Loputon katkeruus/kateus ystävälle, jolla on kaikki mitä minulla ei

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Itku-Iita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Itku-Iita

Vieras
Olen ihan uupunut. En jaksa enää. Olen niin kateellinen ystävälleni, että minuun sattuu. Olen surullinen, koska tiedän etten voi koskaan olla yhtä kaunis, haluttu ja onnellinen kuin hän on. Poikkeus vahvistaa säännön. Ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolen. Ystäväni vuosi sitten naimisiin ihanan miehen kanssa, hänellä on unelma-ammatti ja hän on hyvä kaikessa. Minä olin hänen kaasonsa mutta jouduin teeskentelemään että olen onnellinen hänen puolestaan. En halua hänelle mitään pahaa ja tiedän olevani katala ystävä, mutta minun epäonneni jatkuu. Olen onneton ja yksin. Vailla töitä ja rakkautta. Mikä neuvoksi?
 
Vastaus on otsikossa. En ole koskaan tavannut katkeraa ihmistä, joka on onnellinen. Ystäväsi elämä on hänen elämänsä. Vaikka saisit kaiken mitä hänellä on, se tuskin tekisi sinua onnelliseksi, koska ne asiat kuuluvat hänen elämäänsä, ei sinun. Unohda katkeruutesi ja kateutesi ja ala luoda omaa elämääsi.
 
  • Tykkää
Reactions: rops
Mitä jos alkaisit opiskella ja tekisit itsestäsi menestyksekkään ainakin opiskelujen suhteen? Minä voin alkaa sinun personaltraineriksesi :D Voisin siis kannustaa ja motivoida sinua saavuttamaan tavoittelemasi opiskelupaikan ja arvostetun ammatin sen myötä. Itse olen tällä hetkellä lukemassa pääsykokeisiin ja kova hinku on saavuttaa haluamani opiskelupaikka. En tosin tiedä pääsenkö vielä ensimmäisellä kerralla haluamaani opiskelupaikkaan mutta jos en pääse niin sitten yritän uudestaan niin kauan että pääsen.
 
[QUOTE="sss";28309553]No ainakaan sä et voi saavuttaa mitään noista asioista joita kadehdit, ennenkuin oot vähän muuttanut omaa elämänasennettas.[/QUOTE]

En voi tehdä mitään muuta, koska kaikki mitä haluan ovat samat asiat kuin ystävälläni. Jos alan tavoitella muuta en ole oma itseni enkä onnellinen. Muistan ystäväni aina kun alan pohtia omaa elämääni. Hän on ihana ystävä, mutta esittelee minulla kaikki tyhmät ja rumat miehet, joista en välitä tippaakaan. Hän kehuu miehiä ja sanoo että meistä voisi tulla hyvä pari jos olisin avoimempi. Silti ystäväni miettii mikä menee vikaan kun minä olen yksin.
 
En voi tehdä mitään muuta, koska kaikki mitä haluan ovat samat asiat kuin ystävälläni. Jos alan tavoitella muuta en ole oma itseni enkä onnellinen. Muistan ystäväni aina kun alan pohtia omaa elämääni. Hän on ihana ystävä, mutta esittelee minulla kaikki tyhmät ja rumat miehet, joista en välitä tippaakaan. Hän kehuu miehiä ja sanoo että meistä voisi tulla hyvä pari jos olisin avoimempi. Silti ystäväni miettii mikä menee vikaan kun minä olen yksin.

Minä en oikein usko, että haluat täsmälleen kaikki samat asiat kuin ystävälläsi. Ehkä laajassa mittakaavassa, haluat parisuhteen, hyvän työn jne. Mutta haluaisitko hänen miehensä? Hänen työpaikkansa? Hänen kotinsa? Olisivatko ne ihan aidosti sinua? Epäilen. Miksi et siis rakenna omaa elämääsi? Aloita opiskelut tai uusi harrastus, unohda miehet toistaiseksi ja opi olemaan onnellinen yksin. Katkeruus, kateus ja epätoivo eivät ole viehättäviä piirteitä. Onnellisena vedät puoleesi parempia miehiä. Keskity ystäviin tai etsi työpaikka, vaikka toisesta kaupungista - tai vaikka toisesta maasta. Jos olet lapseton sinkku, tällaiset muutokset ovat helppoja. Sitten kun olet naimisissa, sinulla on lainaa, velvotteita ja lapsia, et voi enää tehdä mitään repäisevää ja spontaania. Tee se nyt kun voit.
 
