka nukkua. He eivät kertoneet minulle, kauanko minun pitäisi olla sellissä tai milloin pääsisin ulos.
En pystynyt avaamaan silmiäni yli kahteen tuntiin, ja etenkin genitaalialueeni oli edelleen tuskallisen kipeä koska pippurisumutetta oli joutunut myös vaatteisiini.
Riisuin kaikki vaatteeni siinä toivossa, että se lievittäisi kipua. Kun vihdoin pysyin avaamaan silmäni, löysin painikkeen ja kameran, jolla kommunikoida poliisin tai vartijan kanssa.
Painoin nappia ja kerroin, että tarvitsisin soittaa vaimolleni ja lapsilleni ja rauhoittaa heitä.
He eivät vastanneet, vaikka itkin ja anoin Jumalan tähden ja he varmasti näkivät ja kuulivat minut.
Selli oli erittäin kylmä. Lopulta vaivuin väsyneenä patjalle ja nukuin ehkä tunnin. Kun heräsin, tärisin kylmästä, alastomana ja märkänä, ja yritin uudestaan kommunikoida poliiseille kameran kautta. Sanoin, että olin kylmissäni, enkä ole mikään kriminaali joten auttakaa minua, olkaa hyvä, ja auttakaa viattonta ihmistä.
Myöhemmin yksi poliisi saapui ja kysyi, mitä tahdoin. Kerroin, että haluan soittaa lapsilleni ja vaimolleni rauhoittaakseni heitä ja että tarvitsisin kuivia vaatteita. Hetken kuluttua hän palasi kuivien alusvaatteiden ja paidan kanssa. Kysyin häneltä, milloin minut kutsuttaisiin kertomaan oman versioni tapahtuneesta? Ja miten pitkään joutuisin vielä olemaan sellissä? Olisin halunnut nähdä lapseni ennen kuin he menisivät nukkumaan. Hän vastasi, ettei tiennyt, mutta ehkä parin tunnin päästä pääsisin lähtemään. Sitten hän sulki minut uudestaan selliin.
Kahden tunnin kuluttua soitin uudestaan ja paikalle saapui kohteliaampi poliisi, joka oli juuri aloittanut vuoronsa. Hän käyttäytyi kunnioittavammin minua kohtaan. Kysyin häneltä, miten kauan minun pitäisi vielä odottaa? Hän kertoi, ettei tiennyt tapauksestani mitään koska oli juuri saapunut vuoroonsa, mutta lupasi katsoa paperini läpi.
Klo 19.00 hän palasi ja kertoi, että pääsisin vapaaksi klo 21.00. Odotin kärsivällisesti ja surullisena vielä kaksi tuntia.
Klo 20.30 poliisit päästivät minut ulos sellistä. He eivät kuunnelleet minun versiotani nytkään ja lukivat minulle pelkästään rikossyytteen. He antoivat minulle paperisen version syytteestä, ja kaiken lisäksi myös 96 euron sakot siitä, että jouduin nöyryytetyksi.
Jäin asemalle vielä noin 15 minuutiksi. En pystynyt lähtemään saman tien, koska koko kehooni sattui. En voinut lakata itkemästä valtavan häpeän ja nöyryytyksen takia.
Kun lähdin, soitin itkien vaimolleni ja lähdin kävelemään kotiini Käpylään. Olin liian peloissani ja häpeissäni mennä julkisilla kulkuneuvoilla.
Kun pääsin kotiin, kehossani oli edelleen paljon pippurisumutetta. Sitä oli niin runsaasti, että vaimoni ei pystynyt tulemaan lähelleni, eikä kukaan lapsi. Vaimoni alkoi aivastamaan heti minut nähdessäni, ja kun hän suuteli minua varovaisesti poskelle, hänen tunsi polttelua huulillaan. Menin saman tien suihkuun ja tuntui, että olin vähällä kuolla myrkkyhuurusta joka levisi kylpyhuoneeseen ja muualle asuntoon. Vielä pari päivää tapahtuneen jälkeen, tunnen pippurisumutteen jäämiä edelleen kehossani ja hiuksissani, vaikka olen peseytynyt useamman kerran huolellisesti. Seuraavana päivänä jouduin ostamaan apteekista kipulääkkeitä etenkin selässäni ja kyljissäni tuntemani kivun takia.
