Lokakuiset 2022 ❄️🤍🍂

[merin]

Minkä ikäinen siis olet?

En ainakaan niin vanha, että se olisi nostanut lukua lisätutkimustarpeeseen. Kuten mainitsin, niin tuo kätilö vaikutti jotenkin tosi perinpohjaiselta ja selitti asiat kuin olisimme asialla ekaa, emme viidettä kertaa. Siitä pisteet hänelle. Kun kerran nt oli vähäinen, niin sitten hän kävi muut asiaan mahdollisesti vaikuttavat tekijät läpi.

 

[vierailija]

"Mutta koska ikä kohdallani suurin riski...." mietin siksi ikääsi. Ja onko mahd.itellä "ikä riskiä."
Noh, se olikin niin suuri salaisuus. Eipä sitten.

 

[Anne V / toimittaja]

Onko tässä ryhmässä ketään esikoistaan odottavaa, joka on jo suunnitellut perhevapaiden käyttöä ja mahdollista jakamista ja voisi antaa lyhyen haastattelun aiheesta Kelan julkaisuun? Olen vapaa toimittaja ja kirjoitan juttua, jossa kolme odottajaa kertovat perhevapaiden suunnittelusta ja niihin varautumisesta. Jos haluaisit jakaa oman kokemuksesi, ollaan yhteydessä anne.ventela@gmail.com

 

[mamarski]

Täällä toinen neuvola takana. Kaikki hyvin. Painoakaan ei oo onneksi tullut tammikuulta kuin vähän päälle kilo, vaikka liikunta on kyllä mulla vähentynyt. Nyt täytyy koittaa sen kanssa vähän tsemppailla. Sydänääniä kuunnellessa vahvistui taas ultrista tuttu ilmiö, eli meidän tyyppi on erittäin liikkuvainen Huomenna alkaa viikko 16. Alkaa tuntua siltä, että kyllä sieltä tosiaan joku pieni on tulossa.

Muutoin huomaan, että alkuvaiheen odotus ja toive, että aika kuluisi nopeammin, on vaihtunut siihen, että oon alkanut ahdistumaan siitä, kuinka "vähän" töitä on enää jäljellä ja miten ihmeessä ehdin kaiken. Kesälomat välissä kun vielä katkaisevat osaltaan touhun totaalisesti.

Mitäs muille kuuluu?

 

[merin]

Täällä toinen neuvola takana. Kaikki hyvin. Painoakaan ei oo onneksi tullut tammikuulta kuin vähän päälle kilo, vaikka liikunta on kyllä mulla vähentynyt. Nyt täytyy koittaa sen kanssa vähän tsemppailla. Sydänääniä kuunnellessa vahvistui taas ultrista tuttu ilmiö, eli meidän tyyppi on erittäin liikkuvainen Huomenna alkaa viikko 16. Alkaa tuntua siltä, että kyllä sieltä tosiaan joku pieni on tulossa.

Muutoin huomaan, että alkuvaiheen odotus ja toive, että aika kuluisi nopeammin, on vaihtunut siihen, että oon alkanut ahdistumaan siitä, kuinka "vähän" töitä on enää jäljellä ja miten ihmeessä ehdin kaiken. Kesälomat välissä kun vielä katkaisevat osaltaan touhun totaalisesti.

Mitäs muille kuuluu?

Mulla olisi toinen neuvola ensi tiistaina. Jännittää kovasti, pääsenkö sinne - meillä on koronan jälkeenkin ollut koko ajan joku perheessä kipeänä. Ihan käsittämätöntä. Ja kaikki sairastuvat pitkin välein, kun yksi lopettaa, niin seuraavana tai sitä seuraavana päivänä toinen aloittaa. Itse olen vielä säästynyt, mutta varmaan se iskee sitten juuri tuohon neuvolaan...

Pahoinvointi on vähentynyt tosi paljon. Väsymys sen sijaan on yhtä kovaa aina vaan. Nytkin makaan sohvalla ja yritän psyykata itseäni iltaruoan laittoon.

