Lisää lapsia- kenen kanssa?

[MMM-]

Eräs tuttu mies kertoi minulle, että hänen vaimonsa tuli vahingossa raskaaksi (tai ainakin miehen mielestä kyse oli vahingosta, naisen mielipidettä en ole kuullut), vaikka siinä vaiheessa elämää heillä oli jo lapsiluku täynnä, parisuhde natisi liitoksissaan ja seksiä harrastettiin niin harvoin, että oli lähinnä maailman 8. ihme. Mies totesi lakonisesti, että onpahan ainakin se hyvä puoli, että on tullut lapset tehtyä maailmaan saman naisen kanssa, että ei tarvitse ruveta lisääntymään enää kenenkään kanssa.

Suhde kävi todella pohjalla. Kuitenkin ero oli molemmilla osapuolilla lähellä. Aluksi ei haluttu erota, koska vaimo oli raskaana, sitten vauva oli liian pieni ja sitten vauvan täytettyä vuoden vauva olikin niin ihana, että siitä ei raaskinut olla erossa. Viha vaihtui turtumukseen, mutta vähitellen kumpikin kai tajusi, että jos kerran ollaan yhdessä lasten takia, niin voisiko sitten parisuhdettakin yrittää saada vähän paremmaksi. Vaimo sai lievän masennuslääkityksen, mies panosti enemmän perheeseen ja pariskunta kävi yhdessä parisuhdeterapiassa juttelemassa psykologin kanssa yhdessä ja erikseen. Suhde ei ole vieläkään varmoilla vesillä, mutta nyt tuntuvat olevan onnellisia.

Haluan tällä tositarinalla sanoa sen, että naisen tarve saada jälkikasvua perustuu biologiaan. Ymmärrän AP:n näkökulman hyvin. Vauva ei korjaa parisuhdetta, mutta jos jo valmiiksi on hankittu yksi lapsi, niin mitä se toinen lapsi muuttaisi parisuhteessa? Jos ero tulee, se tulisi siitä huolimatta olipa lapsia sitten 1 tai 2. Mahdollisessa erotilanteessa lapsella olisi tukea sisaruksestaan. Vaikka nyt pyyhkii huonosti, niin parisuhde saattaa vielä korjaantua, jos kumpikin sitä haluaa. Paljon elää tässäkin maassa niitä, jotka ovat yhdessä vain lasten takia ja sekin käy, jos pelisäännöt on kaikille selvät.

 

[Lillukka.]

Juu, mutta nyt ei ole kyse mistään vahingosta, vaan tahallisesta höynäyttämisestä. Mitäpä tukea sisaruksella olisi, kun nainen suunnittelee eroa heti vauvavaiheessa?

 

[ella]

En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka haluavat lapsia vain koska haluavat lapsia. Minulle itselleni perheen perustaminen on seurausta tyydyttävästä parisuhteesta. Mikään muu ei voisi tulla kysymykseen. Ja koska voin vastata vain omalta osaltani (ymmärrän kyllä, että muunkinlaista ajattelutapaa saattaa olla, mutta se on minulle täysin vierasta), kysynkin nyt sinulta ap, miksi haluat lapsia? Siis koska "haluat olla äiti"? Oli se koti lapselle mikä vain? Vaikka eri isät hakisivat lapsiaan luokseen viikonloppukylään ja sinulla olisi menossa vaikka kuinka mones parisuhde, joista jokaisesta lapsia jne? Kolmesta jo puhuit itsekin.

Nyt sanot luultavasti, ettei mikään ole elämässä varmaa jne. Ei tietenkään ole, mutta olet kuitenkin hankkimassa lasta ihan tietoisen epävarmassa suhteessa, josta harkitset jo nyt eroa, vaikka raskaus ei ole vielä edes alkanut. Sinulla on ... sanoisinko aika erikoinen ajattelutapa minun näkövinkkelistäni tarkastellen. Itselleni lapsen saaminen ei ole koskaan ollut päämäärä hintaan mihin hyvänsä. Olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, jota rakastan ja jonka kanssa haluan vanheta yhdessä ja josta ei toivonmukaan koskaan eroa, jo yli 20 vuotta. Lapset hankimme, koska koimme haluavamme niitä yhdessä ja nimenomaan toistemme kanssa.