Kiitos Paljon kaikille!
Rodrigo Nascimento!
em Helsínquia.
Lukekaa ystävällisesti tämä teksti alusta loppuun ja jakakaa eteenpäin. Tasan yksi viikko sitten 15. elokuuta klo 13.15, minä ja lapseni kärsimme suuren epäoikeudenmukaisuuden raitiovaunu 10:ssa. HSL:n lipuntarkastajat hyökkäsivät meihin sekä henkisesti että fyysisesti, jonka jälkeen minut pidätettiin.
Huomenna 13. elokuuta valitan rangaistusvaatimuksestani ja aloitan oikeusprosessin juristini sekä Länsipuron perheen tukemana. Minuun hyökänneitä henkilöitä täytyy r
angaista. HSL:n työntekijöiltä pitäisi kieltää pippurikaasun käyttö, josta he eivät selvästi ole saaneet pätevää koulutusta. Heidän aggressiivinen tekonsa tuhosi elämäni. Kun muistan tapahtunutta, itken ja kysyn Jumalalta, miksi he tekivät tämän minulle ja minun lapsilleni!
14.08. Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkeli, jossa faktat eivät olleet kohdillaan
(Matkustaja taltutettiin kaasulla raitiovaunussa | Uutiset | Pääkaupunkiseutu | Oma kaupunki)
Olkaa hyvät ja jakakaa tämä kaikille ystävillesi jotta oikeus toteutuisi, ja jotta nämä henkilöt eivät tulevaisuudessa tekisi muille ihmisille samaa! Lähettäkäämme esim. HSL:n johtajalle protestiviestejä.
Paljon kiitoksia!
Sunnuntaina 05.08.2012 elokuvien jälkeen kiirehdimme kahden lapseni (Gaia, melkein 4 vuotta ja Milton, melkein 8 vuotta) kanssa ehtiäksemme raitiovaunu 10, noin kello 13.15 Sokoksen tavaratalon pysäkin edessä. Olimme matkalla syömään lounasta vaimoni Anna-Roosa Länsipuron vanhempien kotona Johanneksentiellä.
Kun nousimme ratikkaan, olin kirjoittamassa tekstiviestiä ostaakseni kännykälläni matkalipun. En voinut kuitenkaan lähettää sitä heti laiturilta koska käteni olivat täynnä ja etsin turvallista istumapaikkaa lapsilleni.
Pystyin lähettämään tekstiviestin vasta Erottajan raitiovaunupysäkin kohdalla. Olimme jäämässä seuraavalla pysäkillä pois (Johanneksen kirkon pysäkillä). Lipuntarkastajat astuivat raitiovaunuun samalla hetkellä, kun lähetin tekstiviestin. Yksi lipuntarkastajista pyysi nähdä matkalippuni, ja näytin hänelle tekstiviestin. Hän korotti äänensä aggressiiviseen sävyyn ja väitti, ettei lippu kelpaa, koska se oli lähetetty vain muutama minuutti aikaisemmin. 4-vuotias tyttäreni sylissäni koitin selittää hänelle, ettei minulla ollut mahdollisuutta lähettää tekstiviestiä ennen ratikkaan nousua, koska kiirehdimme ratikkaan, minulla oli kädet täynnä, ja halusin ensitöikseni turvata lapseni istuinpaikat. Ratikka kulki nopeata vauhtia Sokoksen ja Erottajan pysäkkien välisen matkan.