Hommasin tukisukat kokeeksi, sellaiset polvisukat. Ne kyllä auttavat tosi paljon siihen nilkkaan, johon apua hainkin, mutta tekevät reisiin sellaisen "levottomien jalkojen" fiiliksen käytössä ollessa. En ole siis yhtään varma, ovatko sittenkään hyvä juttu. Täytyy kysellä lääkäriltä, sekin on parin viikon päästä.

Kiva, että olet vielä säästynyt painonnousulta! Meilläkin kotivaaka vielä näyttää melko samaa kuin aluksi, mutta kauhulla odotan, milloin lähtee kunnolla nousuun. Onneksi suklaa tekee tosi pahaa edelleen Katson muun perheen suklaamunien syöntiä epäuskoisin fiiliksin: miten kukaan voi syödä tuollaista...! On se niin jännä, miten raskauden jälkeen ei taas pysty ollenkaan käsittämään näitä tämänhetkisiä ruokakammotuksia.

 

[Kahdeksi]

Mullakin on tiistaina toinen neuvola Oon ollut tämän viikon lomalla, ja se on ollut ihanaa. Oon saanut vähän treenattua ja laitettua kotia kuntoon. Ostin nyt ekan raskausvaatteenkin, legginsit, kun huomasin että hieman ahdistava olo helpotti huomattavasti kun vaihdoin hieman liian tiukat sukkahousut reilusti löysiin housuihin. Hassu juttu Nyt on muuten ekat vauvan vaatteetkin kaapissa: sain siskolta kasan sinisiä vaatteita joita aion kyllä käyttää oli tulokas mitä sukupuolta tahansa.

Mulla on oman vaa'an mukaan paino noussut ehkä 2,5 kg. Hieman hirvittää mutta ehkä se siitä tasaantuu jos ja kun nyt pääsen taas treeneihin kohtuu normaalisti kiinni. Ja vähän normaalimpaan syömisrutiiniin.

Mua myös vähän mietityttää duunikuviot. Mulla on vapun jälkeisellä viikolla kehityskeskustelu, jossa ajattelin kertoa raskaudesta lähiesihenkilölle, vaikka viikkoja on siinä kohtaa vasta 16. Haluan kuitenkin kertoa siksi, että äitiysvapaalle jääminen vaikuttaa aika lailla mun kesälomatoiveeseen ja uskon saavani sen paremmin läpi perustelemalla sen näin Viralliselle esihenkilölle haluaisin kertoa vasta rakenneultran jälkeen mutta se menee ehkä vähän pitkälle, kun sijaisen rekrylupa olisi varmaan hyvä saada hoidettua ennen juhannusta.

 

[Kuutamokka]

Mulla oli toka neuvola kuun alussa, ja ollu sen verran pahoinvointia että oli puonnu painoo yllättäen jotai neljä kiloo onneks on tuosta helpottanu ja ei oo enää ollu samanlaista oksentelua, ja sen ansiosta saanu varmaa painoo takas. Ootastelen täällä seuraavaa neuvolaa, joka on enskuun puolella kylläkin. Välillä tuntuu jo potkujaki

Ja alotin työtki tässä tällä viikolla. Vähä mietityttää mitä sitä voi tehä ja mitä ei voi, ku oon maalari.

 

[Kahdeksi]

Mulla on tänään jännä päivä edessä. Todennäköisesti kerron ekaa kertaa vähän laajemmalle sakille raskaudesta, ja ekaa kertaa ihmisille, jotka eivät ole olleet tietoisia mun suunnitelmista hakeutua hoitoihin (olen siis tuleva itsellinen äiti). Tähän asti raskaudesta kertominen on ollut tosi mukavaa kun kaikki, joille oon kertonut ovat tienneet hoidoista ja iloinneet onnistumisesta, mutta nyt sitten kertomus pitääkin aloittaa vähän kauempaa enkä oo ihan varma kuinka paljon oon valmis avaamaan asiaa. Ei kuitenkaan tunnu sopivalta sekään että vaan möläyttäisi, että vauva on tulossa ja jättää kaikki muu avoimeksi

