Lisää yliluonnollista...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mannaryyti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mannaryyti

Jäsen
11.07.2008
41
0
6
Huomasin tuolla jutun itsekseen soivasta kellosta...
Tää on kanssa aika merkillinen juttu, sattui mun äidille, tosin mäkin olin paikalla mut olin vielä niin pieni etten muista..

Eli äiti ja minä nukuimme mummolan vinttikamarissa (talo rakennettu jo 1830-luvulla) ja huoneen seinälle oli nostettu koristeeksi vanhanaikainen veivattava puhelin.

Äitini oli herännyt aamuyöllä siihen, kun harakat olivat touhunneet pihassa ja ääni oli ollut niin kova, että ajatteli avaavansa ikkunan ja hätistävänsä ne kauemmaksi. Näin hän tekikikin, ja juuri kun hän oli menossa uudelleen makuulle, se vanha puhelin soi... Äidilläni nousi suurinpiirtein tukka pystyyn eikä ollut uskoa korviaan - joten se soikin vielä toisen kerran! Äitini sai tästä sellaisen slaagin että otti mut kainaloon ja hipsi alakertaan nukkumaan jossa oli muutakin väkeä nukkumassa. Aamulla olivat sitten tutkineet puhelinta, olisiko mitään mahdollisuutta että soisi itsekseen, mutta sellaista ei ollut löytynyt. Äiti ei yleensä usko mihinkään yliluonnollisiin mutta tää on juttu jota se aina kertoo. Voisiko tähän olla muuta selitystä kuin että äitini oli unenpöpperössä - tai sitten se soi ihan oikeasti syistä joita voi vain arvailla???

Muutenkin se talo saa ihan järkevissä ihmisissä outoja pelkoreaktioita aikaan, esim. muuten niin jalat maassa oleva tätini on ihan varma, että sen kuolleet sukulaiset majailee ullakolla ja on todistettavasti ainakin kerran sanonut ullakon rappusten juurella "sinä xx ja sinä xx, jos olette ullakolla niin voitte näyttäytyä" :laugh:

Talo nykyään perikunnan nimissä, lomakäytössä, ollaan menossa sinne kohta muutamaksi päiväksi perheen kanssa (mies ja 3,5kk vauva). Mielenkiinnolla odotan, tapahtuuko mitään jännää! :kieh:
 
Spooky... Mut voisiko sellainen veivattava puhelin soida siksi itsekseen, että sitä veiviä pyörittämällähän kuuluu samanlainen / samantapainen ääni kuin puhelimen soidessa? Jos sen veivin jengat olsi jääneet jumiin ja "vapautuneet" silloin yllä päästäen äänen? tää tuli mulle mieleen.
 
Hui!Tuli ihan kylmät väreet!En varmaan lähtis lähellekkään sitä taloa.Ja mie en ees usko olevinnaan mihinkään yliluonnolliseen mut kummasti tällaset jutut saa miut ihan kananlihalle.Aikanaan teininä olin kaverin luona yökylässä.Talo rakennettu 1900-luvun alussa,iso ja hulppea.Kaverin huone ol yläkerrassa.Yöllä herättiin ku yläkerran käytävältä tippui vanha kipsinen "ikoni" lattialle,ripustukset ol paikallaan eikä se mennyt ees rikki ja myö oltiin kahestaan kotona ku kaverin porukat ol juhlimassa.Aika hitaasti mäntiin talliin hevosen luo loppuyöx...Oli sit viiminen kerta ku olin siellä yötä.Vieläki karmii selkäpiitä ajatella sitä vaikka siitä on jo17 vuotta...
 
Mä asuin kerran 100 vuotta vanhassa talossa. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä. Eräänä päivänä tulin töistä kotiin, ja kuulin yläkerrasta lasten ääniä. Luulin että omani olivat tulleet jo koulusta ja leikkivät siellä. Huusin tervehdyksen, mutta en saanut vastausta. Äänet hiljenivät, ja lähdin yläkertaan katsomaan onko lapseni siellä tai radio päällä tms. Ei ollut. Ei lapsia, ei radiota, ei telkkua. Hiljaista ja äänetöntä.

Meditoin aina silloin tällöin. Eräänä iltana aloittelin sitä, ja olin juuri pääsemässä rentoutuneeseen olotilaan kun kuulin kova äänisen kiljahduksen. Avasin silmät, mutta vieressä ei ollut ketään. Yritin uudelleen, jälleen juuri samassa kohdassa tuntui kuin joku olisi koskettanut. Avasin silmät, ei ketään. Hieman ärtyneenä päätin vielä koettaa kolmannen kerran. Sillä kerralla kaikki valot alakerrasta sammuivat ja syttyivät, vain nurkassa oleva tietokone pysytteli päällä. Luovutin, ehkä sillä oli syynsä sitten ettei minua päästetty sillä kertaa meditatiiviseen tilaan.
 