[QUOTE="jep";28309591]Mitä jos alkaisit opiskella ja tekisit itsestäsi menestyksekkään ainakin opiskelujen suhteen? Minä voin alkaa sinun personaltraineriksesi :D Voisin siis kannustaa ja motivoida sinua saavuttamaan tavoittelemasi opiskelupaikan ja arvostetun ammatin sen myötä. Itse olen tällä hetkellä lukemassa pääsykokeisiin ja kova hinku on saavuttaa haluamani opiskelupaikka. En tosin tiedä pääsenkö vielä ensimmäisellä kerralla haluamaani opiskelupaikkaan mutta jos en pääse niin sitten yritän uudestaan niin kauan että pääsen.[/QUOTE]

Hain kouluihin ja valmistaudun kokeeseen, mutta pelkään epäonnistumista niin paljon. Kiitos avusta. Voi kun se olisikin noin helppoa. :( Minne hait ja mikä ala?
 
[QUOTE="vieras";28309647]Minä en oikein usko, että haluat täsmälleen kaikki samat asiat kuin ystävälläsi. Ehkä laajassa mittakaavassa, haluat parisuhteen, hyvän työn jne. Mutta haluaisitko hänen miehensä? Hänen työpaikkansa? Hänen kotinsa? Olisivatko ne ihan aidosti sinua? Epäilen. Miksi et siis rakenna omaa elämääsi? Aloita opiskelut tai uusi harrastus, unohda miehet toistaiseksi ja opi olemaan onnellinen yksin. Katkeruus, kateus ja epätoivo eivät ole viehättäviä piirteitä. Onnellisena vedät puoleesi parempia miehiä. Keskity ystäviin tai etsi työpaikka, vaikka toisesta kaupungista - tai vaikka toisesta maasta. Jos olet lapseton sinkku, tällaiset muutokset ovat helppoja. Sitten kun olet naimisissa, sinulla on lainaa, velvotteita ja lapsia, et voi enää tehdä mitään repäisevää ja spontaania. Tee se nyt kun voit.[/QUOTE]

Voisin paeta kaikkea ja lähteä karkuun mutta köyhänä työttömänä se ei onnistu.
Haluan hienon kodin ja samalle alalle kuin ystäväni. Hänen miehensä on avulias ja kiltti. En koskaan saa samanlaista ja yhtä komeaa miestä kuin ystävälläni. Haluan niin kovasti olla onnellinen mutta jokin tökkii ja pahasti.
 
Voisin paeta kaikkea ja lähteä karkuun mutta köyhänä työttömänä se ei onnistu.
Haluan hienon kodin ja samalle alalle kuin ystäväni. Hänen miehensä on avulias ja kiltti. En koskaan saa samanlaista ja yhtä komeaa miestä kuin ystävälläni. Haluan niin kovasti olla onnellinen mutta jokin tökkii ja pahasti.

En ehdottanut, että pakenet, vaan että etsit elämääsi muuta sisältöä kuin katkeruutta ja kateutta ystävääsi kohtaan, ja kuvitelmaa, että haluat hänen elämänsä (mitä et voi koskaan saada, joten tuhlaat energiaasi). Jos löydät työn toiselta paikkakunnalta tai vaikka ulkomailta, voit saada esim. työkkäristä apua, jotta voit ottaa sen vastaan.

Minusta tuntuu, että et ehkä oikein edes tiedä kuka olet tai mitä haluat. Seuraat vain ystävääsi ja ajattelet, että ihanaa miten hän on onnellinen ja haluat samaa. Ja tavallaan haluatkin, jos haluat olla onnellinen, mutta olen ihan varma siitä, että oikeasti halua hänen elämäänsä. Vaikka saisitkin sen, huomaisit pian, että olisit taas onneton. Onnellisuus lähtee ennen kaikkea itsestä, sisältä. Jos haluat olla onnellinen, aloitat siis itsestäsi ja unohdat miten ihanaa muiden elämä on. Keskity siihen, mitä _sinä_ haluat elämältäsi ja millaiseksi _sinä_ haluat tehdä _sinun elämäsi_.
 
Hain kouluihin ja valmistaudun kokeeseen, mutta pelkään epäonnistumista niin paljon. Kiitos avusta. Voi kun se olisikin noin helppoa. :( Minne hait ja mikä ala?

Laitapas se sisäinen voittajan sydän jyskyttämään rinnassasi! Voit kirjoittaa itsellesi vaikkapa itsetuntoa kohottavan kirjeen. Kirjoitat siihen fiiliksiä esimerkiksi siitä hetkestä, kun sait koululta kirjeen jossa kerrottiin että sinut on hyväksytty kouluun. Herättele mielikuvituksesi ja vala tuolla tavoin itseesi rautainen itsevarmuus.