 

[pumpulipumpuli]

Täällä 18 viikko aluillaan, alkuviikosta on neuvolalääkäri. Hentoja liikkeitä on nyt menneellä viikolla alkanu tuntumaan Lähipiiri ja esimies tietää raskaudesta, enkä oikeestaan jaksa erityisemmin peitellä enää kasvavaa mahaa muutenkaan. Paino alkaa olla lähtölukemissa, vähän päässy lähteen lapasesta syömisen kanssa kun vihdoin ruoka maistuu ja pysyy sisällä Tässä raskaudessa on selvästi enemmän huolta ja pelkoo verrattuna esikoisen odotukseen. Vaikka ultrassa oli kaikki hyvin, liikkeet tuntuu eikä oo varsinaista konkreettista murhetta niin jotenkin vaan aina neuvolan tai nyt lääkärikäynnin lähestyessä tulee ajatuksia että jos kaikki ei ookkaan hyvin, tai sydänääniä ei kuulu tms. Muilla samoja tuntemuksia?

 

[merin]

Mulla on tänään jännä päivä edessä. Todennäköisesti kerron ekaa kertaa vähän laajemmalle sakille raskaudesta, ja ekaa kertaa ihmisille, jotka eivät ole olleet tietoisia mun suunnitelmista hakeutua hoitoihin (olen siis tuleva itsellinen äiti). Tähän asti raskaudesta kertominen on ollut tosi mukavaa kun kaikki, joille oon kertonut ovat tienneet hoidoista ja iloinneet onnistumisesta, mutta nyt sitten kertomus pitääkin aloittaa vähän kauempaa enkä oo ihan varma kuinka paljon oon valmis avaamaan asiaa. Ei kuitenkaan tunnu sopivalta sekään että vaan möläyttäisi, että vauva on tulossa ja jättää kaikki muu avoimeksi

Miten sulla meni?

Mekään ei olla kerrottu vielä kovin monelle. Kaksi kaveripariskuntaa on tienneet lähes alusta asti ja yllättäen sain lapsen harrastusohjaajalta onnittelut viime viikolla lapsi oli kertonut hänelle innoissaan tulevasta pikkusisaruksesta. Se tuntui kyllä hyvältä, kun aika moni lähipiirissä on aiemmin tehnyt selväksi, että yli kaksi ja varsinkin kolme on liikaa.

Vielä yhdet kaverit epäilevät jotain olevan meneillään, mutta olen ajatellut vahvistaa asian laidan vasta vappuviikonloppuna, kun tavataan.

 

[merin]

Täällä 18 viikko aluillaan, alkuviikosta on neuvolalääkäri. Hentoja liikkeitä on nyt menneellä viikolla alkanu tuntumaan Lähipiiri ja esimies tietää raskaudesta, enkä oikeestaan jaksa erityisemmin peitellä enää kasvavaa mahaa muutenkaan. Paino alkaa olla lähtölukemissa, vähän päässy lähteen lapasesta syömisen kanssa kun vihdoin ruoka maistuu ja pysyy sisällä Tässä raskaudessa on selvästi enemmän huolta ja pelkoo verrattuna esikoisen odotukseen. Vaikka ultrassa oli kaikki hyvin, liikkeet tuntuu eikä oo varsinaista konkreettista murhetta niin jotenkin vaan aina neuvolan tai nyt lääkärikäynnin lähestyessä tulee ajatuksia että jos kaikki ei ookkaan hyvin, tai sydänääniä ei kuulu tms. Muilla samoja tuntemuksia?