En edes haluaisi lapseeni ihmisen ominaisuuksia ja geenejä, jota en voi rakastaa ja kunnioittaa. Sehän on suorastaan sama kuin joutua ventovieraan hyväksikäyttämäksi ja tulla siitä raskaaksi. Kärjistäen sanottuna, kyllä se aikalailla näin on. En voi ymmärtää sinua ja vierastan ajattelutapaasi syvästi.

 

[joo joo biologiaa se vaan]

Haluan tällä tositarinalla sanoa sen, että naisen tarve saada jälkikasvua perustuu biologiaan.

Mutta meillä ihmisillä (ainakin joillakin meistä) on myös niin sanottu järki, jonka avulla voi tarvittaessa ohittaa tällaiset ei henkeä uhkaavat biologiset tarpeet.
Jos miehen keplottelu salaa isäksi hyväksytään sillä perusteella, että "se perustuu naisen biologiaan", silloin pitäisi hyväksyä samasta syystä myös esim. vieraissa käyminen, aggressiivinen käytös ja lapsen fyysinen rökittäminen kasvatustarkoituksessa.

 

[helvetin lapanen]

En nyt ymmärrä yhtään sävyä, jonka tämä keskustelu on saanut.

Mitä "salaa isäksi keplottelua" se on, että nainen täysin miehen tietäen lopettaa käyttämästä ehkäisyä ja kertoo tästä miehelle? Tuohon on mitä rehellisintä ja julkisinta toimintaa, sillä kai nyt kellä tahansa miehellä järki sanoo, että tällöin nainen todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tulee raskaaksi mikäli seksielämää jatketaan. Ja miksi lastenhankinnasta keskustelun olisi pitänyt olla yksin ap:n vastuulla? Hänhän ilmoitti, ettei käytä ehkäisyä. Luulisi tuon miehen saaneen tuossa vaiheessa suunsa auki, jos kerran ei lapsia olisi ap:n kanssa halunnut ja luulisi saavan vastaisuudessakin, joten jos toinen lapsi tulee syntymään samoin kuin ensimmäinen, voi kyllä ajatella että lastenhankinta on saanut miehenkin siunauksen. Ei kukaan aikuinen mies ja isä voi olla niin ääliö, ettei tajuaisi, ettei se riitä ehkäisyksi ettei hän hiljaa mielessään kellekään kertomatta tai mitään asialle tekemättä ehkä haluaisi enää toista lasta juuri tämän naisen kanssa.

Minusta asia olisi moraaliton, jos ap hankkiutuisi miehen tietämättä raskaaksi. Jos mies tietää, ettei ap käytä ehkäisyä, hänellä on itsellään myös ihan täysi päätösvalta asiaan. Suhteen surkea tila ja rakkaudettomuus tuskin sekään on mieheltä pimennossa, joten luulisi miehen osaavan kypsänä, aikuisena ihmisenä ottaa sen päätöksessään huomioon.

 

[saiaka]

^Minä ihmettelen vain ja ainoastaan, miksi AP haluaa tällaisessa tilanteessa lapsen k.o. miehen kanssa? Se on iso mysteeri minulle edelleen.

 

[lukee]

AP:hän kertoi, että tahtoisi lapselle sisaruksen, jolla olisi sama isä? Lisäksi ilmeisesti siitä huolimatta, että mies ei olekaan ap:lle paras mahdollinen kumppani, hän on kuitenkin ollut nyt jo olemassaolevalle lapselle hyvä ja rakastava isä.

 

[lapset perivät]

todennäköisempi vaihto ehto on että mies on ääliö ei ymmärrä tosiasioita naisista. ja omaa hyvän perintö omaisuuden. siinä menee ohi miehen viat. mutta lapset tulevat hänet perimään.

Ap voisi kutsua biologiseksi sijoittajaksi..

Eniten säälin miestä. Mutta elämä ei koskaan ole oikeudenmukaista.

