M
MMM-
Vieras
Eräs tuttu mies kertoi minulle, että hänen vaimonsa tuli vahingossa raskaaksi (tai ainakin miehen mielestä kyse oli vahingosta, naisen mielipidettä en ole kuullut), vaikka siinä vaiheessa elämää heillä oli jo lapsiluku täynnä, parisuhde natisi liitoksissaan ja seksiä harrastettiin niin harvoin, että oli lähinnä maailman 8. ihme. Mies totesi lakonisesti, että onpahan ainakin se hyvä puoli, että on tullut lapset tehtyä maailmaan saman naisen kanssa, että ei tarvitse ruveta lisääntymään enää kenenkään kanssa.
Suhde kävi todella pohjalla. Kuitenkin ero oli molemmilla osapuolilla lähellä. Aluksi ei haluttu erota, koska vaimo oli raskaana, sitten vauva oli liian pieni ja sitten vauvan täytettyä vuoden vauva olikin niin ihana, että siitä ei raaskinut olla erossa. Viha vaihtui turtumukseen, mutta vähitellen kumpikin kai tajusi, että jos kerran ollaan yhdessä lasten takia, niin voisiko sitten parisuhdettakin yrittää saada vähän paremmaksi. Vaimo sai lievän masennuslääkityksen, mies panosti enemmän perheeseen ja pariskunta kävi yhdessä parisuhdeterapiassa juttelemassa psykologin kanssa yhdessä ja erikseen. Suhde ei ole vieläkään varmoilla vesillä, mutta nyt tuntuvat olevan onnellisia.
Haluan tällä tositarinalla sanoa sen, että naisen tarve saada jälkikasvua perustuu biologiaan. Ymmärrän AP:n näkökulman hyvin. Vauva ei korjaa parisuhdetta, mutta jos jo valmiiksi on hankittu yksi lapsi, niin mitä se toinen lapsi muuttaisi parisuhteessa? Jos ero tulee, se tulisi siitä huolimatta olipa lapsia sitten 1 tai 2. Mahdollisessa erotilanteessa lapsella olisi tukea sisaruksestaan. Vaikka nyt pyyhkii huonosti, niin parisuhde saattaa vielä korjaantua, jos kumpikin sitä haluaa. Paljon elää tässäkin maassa niitä, jotka ovat yhdessä vain lasten takia ja sekin käy, jos pelisäännöt on kaikille selvät.
Suhde kävi todella pohjalla. Kuitenkin ero oli molemmilla osapuolilla lähellä. Aluksi ei haluttu erota, koska vaimo oli raskaana, sitten vauva oli liian pieni ja sitten vauvan täytettyä vuoden vauva olikin niin ihana, että siitä ei raaskinut olla erossa. Viha vaihtui turtumukseen, mutta vähitellen kumpikin kai tajusi, että jos kerran ollaan yhdessä lasten takia, niin voisiko sitten parisuhdettakin yrittää saada vähän paremmaksi. Vaimo sai lievän masennuslääkityksen, mies panosti enemmän perheeseen ja pariskunta kävi yhdessä parisuhdeterapiassa juttelemassa psykologin kanssa yhdessä ja erikseen. Suhde ei ole vieläkään varmoilla vesillä, mutta nyt tuntuvat olevan onnellisia.
Haluan tällä tositarinalla sanoa sen, että naisen tarve saada jälkikasvua perustuu biologiaan. Ymmärrän AP:n näkökulman hyvin. Vauva ei korjaa parisuhdetta, mutta jos jo valmiiksi on hankittu yksi lapsi, niin mitä se toinen lapsi muuttaisi parisuhteessa? Jos ero tulee, se tulisi siitä huolimatta olipa lapsia sitten 1 tai 2. Mahdollisessa erotilanteessa lapsella olisi tukea sisaruksestaan. Vaikka nyt pyyhkii huonosti, niin parisuhde saattaa vielä korjaantua, jos kumpikin sitä haluaa. Paljon elää tässäkin maassa niitä, jotka ovat yhdessä vain lasten takia ja sekin käy, jos pelisäännöt on kaikille selvät.