En muista, oliko sulla keskenmeno- tms. taustaa, mutta voin kertoa olleeni tokan lapsen odotuksessa todella paljon enemmän stressaantunut kuin ekan. Ekassa raskaudessa en osannut olla huolissani mistään, mutta sen jälkeen sain kaksi keskenmenoa ja kaveri sai kohtukuoleman rv 38. Lisäksi tuossa raskaudessa tuli veristä vuotoa jne., joten meni varmaan puoliväliin raskautta ennen kuin uskalsin alkaa luottaa siihen.

Sen jälkeen on ollut taas luottavaisempi olo, mutta huomaan stressaavani syömisistä yhä enemmän joka raskauden myötä. Toki nuo kieltolistatkin on pidentyneet, mutta ekassa raskaudessa ajattelin suunnilleen, että kunhan en syö multaa ja kissankakkaa enkä graavilohta ja homejuustoa, niin kaikki hyvin.

Nyt mietin suunnilleen, että lentääköhän toksoplasma ilmassa, kun lapset putsaavat kissojen laatikoita, tai onkohan listeria hypännyt jostain tänne suljettuun oliivipurkkiin jääkaapissa. Yksi asia, johon oikeasti haluaisin vastauksen, mutta ei ole löytynyt, on se, että ovatko vegaaniset tuorejuustot ym. myös listeriariskejä vai koskeeko se vain aidosta maidosta tehtyjä. Jäi nyt sitten pashatkin syömästä, vaikka muulle perheelle ne tein vegaanisina.

Ja kyllä mua vähän jännittää, kuuluuko sydänäänet tiistain neuvolassa. Maha ainakin on kasvanut, mutta eihän se mitään takaa. Hentoja liikkeitä on tuntunut välillä, mutta ei esim. tänään.

 

[Kahdeksi]

Miten sulla meni?

Jänistin Tai jotenkin ei vaan ollutkaan sellainen fiilis, että kertominen olisi tuntunut hyvältä niin menin sitten sen fiiliksen mukaan. En varsinaisesti epäile etteikö reaktiot olisi pääasiassa positiivisia mutta yllätys se tulee kuulijoille kyllä olemaan. No, vietetään osan porukasta kanssa vappua yhdessä ja mun skumpattomuus on niin poikkeuksellista, että se on varmaan aika luonteva paikka kertoa Ja alkaa tää mahakin olla jo sellanen pallo että ilman tietoista piilottelua se on kyllä hyvin jo nähtävissä.

Käväisin tänään Lapsimessuille kun sain sinne ilmaislipun. Oli kyllä aika kala kuivalla maalla -fiilis, en oikein tunnu vielä luonnolliselta miettiä tosissaan mitään vauvahankintoja.

Mä en oo jotenkin osannut olla hirveän huolissani vauvasta, ehkä pääasiassa siksi että ison osan ajasta unohdan sen olemassaolon Tai siis vatsan läsnäoloa ei enää voi olla huomaamatta mutta tässä vielä ekoja liikkeitä odotellessa en vielä ihan tajua että siellä oikeesti kasvaa joku. Tiistaisessa neuvolassa kuulemma kuunnellaan sydänääniä

 

[merin]

Jänistin Tai jotenkin ei vaan ollutkaan sellainen fiilis, että kertominen olisi tuntunut hyvältä niin menin sitten sen fiiliksen mukaan. En varsinaisesti epäile etteikö reaktiot olisi pääasiassa positiivisia mutta yllätys se tulee kuulijoille kyllä olemaan. No, vietetään osan porukasta kanssa vappua yhdessä ja mun skumpattomuus on niin poikkeuksellista, että se on varmaan aika luonteva paikka kertoa Ja alkaa tää mahakin olla jo sellanen pallo että ilman tietoista piilottelua se on kyllä hyvin jo nähtävissä.

Käväisin tänään Lapsimessuille kun sain sinne ilmaislipun. Oli kyllä aika kala kuivalla maalla -fiilis, en oikein tunnu vielä luonnolliselta miettiä tosissaan mitään vauvahankintoja.

