Loppuuko kaikkien äitien elämä kun menee töihin?

[SweetZoeJane]

Mä olen normaalisti lapsen kanssa kotona, mutta tän kesän tehnyt töitä. Ja teen vuorotyötä. Ei mun/meidän elämä oo loppunut mutta kyllä se veronsa vaatii....

En jaksaisi olla missään juhlissa yömyöhään jos mulla olis aamuvuoro seuraavana päivänä. Ja muutenkin, tuntuu että kotona kasaantuu enemmän kotitöitä, joten jossain välissä nekin on tehtävä. Otan sen ajan sitten vaikka juhlista pois.

 

[Anastacia]

Mulla taas vastaavasti alkoi elämä kun menin töihin. On rahaa tehdä muutakin kuin vaan olla kotona. =)

Näin se pitäiskin olla ja sitten siitä pitäis osata nauttia, eikä vain niuhottaa että joka yö tarvii kahdeksan tuntia unta tai kuolee. Aika harvalla tuollaisia unimääriä on koskaan jos lapset on pieniä.

Tämä hääjuhla oli vaan yksi esimerkki, mulla on monta lähempääkin tuttavaa, jotka ei pysty tekemään enää mitään kun menivät töihin

 

[Ultramariini]

Ei se työssäkäyminen elämää lopeta, mutta kyllä se ajankäyttöön vaikuttaa. Sillä työpäivä työmatkoineen ja lasten hoidosta hakemisineen nielaisee valtaosan päivästä. Ja siihen päälle kotityöt vievät myös mehut aika tehokkaasti, joten sitä ei kovin usein kaipaa illoiksi useita aktiviteetteja.

Jos muu perhe on lomalla, on tilanne toinen. Silloin olen itsekin vapaampi liikumaan, kun ei tarvitse
niin tarkkaan huolehtia muiden rytmistä. Omasta yöunestani tingin muutenkin jatkuvasti-joten koko
perheelle tarkoitettua kenties myöhään suunnattua iltamenoa ei sen vuoksi pitäisi perua, että teen töitä.

 

[Blue]

Mulla taas vastaavasti alkoi elämä kun menin töihin. On rahaa tehdä muutakin kuin vaan olla kotona. =)

Näin se pitäiskin olla ja sitten siitä pitäis osata nauttia, eikä vain niuhottaa että joka yö tarvii kahdeksan tuntia unta tai kuolee. Aika harvalla tuollaisia unimääriä on koskaan jos lapset on pieniä.

Tämä hääjuhla oli vaan yksi esimerkki, mulla on monta lähempääkin tuttavaa, jotka ei pysty tekemään enää mitään kun menivät töihin

En mä silti riekuta itteeni saati lapsia pitkin yötä kylillä. Poikkeuksia toki on mutta lapsilla on säännöllinen rytmi ja nukkumaan mennään melkolailla sen mukaan. Jos haluan itse juhlia myöhään (minä kyllä poikkeuksella voin yhden yön valvoa vaikka muuten sen 8h unta tarvitsenkin) niin lapset menevät hoitoon. Mutta sullehan se hoitoonlaitto oli kauhistus. Kuten mulle yömyöhään väsymystään kiukuttelevat lapset jotka latistavat juhlatunnelman.

 

[ZäDäM]

Jospa joku ei nauti väsymyksestä? Minä olen pakosti joutunut tulemaan toimeen ihan liian vähällä unella ( ja nimenomaan työn takia, en lasten ) ja nyt, jos vain saan valita, niin valitsen sen nukkumisen. Minä en osaa oikein rentoutua, jos tiedän, että seuraavana päivänä töissä väsyttää. Tietysti, jos työ olisi helppoa ja suorittavaa ( kaupankassa, siivous jne ) saattaisin ehkä jaksaa. Mutta minun on käytettävä aivoja, joka päivä.

tse asiassa jos työn alla on perussiivousta kuten paljon koneiden käyttöä lattian pesua + vahausta. Niin siellä ei niitä EI unenpuutteessa voi tehdä, koska riskialttius onnettomuuksiin kasvaa esim. voi kompuroida johotoihin -> nilkka pois paikoiltaan, tai unohtaa laittaa laikan hidaskierroksiseen ja kas lattia on pilalla.

 

[vieras]

Mulla taas vastaavasti alkoi elämä kun menin töihin. On rahaa tehdä muutakin kuin vaan olla kotona. =)

Näin se pitäiskin olla ja sitten siitä pitäis osata nauttia, eikä vain niuhottaa että joka yö tarvii kahdeksan tuntia unta tai kuolee. Aika harvalla tuollaisia unimääriä on koskaan jos lapset on pieniä.

Tämä hääjuhla oli vaan yksi esimerkki, mulla on monta lähempääkin tuttavaa, jotka ei pysty tekemään enää mitään kun menivät töihin

Siis mistä ihmeestä se seurue jäi paitsi kun lähtivät klo 20?

 

[vieras]

Mulla taas vastaavasti alkoi elämä kun menin töihin. On rahaa tehdä muutakin kuin vaan olla kotona. =)

Näin se pitäiskin olla ja sitten siitä pitäis osata nauttia, eikä vain niuhottaa että joka yö tarvii kahdeksan tuntia unta tai kuolee. Aika harvalla tuollaisia unimääriä on koskaan jos lapset on pieniä.