Kerrottuani tämän lipuntarkastajalle, hän kysyi henkilöllisyystodistustani. Samalla ratikka saapui Johanneksen kirkon pysäkille, jossa olimme jäämässä pois. Nousin seisomaan lasteni kanssa ja lipuntarkastaja alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti minua kohden. Hän ei myöskään kunnioittanut sitä, että olin kahden pienen lapsen kanssa liikkeellä, ja hän alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti lasteni edessä. Hän lukitsi minut otteeseen ja satutti ranteitani. Poikani Milton hätääntyi ja alkoi itkemään. Hän sanoi, älä satuta isääni, jätä hänet rauhaan. Koitin vapautua lipuntarkastajan otteesta sanoen, ettei hän saa pitää minua ilman syytä ja vielä lasteni edessä. Lippukin oli jo maksettu.
Hän ei kunnioittanut pyyntöäni eikä myöskään lapsieni pyyntöä jättää minut rauhaan. Lapseni pyysivät itkien, että hän jättäisi minut rauhaan ja itse pyysin, ettei hän tekisi tätä lasteni nähden, jotteivät he traumatisoituisi.
Lipuntarkastaja piti minua edelleen kivuliaassa otteessa, aina vaan lujemmin lapsieni nähden, aiheuttaen heille paniikkia ja traumaa. Kun hän satutti minua kovaa käsivarteeni, pyrin vaistomaisesti pois hänen otteestaan ja potkaisin häntä jalkaan. Sillä hetkellä kaksi muuta lipuntarkastajaa sekä ratikan kuski tulivat myös estämään liikkumistani. Toistin heille, etteivät he saisi tehdä tätä lapsieni edessä, ja että olin maksanut matkalippuni. He kehottivat minua rauhoittumaan mutta he eivät kuitenkaan hellittäneet otteittaan ja aiheuttivat minulle kipua useampaan paikkaan, lasteni silmien edessä. Lapseni olivat entistä hädissään, kun näkivät kolme lipuntarkastajaa kimpussani.
Milton otti kännykkäni kädestäni ja huusi lipuntarkastajille, että hän soittaa poliisille. Tällöin ensimmäinen lipuntarkastaja, joka oli aloittanut kaiken aggression, satutti minua entistä lujempaa kehoni eri osiin, etenkin päähäni, selkääni ja kaulaani hänen kyynärpäillään. Tässä vaiheessa olin jo rauhoittunut mutta hän itse jatkoi minun satuttamista ja huusi koko ajan korvaani, että minun täytyy pysyä rauhallisena. Koko ajan pyysin heitä olla satuttamasta minua lapsieni silmien edessä. He eivät kunnioittaneet lapsiani tässä tilanteessa, ja altisti heidät traumoille. Ensimmäinen lipuntarkastaja otti pippurisumutteen esille ja suihkutti sitä silmiini. Tällöin hän altisti myös lapseni ja muut kanssamatkustajat myrkylle. (Pippurisumute lienee hengenvaarallistakin, jos sen kohteeksi joutuu esim. allergikko.) Kaiken lisäksi hän käytti ainetta huolettomasti ja vahingoitti myös omaa työkaveriaan (toinen lipuntarkastajista) niin, että tämä joutui käymään lääkärissä. Hän käytti sumutetta siis
suljetussa raitiovaunussa, myrkyttäen näin koko tilan.
Vaikka liikkumiseni oli jo täysin estetty ja minulla ei ollut mahdollisuutta päästä heidän otteestaan, he jatkoivat aggressiivista käyttäytymistään. Itkin ja huusin heille, että Jumalan tähden, älkää tehkö tätä lapsieni edessä. Lapset itkivät ja huusivat vieressä, ja pyysivät heitä lopettamaan.