Mä en oo jotenkin osannut olla hirveän huolissani vauvasta, ehkä pääasiassa siksi että ison osan ajasta unohdan sen olemassaolon Tai siis vatsan läsnäoloa ei enää voi olla huomaamatta mutta tässä vielä ekoja liikkeitä odotellessa en vielä ihan tajua että siellä oikeesti kasvaa joku. Tiistaisessa neuvolassa kuulemma kuunnellaan sydänääniä

Mäkin olisin niin halunnut mennä Lapsimessuille, mutta kun tässä on jo viimeiset 1,5 kk mennyt niin, että aina joku perheessä on sairaana ja myös ystäväpiirissä on kovasti ollut flunssia ja vatsatauteja liikkeellä, niin ajattelin, että ei nyt tarvita yhtään mitään uutta enää.

 

[mamarski]

Me saatiin kavereilta kotidoppleri ja vaikka en sellaista ehkä muuten olisi hankkinut, niin on kyllä ollut ihan kiva kuunnella vauvan sydänääniä kotona. Ehkä se tekee miehellekin tästä vähän konkreettisempaa. Tosin huomaan itsekin, että mun on kyllä tosi vaikea käsittää sitä, että siellä todella kasvaa joku, josta tulee vielä oma tyyppinsä. Ymmärrän olevani raskaana, mutta silti en osaa hahmottaa asiaa oikein kunnolla. Mutta eiköhän se tästä matkan varrella muutu ja kyllä sitä vähitellen huomaa yhtäkkiä pohtivansa nimiä tai muita vauvaan liittyviä asioita. Tänään mulle tuli tosi vahvasti sellainen tunne, että meille olisi tulossa pieni poika. Mutta saas nähdä, miten on.

 

[Kahdeksi]

Toka neuvola meni kivasti, en kyllä tiiä enkö osaa kysellä tarpeeksi asioita kun vastaanotot ei koskaan kestä täyttä niille varattua aikaa Sydänäänet saatiin kuuluviin ja sain neuvolalääkäriajan jo ensi viikolle. Tän kertainen terveydenhoitaja vaikutti mukavalta, hänelle onneksi on nyt varattu seuraava aikakin.

Onnistuin eilen uutta kirjahyllyä kootessa venäyttämään selkäni jotenkin ja ilta ja yö oli aika tuskaisia. Ekaa kertaa raskauden aikana oli pakko ottaa panadolia ja sen ja kylmägeelin avulla sain nukuttua joten kuten. Mulla on pitkä historia kaiken maailman selkäongelmien kanssa mutta nyt suurin osa mun vakiohoitokeinoista (kipugeelit, lihasrelaksantit yms) on poissa pelistä niin oon vähän hukassa. Perjantaina pääsen onneksi hierontaan.

 

[merin]

Toka neuvola meni kivasti, en kyllä tiiä enkö osaa kysellä tarpeeksi asioita kun vastaanotot ei koskaan kestä täyttä niille varattua aikaa Sydänäänet saatiin kuuluviin ja sain neuvolalääkäriajan jo ensi viikolle. Tän kertainen terveydenhoitaja vaikutti mukavalta, hänelle onneksi on nyt varattu seuraava aikakin.

Onnistuin eilen uutta kirjahyllyä kootessa venäyttämään selkäni jotenkin ja ilta ja yö oli aika tuskaisia. Ekaa kertaa raskauden aikana oli pakko ottaa panadolia ja sen ja kylmägeelin avulla sain nukuttua joten kuten. Mulla on pitkä historia kaiken maailman selkäongelmien kanssa mutta nyt suurin osa mun vakiohoitokeinoista (kipugeelit, lihasrelaksantit yms) on poissa pelistä niin oon vähän hukassa. Perjantaina pääsen onneksi hierontaan.

Hienoa, että meni neuvola hyvin! Mulla myös - sydänäänet kuuluivat hyvin ja kohdun kokokin oli oikeansuuntainen. Varsinaista sf-mittaahan ei vielä oteta. Mullakaan ei yleensä mene koko aika näillä käynneillä, mutta nyt meni lähestulkoon, koska en ollut saanut aikaiseksi täyttää niitä voimavarakaavakkeita etukäteen.