Tämä hääjuhla oli vaan yksi esimerkki, mulla on monta lähempääkin tuttavaa, jotka ei pysty tekemään enää mitään kun menivät töihin

On kohteliaampaa sanoa, että pitää töiden takia läheteä kotiin... kuin että häissä on tylsäääää.

 

[tuore äiti]

Mulla tulee ap:n kirjoitteluista mieleen yks tuttu. Nainen on Hyvin onnettomassa suhteessa miehensä kanssa ja ollut ihastunut mun mieheeni jostain teini-ikäisestä asti, mies ei oo koskaan ollut kiinnostunut kyseisestä naisesta, nainen on siis miehen kotikylästä ja minä sitten olin se katala "kaupunkilainen" viettelijätär joka varasti hyvän miehen. Nainen ei koskaan oo pitänyt musta, vaikka itse olen tosi ystävällinen ollut hänelle aina.Väittää et oon pinnallinen,koska huolehdin ulkonäöstäni,ja olen kuulema "täysi bimbo" (yliopistokoulutukseseta huolimatta),olemme olleet jo vuosia naimississa,ja olemme onnellisia,mutta hänen kantansa ei muutu.Naisen mies on siis mun mieheni hyvä ystävä,joten joudumme silloin tällöin olemaan tekemisissä.
No niin,siis tämä sama nainen natisee AINA että minä en muka anna miehen juhlia heidän kanssaan,jne..Mieheni on useasti sanonut suoraan ettei HALUA lähteä baareihin,jne.. Emme mieheni kanssa nauti baarissa käymisestä,viinan katkuisista aamuöistä tai karaokebaareista, nainen taas nauttii suunnattomasti, yleensä illanvietto samassa porukassa päätyy osaltamme puolen yön aikaan viimeistään, kun muut lähtee "joraamaan".
MYÖS mieheni haluaa kotiin,eikä baariin, mutta tämä nainen on koko ajan ruikuttamassa "lähtekää nyt mukaan,haloo ootteekste noin kalkkiksii" (kirjaimellisesti sanonut noi"
Olemme siis n.30-vuotiaita ja baarikierros 18-vuotiaiden seassa ei voisi vähempää kiinnostaa!
Nainen on myös yrittänyt VÄKISIN juottaa minua humalaan,Siis ihan oikeasti yritti väkisin juottaa mulle lasista alkoholia että jäätäisiin yöksi,enkä voisi ajaa kotiin! Hän on myös ROIKKUNUT mieheni jalassa kiinni, hirveässä humalassa tietty ja suuttunut tosissaan joka kerta kun lähdemme "liian" ajoissa kotiin.
Miten voi olla niin vaikea ymmärtää että jos sinulle elämästä nauttiminen on sitä että dokaat häissä aamuun asti se voi toisille olla esim sitä että tullaan ajoissa kotiin,laitetaan lapset nukkumaan, otetaan viinilasit ja rakastellaan hitaasti ja ajan kanssa??

KAIKILLE ei ole nautinto juoda itseään humalaan tai oksennella aamuyöstä taksijonossa. Kiva jos tiedät mikä sulle on nautinto,mut usko pois sä et voi tietää

a)mitä nautintoja siellä kotona on tapahtunut kotiin tulon jälkeen
b) olisiko mies todella halunnut jäädä vai lähteä
c) mistä toinen ihminen oikeasti nauttii

 

[Ultramariini]

Mulla taas vastaavasti alkoi elämä kun menin töihin. On rahaa tehdä muutakin kuin vaan olla kotona. =)

Näin se pitäiskin olla ja sitten siitä pitäis osata nauttia, eikä vain niuhottaa että joka yö tarvii kahdeksan tuntia unta tai kuolee. Aika harvalla tuollaisia unimääriä on koskaan jos lapset on pieniä.

Tämä hääjuhla oli vaan yksi esimerkki, mulla on monta lähempääkin tuttavaa, jotka ei pysty tekemään enää mitään kun menivät töihin

unimäärä ei kyllä mulla koskaan yllä kahdeksaan tuntiin, olin töissä tai vapaalla.
Mutta se on kyllä oma valintani, ja kroonisen valvomisen syy.

Mutta tietyllä tavoin töissäolo kyllä supistaa elämää. Iltaisin olen usein niin puhki, että tuntuu että koko sosialainen kapasitettini on täysin ammenettu tyhjiin. Eikä jaksa kovin innokaasti tapailla ihmisiä, tai edes soitella. Vaikka toisaalta sen puhelun soittamisen ajatus on usein ajatuksena raskaampi kuin se käytönössä sitten olisikaan. Mutta koska työ vie voimavaroja ja sen jälkeen sitä käyttää niiitä perheeseensä ja perusarjen pyörittämiseen ( tässä tulee se kello vastaan. On ehdittävä tehdä tietty määrä asioita rajallisessa ajassa) jää se oma latautumisaika aika lyhyeksi. Ja itse lataan akkujani olemalla hetken illalla rauhassa valveilla. . jos myöhäisiltoihin keskittää useana iltana viikossa menoja ja tapaamisia - näkyy se sellaisena ylikierroksilla käymisenä. Tarvitsen hiljaiset hetkeni.


aha, miksi koko teksti lihavoitui.. en jaksa sitä nyt muokkailla.

 

[vierailija]

Tääkin on ihan totta. Miks pitää koko ajan tehdä kauheasti jotain, suorittaa vapaa-ajallakin?

Kenen täytyy? Suorittaa vapaa-ajanviettoa