Jos kirjeestä huolimatta olet vielä sitä mieltä, että ei sinusta ole saavuttamaan haluamaasi opiskelupaikkaa niin päätä yllättää itsesi. Päätä, että näytät itsellesi! Nujerra se korvien välissä soimaama ääni ja taltuta se kuin poliisi pikkurikollisen.

Miksi olet niin varma epäonnistumisestasi?

Itse olen pyrkimässä yliopistoon, mutta en ala tässä puimaan tarkemmin sitä, että minne sinne.
 
Laitapas se sisäinen voittajan sydän jyskyttämään rinnassasi! Voit kirjoittaa itsellesi vaikkapa itsetuntoa kohottavan kirjeen. Kirjoitat siihen fiiliksiä esimerkiksi siitä hetkestä, kun sait koululta kirjeen jossa kerrottiin että sinut on hyväksytty kouluun. Herättele mielikuvituksesi ja vala tuolla tavoin itseesi rautainen itsevarmuus.

Jos kirjeestä huolimatta olet vielä sitä mieltä, että ei sinusta ole saavuttamaan haluamaasi opiskelupaikkaa niin päätä yllättää itsesi. Päätä, että näytät itsellesi! Nujerra se korvien välissä soimaama ääni ja taltuta se kuin poliisi pikkurikollisen.

Miksi olet niin varma epäonnistumisestasi?

Itse olen pyrkimässä yliopistoon, mutta en ala tässä puimaan tarkemmin sitä, että minne sinne.

Olen huonompi ja rumempi kuin ystäväni. Hänelle mahdoton on mahdollista ja hän on aina positiivinen ja onnellinen. Ällöttävän kiltti kaikille. Vaikka opiskelisin pääni puhki en usko että pisteet riittävät samalle alalle kuin ystäväni. Minusta ei ole mihinkään.
 
[QUOTE="vieras";28309781]En ehdottanut, että pakenet, vaan että etsit elämääsi muuta sisältöä kuin katkeruutta ja kateutta ystävääsi kohtaan, ja kuvitelmaa, että haluat hänen elämänsä (mitä et voi koskaan saada, joten tuhlaat energiaasi). Jos löydät työn toiselta paikkakunnalta tai vaikka ulkomailta, voit saada esim. työkkäristä apua, jotta voit ottaa sen vastaan.

Minusta tuntuu, että et ehkä oikein edes tiedä kuka olet tai mitä haluat. Seuraat vain ystävääsi ja ajattelet, että ihanaa miten hän on onnellinen ja haluat samaa. Ja tavallaan haluatkin, jos haluat olla onnellinen, mutta olen ihan varma siitä, että oikeasti halua hänen elämäänsä. Vaikka saisitkin sen, huomaisit pian, että olisit taas onneton. Onnellisuus lähtee ennen kaikkea itsestä, sisältä. Jos haluat olla onnellinen, aloitat siis itsestäsi ja unohdat miten ihanaa muiden elämä on. Keskity siihen, mitä _sinä_ haluat elämältäsi ja millaiseksi _sinä_ haluat tehdä _sinun elämäsi_.[/QUOTE]

Haluan samat asiat kuin ystäväni. Hän on onnellinen ja rakastunut. Hänellä on rakastava mies. Rakkaus ja mies sekä työ ja raha tekevät minut onnelliseksi. Samat asiat kuin ystäväni on saavuttanut.
 
Laitapas se sisäinen voittajan sydän jyskyttämään rinnassasi! Voit kirjoittaa itsellesi vaikkapa itsetuntoa kohottavan kirjeen. Kirjoitat siihen fiiliksiä esimerkiksi siitä hetkestä, kun sait koululta kirjeen jossa kerrottiin että sinut on hyväksytty kouluun. Herättele mielikuvituksesi ja vala tuolla tavoin itseesi rautainen itsevarmuus.

Jos kirjeestä huolimatta olet vielä sitä mieltä, että ei sinusta ole saavuttamaan haluamaasi opiskelupaikkaa niin päätä yllättää itsesi. Päätä, että näytät itsellesi! Nujerra se korvien välissä soimaama ääni ja taltuta se kuin poliisi pikkurikollisen.

Miksi olet niin varma epäonnistumisestasi?

Itse olen pyrkimässä yliopistoon, mutta en ala tässä puimaan tarkemmin sitä, että minne sinne.


Unohtui vielä sanoa se, että ei ole pienintäkään estettä sille, ettetkö voisi saavuttaa kaikkea sitä, mitä ystäväsikin on saavuttanut. Totta puhuakseni voit saavuttaa vielä enemmän. Eikähän tuo kateus välttämättä pahastakaan ole. Sinä tosin voisit valjastaa kateutesi siihen muotoon, että siitä olisi sinulle jotain hyötyäkin. Juuri tuohan voi olla se voima, joka puskee sinua entistä sisukkaammin saavuttamaan tavoittamaasi asiaa.