Mäkään en oikein usko näihin juttuihin mut nuorempana kävi jotain joka vieläkin vähän mietityttää. Oltiin kaverin luona ja kaverin miesystävä sit tykkäs näistä henkimaailman jutuista ja kokeiltiin sit sellasta henkipiiriä. Mulle se kokemus ei avautunut mitenkään kun en sillonkaan niihin juttuihin uskonut mutta kun piiriä oltiin sulkemassa niin mun puhelin soi ja menin vastaamaan jolloin jäin piirin sulusta pois. Istuskeltiin huoneessa ja kaverin mies ystävä sanoi että vaistoo jonkun pahan hengen läsnäolon. Hetken päästä yläkerran portaikosta alkoi kuulua askelten ääniä (huom. portaat on sellaiset ettei ylös pääse ilman meteliä kun portaat natisee niin paljon) ja lopulta kuultiin perähuoneesta kun ekan huoneen ovi (josta sis pääsi perähuoneeseen) avautui ja hetki sen jälkeen mut tönäistiin tuolista voimalla pois suoraan mun kaverin syliin joka istui mua vastapäätä. Oltiin aivan kauhuissamme ja suljettiin piiri uudelleen. Pelkäsin niin paljon sillon et jäin kaverin luo yöks kun en uskaltanut kävellä pimeässä kotiin :/ En ole sen jälkeen paljon halunnut leikitellä henkimaailman asioilla vaikka en niihin uskokkaan :whistle:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Champion:
Mäkään en oikein usko näihin juttuihin mut nuorempana kävi jotain joka vieläkin vähän mietityttää. Oltiin kaverin luona ja kaverin miesystävä sit tykkäs näistä henkimaailman jutuista ja kokeiltiin sit sellasta henkipiiriä. Mulle se kokemus ei avautunut mitenkään kun en sillonkaan niihin juttuihin uskonut mutta kun piiriä oltiin sulkemassa niin mun puhelin soi ja menin vastaamaan jolloin jäin piirin sulusta pois. Istuskeltiin huoneessa ja kaverin mies ystävä sanoi että vaistoo jonkun pahan hengen läsnäolon. Hetken päästä yläkerran portaikosta alkoi kuulua askelten ääniä (huom. portaat on sellaiset ettei ylös pääse ilman meteliä kun portaat natisee niin paljon) ja lopulta kuultiin perähuoneesta kun ekan huoneen ovi (josta sis pääsi perähuoneeseen) avautui ja hetki sen jälkeen mut tönäistiin tuolista voimalla pois suoraan mun kaverin syliin joka istui mua vastapäätä. Oltiin aivan kauhuissamme ja suljettiin piiri uudelleen. Pelkäsin niin paljon sillon et jäin kaverin luo yöks kun en uskaltanut kävellä pimeässä kotiin :/ En ole sen jälkeen paljon halunnut leikitellä henkimaailman asioilla vaikka en niihin uskokkaan :whistle:

Hui, kauhia
 
Mulle ei oo sattunu kummempaa, pelkään kyllä tollasia henkimaailman asioita ihan yli kaiken. Kerran teininä olin kaverini kanssa serkuillani lapsenvahtina yöllä kun talon isäntäväki oli baareilemassa. Katottiin telkusta Poltergeistia, ja yhtäkkiä verannalta alkoi kuulua tuulikellon kilinää. Ilma ei ollut tuulinen, ja kun seuraavana aamuna isäntäväelle sanottiin että teidän tuulikello soi ilman tuulta, niin he sanoivat ettei niillä edes ole tuulikelloa....Silloin luotiin kaverini kanssa toisiimme kauhistuneita silmäyksiä! Ja naapurista se ei voinut kuulua koska lähimpään taloon oli matkaa useita satoja metrejä.
 
Hyi kamalaa mitä juttuja.

Mä asuin lapsuuteni vanhassa omakotitalossa jossa asui lisäkseni mun pikkuveli, isä ja äiti sekä äitini äiti eli minun mummo jolla oli tavallaan oma puoli asuntona siinä rakennuksessa jonne meni oma ovi mummolle. Saunat ja suihkut oli sillä meidän puolella ja mummo aina kävi meidän puolella pesulla. Mun huone oli yläkerrassa ja pesutilat alakerrassa. Olin yksin kotona paitsi mummo tietty omalla puolellaan mut kuitenkin tavallaan yksin olin. Kuuntelin siinä sitten yhtäkkiä et kuka on suihkussa ku suihku on ihan selvästi päällä. Ajattelin et mummo tullu pesulle ja annoin asian olla.. Noh, lähdin sitten alas jonkin ajan kuluttua ja kävin kurkkaamassa suihkuun ja suihkun lattia oli ihan kuiva eikä merkkiäkään et joku ois suihkussa ollut, menin mummolta kysymään et kävitkö pesulla äsken ja tämä sanoi et en. Kyllä mua pelotti sitten.

Tämä sama rakennus kun kotini oli niin en osannut kuitenkaan pelätä kuin sitten vasta kun siinä huoneessa missä minä nukuin niin alkoi joku vanha mies kummittelemaan tai jotain. Aina kun aloin nukahtamaan niin säpsähdin siihen kun kuulosti et joku kävelee sen huoneen poikki sinne ikkunan eteen, lattia narisi kun alkoi olla jo vanha. En osannut tätä asiaa ajatella ennen kuin äitini sanoi kun olimme muuttanut siitä talosta pois et siitä huoneesta on kerrottu tarinaa et joku mies aina yöllä kävelee sen huoneen poikki ikkunan eteen ja silloin tajusin miks kuulin niitä askelia. Hyi ku menee kylmät väreet :|
 

Yhteistyössä