Noin 15 minuutin kestäneen kidutuksen jälkeen, poliisi saapui paikalle ja käsitteli minua väkivaltaisesti. He poistivat minut ratikasta kovakouraisesti. Poliisi väänsi sormiani kivuliaasti, joka oli täysin tarpeetonta koska olin jo liikkumaton ja rauhoittunut. Pyysin heitä olla satuttamatta minua, sillä olin jo rauhallinen ja olin lasteni seurassa. Kun he näkivät, että lapseni olivat mukana, he lopettivat minun satuttamista fyysisesti mutta silti kohtelivat minua kuten rikollista. Kysymättä minulta mitä oli tapahtunut, he laittoivat minut käsirautoihin lasteni edessä. He eivät antaneet minun kommunikoida lasteni kanssa. Kerroin heille, että vaimoni vanhemmat asuvat viereisellä kadulla ja pyysin soittamaan Roosalle, että hän hakisi lapset. Polisiit halusivat viedä minut asemalle ja olisivat muuten jättäneet lapseni yksin vieraan ihmisen kanssa, ketä en edes nähnyt koska olin sumutteen sokaisemana. Poliisit kuuntelivat vain lipuntarkastajien versiota tapahtuneesta, jonka jälkeen he veivät minut käsiraudoissa poliisiauton takaosaan. Milton, joka on tähän asti aina ihannoinut poliiseja, oli kauhuissaan. Hän itki ja sanoi, ettei minua saa viedä koska en ole mikään rikollinen.
Kun olin autossa, poliisi kysyi minulta ainoastaan, olinko ottanut alkoholia. Vastasin, etten ollut juonut mitään alkoholipitoista ja että olin tulossa elokuvista lasteni kanssa ja olimme matkalla syömään lounasta Länsipurojen luona. Vaikka kerroin tämän kaiken, poliisi teki jatkokysymyksen: mitä lääkkeitä tai huumeita olin ottanut? Koin tämän kysymyksen erittäin ennakkoluuloiseksi ja rasistiseksi kenties hän kysyi vain sen takia, että minulla on rastat ja tatuointeja.
Sen jälkeen kun vaimoni saapui paikalle ja kysyi, mitä oli tapahtunut, poliisi kertoi hänelle saman kuin lipuntarkastajat olivat kertoneet heille että minä olin hyökännyt kahden lipuntarkastajan kimppuun.
Kun vaimoni tuli poliisiautolle, minut siirrettiin lähemmäs auton takaovea ja he heittivät vettä kasvoilleni niin kuin eläimen päälle. Tarkoitus oli kai puhdistaa pippurisumute kasvoiltani, mutta myrkky valui ja levisi koko kehooni veden mukana. Pippurisumute/vesi valui alaspäin ja kertyi genitaalialueelleni, joka oli sietämättömän kivuliasta.
Vaimoni kysyi, mitä poliisit haluavat minusta ja minne he aikovat viedä minut? He valehtelivat hänelle ja sanoivat, että minut viedään vain rauhoittumaan asemalle ja juttelemaan tapahtuneesta. He sitten sulkivat minut poliisiauton takaosaan ja lähtivät, aiheuttaen lisää kipua ja traumaa lapsilleni, heidän ensin jouduttua katsomaan isänsä kiduttamista 15 minuutin ajan ja sen jälkeen minun viemistä pois käsiraudoissa kuten pahemman sortin rikollinen.
Minut vietiin Kisahallin poliisiasemalle. Kun saavuimme paikalle, minut poistettiin autosta ja vietiin kylpyhuoneeseen, jotta voisin itse puhdistaa kasvoni paremmin. Kun tulin ulos vessasta, edelleen sumutteen sokaisemana, minulle tehtiin puhallus- ja verikokeet. Kaikki tulokset olivat negatiivisia.
Tämän jälkeen minua käskettiin riisumaan tavarani kenkäni, laukkuni, aurinkolasini, rahani. Sen jälkeen minut vietiin selliin. Koen, ettei oikeuksiani kunnioitettu, koska he eivät missään vaiheessa suostuneet kuuntelemaan minun versiotani tapahtuneesta.
Minut heitettiin pieneen selliin, jossa oli vain patja. Minulle annettiin ämpärillinen kylmää vettä. He sanoivat, että voin laittaa pääni ämpäriin, joka lievittäisi sumutteen vaikutusta, ja että sen jälkeen voisin vaikka nukkua. He eivät kertoneet minulle, kauanko minun pitäisi olla sellissä tai milloin pääsisin ulos.
En pystynyt avaamaan silmiäni yli kahteen tuntiin, ja etenkin genitaalialueeni oli edelleen tuskallisen kipeä koska pippurisumutetta oli joutunut myös vaatteisiini.