AP:hän kertoi, että tahtoisi lapselle sisaruksen, jolla olisi sama isä? Lisäksi ilmeisesti siitä huolimatta, että mies ei olekaan ap:lle paras mahdollinen kumppani, hän on kuitenkin ollut nyt jo olemassaolevalle lapselle hyvä ja rakastava isä.

 

[ap.]

Kyllä nimim helvetin lapanen, olet oikeassa. Tässä ei ole kysymys mistään keplottelusta. Mies tuli sisälleni ja täysin tietoisena etten syö pillereitä lähes vuoden päivät. Nyt olen kysynyt häneltä mikä on toimintasuunnitelma toisen lapsen suhteen, johon vastasti että hänen puolestaan saa tulla. Alkoi jo synnytyssairalassa puhumaan kuinka hän odottaa koska haluan toista lasta ja on toivonut jopa neljää lasta ääneen ja myös nyt heti mahd.putkeen mahd.pienellä ikäerolla.

Mies on siis ihan valmis ja halukas saamaan kanssani lisää lapsia. MINÄ mietin, teenkö hänen kanssaan lisää lapsia sillä olen epävarma tulevaisuudestamme. Ja kuten MMM- kertoi, pohjaltakin voi nousta. Meillä myös on menty pohjamutia myöten välillä ja ei olla erottu koska ollaan vielä lähdössä lomalle, ollaan just muutettu yhteen, katsotaan nyt vähän aikaa, nyt olenkin jo raskaana, ei erota ihan vielä, odotetaan ensi kesää ja seuraavaa lomaa jnejne. Ja näin on menty ja nyt menee paremmin kun koskaan ennen. Mutta ei silti vieläkään mielestäni riittävän hyvin ja menneisyydestä on jäänyt ISOJA painolasteja. Mutta mistäpä sitä koskaan tietää.

Olemme kaksi aikuista ihmistä jotka omalla tavallamme rakastamme toisiamme, kumpikin haluamme lapsia ja tiedämme kumpikin suhteemme ongelmat. Erosta on puhuttu paljon ja usein, vaikka sekin on harvenemaan päin.

Omatuntoni kolkuttaa lähinnä siinä kohtaa että vaikka erosta on puhuttu, en kuitenkaan usko miehen uskovan että siihen oikeasti kykenisin. Itse en enää usko että mies tästä lähtisi, eli se asia on uskoakseni minun päätettävissäni. Siis uskoakseni. Enhän voi mistään olla varma.

Omatkin ajatukseni menevät laidasta laitaan. Välillä mietin että miksikä se tästä vaihtamalla paranisi, välillä mietin että ei tuollaisen kanssa voi ainakaan enempää lisääntyä missään nimessä. Ja aika kuluu ja kuluu, suorastaan juoksee. Ja minä vaan mietin ja mietin. Ja nähdäkseni pallo on minulla. Vastuu isoista päätöksistä on siis yksin minulla. Siksi kirjoitan tänne sillä miehen kanssa keskustelu on turhaa. Jos sanon että mietin eroa, mies toteaa että lähde jos et ole tyytyväinen. Ja se siitä.

 

[Mirjaliisa]

Siksi kirjoitan tänne sillä miehen kanssa keskustelu on turhaa. Jos sanon että mietin eroa, mies toteaa että lähde jos et ole tyytyväinen. Ja se siitä.

Mitäpä miehesi voi muutakaan? Hän on mitä on, eikä hän voi eikä tarvitse muuttua erilaiseksi kuin on. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Minä en ainakaan halua muuttua kenenkään toiveiden mukaiseksi, vaan tulla rakastetuksi, pidetyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni. Jos kumppaniani tällainen Mirjaliisa ei miellytä, niin hänen täytyy sitten lähteä, ihan kuin miehesikin sanoi.

 

[Lillukka.]

Keplottelu kohteena, tai höynäytettävänä olemista miehen asema on siinä mielessä, että hän on ilmeisesti siinä uskossa valmis saamaan lisää lapsia, että liitto jatkuu. Jos tietäisi ap:n suunnitelmat uudesta miehestä, niin eiköhän laittaisi itse pillit pussiin. Epäilen todella vahvasti että kukaan mies haluaa lapsia, joista ei käytännössä jää muuta kuin elatusvelvollisuus.Varsinkin kun uusi 'prinssi' astuu kuvioihin.