Tsemppiä selän kanssa, toivottavasti helpottaa pian!

 

[Kuutamokka]

Mulla on kans jotenki hankala käsittää että oon oikeesti raskaana, ja ehkä sen takia osittain en hirveesti jännää neuvoloita etukätteen. Vaikka kyllä silti on jossain mielen perukoilla semmonen pelko että entä jos käyki jotain.
Mekää ei olla kerrottu ku iha parille tyypille. Mulla on itellä tosi sulkeutuneet ajatukset siitä että kertoisin mitään kellekkään (tyylii paitsi äitille) ja sitte mua ottaa kaaliin iha hirveesti jos joku kysyy suoraan että oonko raskaana. Mitä mieltä te ootte siitä? Mulla ei ees oo maha kasvanu nii että siitä huomais ja silti kysellään

Ja myös ihan mielenkiinnosta: aijjotteko ottaa selville kumpi on tulossa? Meillä miehen kaa siitä vähän eriäviä mielipiteitä, ku se haluais tietää ja mä ehkä en

 

[merin]

Mulla on kans jotenki hankala käsittää että oon oikeesti raskaana, ja ehkä sen takia osittain en hirveesti jännää neuvoloita etukätteen. Vaikka kyllä silti on jossain mielen perukoilla semmonen pelko että entä jos käyki jotain.
Mekää ei olla kerrottu ku iha parille tyypille. Mulla on itellä tosi sulkeutuneet ajatukset siitä että kertoisin mitään kellekkään (tyylii paitsi äitille) ja sitte mua ottaa kaaliin iha hirveesti jos joku kysyy suoraan että oonko raskaana. Mitä mieltä te ootte siitä? Mulla ei ees oo maha kasvanu nii että siitä huomais ja silti kysellään

Ja myös ihan mielenkiinnosta: aijjotteko ottaa selville kumpi on tulossa? Meillä miehen kaa siitä vähän eriäviä mielipiteitä, ku se haluais tietää ja mä ehkä en

Me ei olla koskaan selvitetty eikä selvitetä tälläkään kertaa. Aina se on tuntunut juuri oikealta synnytyksen jälkeen. Yksi kaveri on ollut supermasentunut raskausaikana vauvan sukupuoleen liittyen, ei ole ollut kivaa seurattavaa.

On varmaan harvinaista, ettei maha kasvaisi loppua kohden niin, että raskaus on sen perusteella huomattavissa. Tosin itse en uskalla kysyä keneltäkään, jos ei ole iiiiihan ilmiselvä vauvamaha, tyyliin viimeinen kolmannes tai jotain, kun se on jo ihan pallo. Mutta jotkut toki voivat jo kysellä tai tuijotella pienemmästäkin "turvotuksesta".

Mulla oli yksi kaveri, joka ei kertonut raskaudestaan ennen kuin vauva syntyi. Hetken aikaa se kyllä tuntui loukkaavalta, tai oikeastaan ihan ensin se tuntui siltä, että onkohan hän mennyt psykoosiin ja kuvittelee asioita. Mutta sitten ymmärsin, että siinä oli taustatekijöitä, joiden takia hän ei halunnut sitä jakaa, enkä ollut enää yhtään loukkaantunut. Riippuu tietysti varmaan siitäkin, miten intensiivisistä ystävyyssuhteista ja yhdessäolosta on kyse. Olin kyllä katsonut senkin kaverin mahan kasvaneen aika hurjasti, mutta ehkä olisi voinut mennä ruumiinrakenteen piikkiin. Eikä taidettu nähdäkään ihan loppuvaiheissa, kun oli kesäloma-aikaa.

Itse yritetään kertoa vähitellen sitä mukaa kuin nähdään ihmisiä. En toki aio kaikkia niitä, joiden kanssa ollaan yhteydessä ehkä kerran vuodessa, alkaa informoida.