Riisuin kaikki vaatteeni siinä toivossa, että se lievittäisi kipua. Kun vihdoin pysyin avaamaan silmäni, löysin painikkeen ja kameran, jolla kommunikoida poliisin tai vartijan kanssa.
Painoin nappia ja kerroin, että tarvitsisin soittaa vaimolleni ja lapsilleni ja rauhoittaa heitä.
He eivät vastanneet, vaikka itkin ja anoin Jumalan tähden ja he varmasti näkivät ja kuulivat minut.
Selli oli erittäin kylmä. Lopulta vaivuin väsyneenä patjalle ja nukuin ehkä tunnin. Kun heräsin, tärisin kylmästä, alastomana ja märkänä, ja yritin uudestaan kommunikoida poliiseille kameran kautta. Sanoin, että olin kylmissäni, enkä ole mikään kriminaali joten auttakaa minua, olkaa hyvä, ja auttakaa viattonta ihmistä.
Myöhemmin yksi poliisi saapui ja kysyi, mitä tahdoin. Kerroin, että haluan soittaa lapsilleni ja vaimolleni rauhoittaakseni heitä ja että tarvitsisin kuivia vaatteita. Hetken kuluttua hän palasi kuivien alusvaatteiden ja paidan kanssa. Kysyin häneltä, milloin minut kutsuttaisiin kertomaan oman versioni tapahtuneesta? Ja miten pitkään joutuisin vielä olemaan sellissä? Olisin halunnut nähdä lapseni ennen kuin he menisivät nukkumaan. Hän vastasi, ettei tiennyt, mutta ehkä parin tunnin päästä pääsisin lähtemään. Sitten hän sulki minut uudestaan selliin.
Kahden tunnin kuluttua soitin uudestaan ja paikalle saapui kohteliaampi poliisi, joka oli juuri aloittanut vuoronsa. Hän käyttäytyi kunnioittavammin minua kohtaan. Kysyin häneltä, miten kauan minun pitäisi vielä odottaa? Hän kertoi, ettei tiennyt tapauksestani mitään koska oli juuri saapunut vuoroonsa, mutta lupasi katsoa paperini läpi.
Klo 19.00 hän palasi ja kertoi, että pääsisin vapaaksi klo 21.00. Odotin kärsivällisesti ja surullisena vielä kaksi tuntia.
Klo 20.30 poliisit päästivät minut ulos sellistä. He eivät kuunnelleet minun versiotani nytkään ja lukivat minulle pelkästään rikossyytteen. He antoivat minulle paperisen version syytteestä, ja kaiken lisäksi myös 96 euron sakot siitä, että jouduin nöyryytetyksi.
Jäin asemalle vielä noin 15 minuutiksi. En pystynyt lähtemään saman tien, koska koko kehooni sattui. En voinut lakata itkemästä valtavan häpeän ja nöyryytyksen takia.
Kun lähdin, soitin itkien vaimolleni ja lähdin kävelemään kotiini Käpylään. Olin liian peloissani ja häpeissäni mennä julkisilla kulkuneuvoilla.
Kun pääsin kotiin, kehossani oli edelleen paljon pippurisumutetta. Sitä oli niin runsaasti, että vaimoni ei pystynyt tulemaan lähelleni, eikä kukaan lapsi. Vaimoni alkoi aivastamaan heti minut nähdessäni, ja kun hän suuteli minua varovaisesti poskelle, hänen tunsi polttelua huulillaan. Menin saman tien suihkuun ja tuntui, että olin vähällä kuolla myrkkyhuurusta joka levisi kylpyhuoneeseen ja muualle asuntoon. Vielä pari päivää tapahtuneen jälkeen, tunnen pippurisumutteen jäämiä edelleen kehossani ja hiuksissani, vaikka olen peseytynyt useamman kerran huolellisesti. Seuraavana päivänä jouduin ostamaan apteekista kipulääkkeitä etenkin selässäni ja kyljissäni tuntemani kivun takia.
Kiitos Paljon kaikille!
Rodrigo Nascimento!
em Helsínquia.
