P
pelostapaniikissa
Vieras
Olen 25v ja aina käynyt säännöllisesti Papassa, eikä mitään ole löytynyt. No nyt olikin sitten papa luokkaa 3, jouduin kolposkopiaan koepalojen ottoon ja nyt sain tulokseksi "kohtalainen esiastemuutos", jonka vuoksi Loop-hoito.
Kirjeessä sanotaan, että kyseinen muutos ei ole syöpä eikä pahanlaatuinen kasvain, mutta hoitamattomana saattaisi vuosien mittaan kehittyä syöväksi.
Haluaisin kuulla toisten kokemuksia Loop-hoidosta? En välttämättä ihan hirveitä kauhutarinoita. Ja onko toisia kenellä tulokset olleet samoja? Miten elämä on siitä eteenpäin sujunut?
Olen ollut heinäkuun alusta asti niin paniikissa ja peloissani, etten voi sitä sanoin kuvata. Säikähdin niin paljon ensimmäistä kirjettä, minkä papa-kokeesta kotiin sain ja siinä todettiin vain, että solumuutos ja luulin sen jo olevan siis syöpää. Soittelin sairaalaan ja kävin gynellä asiasta juttelemassa, juttelin myös lääkärin kanssa kuka teki kolposkopian ja kaikki käskee olemaan vaan rauhallisen mielin ja ei ole kuulema mitään hätää, mutta mikään ei saa enää mieltäni rauhalliseksi!!! Itken melkein koko ajan, olen todella peloissani, enkä pysty kunnolla nukkumaan. Pelkään niin paljon, että on kuitenkin jotain kamalaa ja kuolen. Elämäni kauheimmat kaksi kuukautta! En tiedä mitä tekisin. Olen kiitollinen jos joku haluaa kertoa omista kokemuksistaan.
Kirjeessä sanotaan, että kyseinen muutos ei ole syöpä eikä pahanlaatuinen kasvain, mutta hoitamattomana saattaisi vuosien mittaan kehittyä syöväksi.
Haluaisin kuulla toisten kokemuksia Loop-hoidosta? En välttämättä ihan hirveitä kauhutarinoita. Ja onko toisia kenellä tulokset olleet samoja? Miten elämä on siitä eteenpäin sujunut?
Olen ollut heinäkuun alusta asti niin paniikissa ja peloissani, etten voi sitä sanoin kuvata. Säikähdin niin paljon ensimmäistä kirjettä, minkä papa-kokeesta kotiin sain ja siinä todettiin vain, että solumuutos ja luulin sen jo olevan siis syöpää. Soittelin sairaalaan ja kävin gynellä asiasta juttelemassa, juttelin myös lääkärin kanssa kuka teki kolposkopian ja kaikki käskee olemaan vaan rauhallisen mielin ja ei ole kuulema mitään hätää, mutta mikään ei saa enää mieltäni rauhalliseksi!!! Itken melkein koko ajan, olen todella peloissani, enkä pysty kunnolla nukkumaan. Pelkään niin paljon, että on kuitenkin jotain kamalaa ja kuolen. Elämäni kauheimmat kaksi kuukautta! En tiedä mitä tekisin. Olen kiitollinen jos joku haluaa kertoa omista kokemuksistaan.