Tilanteen vertaaminen keinohedelmöitykseen on todella kaukaa haettu vertaus. keinohedelmöityksessähän pelataan avoimin kortin.

Jos minä olisin ap, niin miettisin ehkä tilannetta vielä vuoden -ainakin. Käyttäisin tuona aikana ne keinot joita käytettävissä on liiton jatkumisen hyväksi. Sinä, ap, kuitenkin löydät edelleen niitä rakastettaviakin ominaisuuksia miehestäsi?

 

[Wtf?]

Ja miksi lastenhankinnasta keskustelun olisi pitänyt olla yksin ap:n vastuulla? Hänhän ilmoitti, ettei käytä ehkäisyä. Luulisi tuon miehen saaneen tuossa vaiheessa suunsa auki, jos kerran ei lapsia olisi ap:n kanssa halunnut ja luulisi saavan vastaisuudessakin, joten jos toinen lapsi tulee syntymään samoin kuin ensimmäinen, voi kyllä ajatella että lastenhankinta on saanut miehenkin siunauksen.

No, ainakin minun mielestäni MOLEMMAT ovat idiootteja, kun eivät ole noin isosta päätöksestä vaivautuneet edes keskustelemaan etukäteen. Asian käsittely olisi ollut MOLEMPIEN vastuulla, mutta minkäs teet, jos eletään kuin elukat eikä asioita harkita ääneen ennen toteuttamista.

 

[herne]

Mitäpä me täällä riitelisimme asiasta. Ap näyttää olevan asioihin tyytyväinen. Lapsella on huippuisä, ap:llä on tiedossa ehkä monia huippuisiä tuleville lapsilleen jatkossakin. Nykytyyliin ei tarvitse eikä ehkä kannatakaan kauheasti isäehdokkailta kysellä, ettei suunnitelmat äityidestä mene myttyyn. Siitä vaan toteuttamaan itseään, sehän on nykynaisen oikeus!

 

[Jestas]

Haluat siis lisää lapsia ja myös löytää unelmiesi Prinssin.

Valitettavasti vain mitä useampi "vieraan miehen lapsi" naisella on, sitä vähäisemmiksi mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla käyvät.

Lapseton vapaa mies harvoin haluaa vaimon valmiin lapsikatraan kanssa. Ja omat lapsensa jo saanut mies - hmm mitenkähän suhtautuisit hänen lapsiinsa kun tuntuu, että juuri sinun pienet ihanat maailmasi täyttävät lapsoset ovat kaikki kaikessa.

Jos noin geeniperimääsi haluat jatkaa ja lisääntymisviettisi on tuota luokkaa niin mikäpä estää sinua tekemästä "poikasia joka oraille". Kyllä yhteiskunta ja sosiaalitoimi huolehtii lopusta. Sosiaalityöntekijöiden kanssa kun ei tarvitse niin kovasti tunteita - päin vastoin kuin jonkun itse valitsemansa puolison kanssa.

 

[just niin]

^ Eli ilmeisesti ap:n kannattaisi siis tehdä niin kuin hän on ajatellutkin, eli hankkia vielä toinen lapsi saman miehen kanssa, jotta niitä lapsia ei olisi useilta "vierailta miehiltä".

Jos lapsella olisi jo sisarus valmiina, niin sittenhän sen unelmien prinssinkään löytymisellä (tai sen toivossa nykyisen miehen jättämiselläkään) ei olisi enää mitään kiirettä, kun ei tarvitsisi pelätä hedelmällisen ajan päättymistä.

Mistä sitä tietää, vaikka unelmien prinssi sattuisi kohdalle vasta myöhäisessä keski-iässä lasten muutettua pois kotoa. Tällöin tuskin uudelle miehelle aiheuttaisi juurikaan ongelmaa, että ap:llä olisi jo lapsia jonkun muun kanssa...

 

[rella]

Nimim. just niin ratkaisi ongelman. Näin siis tee.