 

[Kahdeksi]

Mulla on kans jotenki hankala käsittää että oon oikeesti raskaana, ja ehkä sen takia osittain en hirveesti jännää neuvoloita etukätteen. Vaikka kyllä silti on jossain mielen perukoilla semmonen pelko että entä jos käyki jotain.
Mekää ei olla kerrottu ku iha parille tyypille. Mulla on itellä tosi sulkeutuneet ajatukset siitä että kertoisin mitään kellekkään (tyylii paitsi äitille) ja sitte mua ottaa kaaliin iha hirveesti jos joku kysyy suoraan että oonko raskaana. Mitä mieltä te ootte siitä? Mulla ei ees oo maha kasvanu nii että siitä huomais ja silti kysellään

Ja myös ihan mielenkiinnosta: aijjotteko ottaa selville kumpi on tulossa? Meillä miehen kaa siitä vähän eriäviä mielipiteitä, ku se haluais tietää ja mä ehkä en

Mulla on tällä hetkellä fiilis että en halua tietää sukupuolta, mutta voihan se tässä vielä muuttua ja sekin on ok.

Mulla kukaan ei oo vielä kysynyt, se vähän mitä oon ihmisiä nähnyt niin mahan on vielä saanut vaatteilla piilotettua. Nyt kyllä tänään edessä on esihenkilöille kertominen. Alkuviikon selkävaivojen lisäksi sain niskakrampin ja samalla tavalla normihoitokeinot on pannassa niin lääkäri määräsi lepoa ja panadolia Tänään siis saikulla ja koska en jaksa keksiä mitään selityksiä duuniin niin helpompi kertoa miksi lepo on nyt ainut keino hoitaa tilannetta.

 

[mamarski]

Onko teillä muilla ollut ongelmia raskausvitamiinien kanssa? Mähän olen voinut jo viikkoja tosi hyvin, mutta tällä viikolla on kahtena aamuna yhtäkkiä tullut aamupalat ylös noin vartti vitamiinien ottamisen jälkeen. Tänään oli erityisen "hilpeää", kun oksensin keskelle katua - en yksinkertaisesti ehtinyt tehdä mitään muuta. En oikein keksi tähän mitään muutakaan syytä.

Muutoin rasittaa, kun tänne napsahti raskausdiabetesdiagnoosi alimmalla mahdollisella diagnoosin tuottavalla paastoarvolla. Olin rasituksessa jo nyt sukurasitteen takia ja muut arvot oli ihan kunnossa. Syön kyllä lähtökohtaisesti tosi terveellisesti yleisestikin, enkä esim. syö karkkia jne ollenkaan, mutta vähän kyllä stressaa, että miten tän kanssa pitää nyt toimia. Ens viikolla vasta neuvolan ohjeistus.

 

[Kahdeksi]

Mä oon ymmärtänyt, että vitamiinit ja rauta (mulla myös omegakolmoset) tyhjään vatsaan otettuna aiheuttaa monelle huonoa oloa. Mä otan raskausvitamiinipillerin pöydälle samalla kun laittelen aamiaista mutta syön sen vasta ihan viimeiseksi. En tiiä onko tällä vaikutusta. Ja omegat jätin tauolle yleisen pahoinvoinnin aikana kun en halunnut riskeerata että olo niiden takia olisi entistä hirveempi

Nyt on sitten esihenkilöitä infottu raskaudesta. Olivat selkeästi yllätyneitä mutta onnittelivat kyllä ja halusivat käytännössä tietää vaan mistä lähtien mulle tarvitaan sijainen.

 

[mamarski]

Mä oon ymmärtänyt, että vitamiinit ja rauta (mulla myös omegakolmoset) tyhjään vatsaan otettuna aiheuttaa monelle huonoa oloa. Mä otan raskausvitamiinipillerin pöydälle samalla kun laittelen aamiaista mutta syön sen vasta ihan viimeiseksi. En tiiä onko tällä vaikutusta. Ja omegat jätin tauolle yleisen pahoinvoinnin aikana kun en halunnut riskeerata että olo niiden takia olisi entistä hirveempi

Nyt on sitten esihenkilöitä infottu raskaudesta. Olivat selkeästi yllätyneitä mutta onnittelivat kyllä ja halusivat käytännössä tietää vaan mistä lähtien mulle tarvitaan sijainen.

