[QUOTE="vieras";23846583]Meidän keskimmäisellä alettiin asiaa tutkia 4kk iässä. Koko ajan sanottiin, että ei ole mitään mutta tarkistetaan nyt vielä. Ensin tutkittiin käsin, muutaman viikon päästä ultra, sitten röntgen. Lääkärit riiteli keskenään. Minä olin huolesta sekaisin ja niinsanotut ystävät vaan hoki, että pikkujuttu.
Lopulta yksi lääkäri teki asiaan pisteen laittamalla tytön 6kk iässä magneettikuvaukseen (ensin laitettiin humautuksessa sammakkokipsi) ja siinä selvisi, että toisessa jalassa on lievä luksaatio. Niin lievä, että se ei luultavasti koskaan olisi haitannut, mutta koska se havaittiin niin hoitona 12viikkoa von rosen lastassa. Paljon kauheampiakin hoitomuotoja väläyteltiin aiemmin. Yksi lääkäristä oli röntgenin jälkeen laittamassa tytön suoraan vetohoitoon moneksi viikoksi, sitten kipsiin vuodeksi ja mahdollisia leikkauksia myös.
12 viikon jälkeen kaikki oli hyvin. Sitten meni muutama viikko ja taas alkoi uudelleen. Yksi röntgenlääkäri oli vieäl alkanut miettiä, että jos se ei olekaan kunnossa. Siinä välissä miehelläni oli ehditty todeta syöpä joten me menimme yksityiselle, koska en enää jaksanut tuota vatkaamista mitä kunnallisella puolella oli. Kontrollit yksityisellä eikä mitään vikaa tai hoidettavaa enää ollut. Ja edelleen eräs (nyt jo voi sanoa entinen ystävä, nykyien kaveri) on sitä mieltä että se kaikki suremiseni ja huoleni oli ihan naurettavaa kun maailmassa on paljon kauheampiakin juttuja. Ei se silti omia huoliani poistanut, vaikka jollain toiselal lapsella ei ehkä ole jalkoja lainkaan.
Rankkaa oli. Ei niinkään se hoito vaan se kaikki muu lopulta. Mutta tyttö nyt 6v ja jalat oikein toimivat.
[/QUOTE]
Missäpäin tälläistä huopaamista ollut? Tosi rankkaa vanhemmille, lapsesta puhumattakaan