Joo aamiaisen jälkeen mäkin ne vasta oon syönyt, mutta ehkä sit liian nopeasti kuitenkin. Ja tänään söin kotona kyllä vähän kevyen aamiaisen, kun oli perään heti töissä aamiaistapaaminen. Mutta täytynee siis siirtyä syömään niitä vasta, kun on varmasti ruokaa kunnolla mahassa, niin välttyy näiltä ikäviltä yllätyksiltä.

Hyvä, että esihenkilö otti hyvin. Mulla kaikki kollegat olleet kans tosi tsemppaavia onneksi. Samoin kuin myös esihenkilö.

 

[merin]

Joo aamiaisen jälkeen mäkin ne vasta oon syönyt, mutta ehkä sit liian nopeasti kuitenkin. Ja tänään söin kotona kyllä vähän kevyen aamiaisen, kun oli perään heti töissä aamiaistapaaminen. Mutta täytynee siis siirtyä syömään niitä vasta, kun on varmasti ruokaa kunnolla mahassa, niin välttyy näiltä ikäviltä yllätyksiltä.

Hyvä, että esihenkilö otti hyvin. Mulla kaikki kollegat olleet kans tosi tsemppaavia onneksi. Samoin kuin myös esihenkilö.

Mulla ei ole monivitamiinia käytössä, vaan otan erikseen B12:n, d-vitamiinin, jodin, omega 3:n ja foolihapon. Kaksi viimeistä aion lopettaa heti, kun purkit loppuvat, noita kolmea ekaa taas syön aina muutenkin vegaaniruokavalion takia. Olen välillä jakanut ne useammalle aterialle, niin pysyvät paremmin alhaalla. Rautalisän ajattelin aloittaa, kunhan pääsen noista omegoista ja foolihaposta. Mutta sehän pitäisi kai mieluiten ottaa ihan erikseen joka tapauksessa.

Maha on niin iso! Paino ei ole edelleenkään noussut juuri yhtään, neuvolassa oli jopa laskenut edellisestä, mutta tuntuu jo nyt, että läkähdyn tämän mahan kanssa.

 

[mamarski]

Mulla ei ole monivitamiinia käytössä, vaan otan erikseen B12:n, d-vitamiinin, jodin, omega 3:n ja foolihapon. Kaksi viimeistä aion lopettaa heti, kun purkit loppuvat, noita kolmea ekaa taas syön aina muutenkin vegaaniruokavalion takia. Olen välillä jakanut ne useammalle aterialle, niin pysyvät paremmin alhaalla. Rautalisän ajattelin aloittaa, kunhan pääsen noista omegoista ja foolihaposta. Mutta sehän pitäisi kai mieluiten ottaa ihan erikseen joka tapauksessa.

Maha on niin iso! Paino ei ole edelleenkään noussut juuri yhtään, neuvolassa oli jopa laskenut edellisestä, mutta tuntuu jo nyt, että läkähdyn tämän mahan kanssa.

Tsemppiä! Näin esikoista odotellessa maha ei vielä toistaiseksi juuri ole kasvanut tai tiellä. Tosin tuntuu, että kyllä se aamu aamulta sillain isompi on, että enää ei iltaa myöten turvonnut maha ole moneen viikkoon kadonnut yön yli ja omaan silmään jo hahmottaa, että onhan sitä tullut.

 

[merin]

Täällä on hirveä nimiongelma... Olen miettinyt pääni puhki ja käynyt läpi kaiken maailman nimilistoja netissä, mutta mikään ei ole tuntunut täysin oikealta. Oletteko te jo alkaneet nimiä miettiä?