Äläkä edes ajattele sitä, että ystäväsi vain yksinkertaisesti on sinua parempi tyyppi, etkä sinä luuserina voi saavuttaa edes puolia siitä mitä ystäväsi on saavuttanut. Nyt ensimmäiseksi sinun pitää lopettaa ihmettely ja ryhtyä toimeen. Kun elämä tarjoaa tilaisuuden niin siitä ei kannata hevin luopua! Nyt sinulla on vielä vähän aikaa lukea niihin pääsykokeisiin. Lue vielä nyt kun voit sillä kohta tämä rupeama totta totisesti on ohi. Puserra itsestäsi kaikki irti! Sinulla on kyllä aikaa kesällä sitten huilailla.
 
Kauneus,terveys ja onni on katoavaista. Sitä sinun kadehtimaa ystävää voi vastamäki koetella. Sairaus,kuolema tai avioero. Mistä sitä tietää. Sinä voit saavuttaa jotakin mistä olet haaveillut. Älä tuhlaa energiaa sellaiseen. Se on ajanhukkaa.
 
Ap taisikin jo poistua keskustelusta, mutta ehkä palaat vielä takaisin. Jos haluat jonkun motivoimaan sinua ja auttamaan tavotteiden saavuttamisessa niin pyydä sähköpostiosoitteeni. Minä voin motivoida sinua! Minun mielestäni on todella surullista se, että ihminen heittää unelmansa romukoppaan vain ja ainoastaan sen takia, että itse ei usko itseensä.

Jos joku muukin kaipaa motivaattoria niin minä voin auttaa. Ei kannata jättää itselle merkityksellisiä asioita saavuttamatta sen takia, että uskoo olevansa luuseri. Elämästä pitää tehdä näköisensä tai ainakin yrittää.
 
Kuulostat sellaiselta joka on ex-ystäväni. Hän varmaan ajatteli juuri noin. Tajusin valitettavasti vasta jälkeenpäin ettää ystävyys ei ollut aitoa, hän oli kateellinen eikä ollut aidosti iloinen menestymisestäni. Sellaista ystävää ei kenelläkään kuuluisi olla. Ystävyys punnitaan ennenkaikkea siinä, osaako iloita toisen onnesta. Toivon että jätät ystäväsi rauhaan koska et ole hänelle hyväksi. Keskity omaan elämääsi ja katso peiliin! Tuollaiset kadehtijat ovat maan matosiakin alhaisempia otuksia enkä yhtään ihmettele jollei menestystä elämässä tipu!
 
No minä olen ruma, tissitön,roikkomaha ja mulla on komea,seksikäs ja kiltti mies.. :O sitä en tiedä milllä avuilla hänet sain,mutta sainpahan vain.

Opiskelupaikkoja en ikinä saanut nuorempana,en ainakaan niitä mitä olisin halunnut..vanhemmiten sain kaikki mihin hain(eikä minuss aole muut aeroa kuin se että lakkasin jännittmästä pääsykokeita ja valmistauduin niihn huolella,joka haastatteluun menin sitte sillä asenteella että minähän saan tän paikan,jos en saa niin mitä väliä... sit alkoi tippumaan tarjouksia opiskelupaikoista,oli sitte 4mistä valita)
 
Ap taisikin jo poistua keskustelusta, mutta ehkä palaat vielä takaisin. Jos haluat jonkun motivoimaan sinua ja auttamaan tavotteiden saavuttamisessa niin pyydä sähköpostiosoitteeni. Minä voin motivoida sinua! Minun mielestäni on todella surullista se, että ihminen heittää unelmansa romukoppaan vain ja ainoastaan sen takia, että itse ei usko itseensä.

Jos joku muukin kaipaa motivaattoria niin minä voin auttaa. Ei kannata jättää itselle merkityksellisiä asioita saavuttamatta sen takia, että uskoo olevansa luuseri. Elämästä pitää tehdä näköisensä tai ainakin yrittää.

Voitko siis auttaa minua? Olisin ikuisesti kiitollinen.
 
Tuolla asenteella sä et todellakaan tule olemaan ikinä onnellinen, et edes silloin jos saisit kaiken haluamasi. Työ ei olisi kuitenkaan tarpeeksi hyvä ja mies ei olisi tarpeeksi komea ja asunto ei olisi tarpeeksi suuri. Jos asenne on se, että olen onnellinen sitten kun... et oikeasti tule koskaan onnelliseksi. Onnellisuus on tässä ja nyt.
 
Siis sähän elät koko ajan ystäväsi elämää, et omaasi :O

Nyt keskity itseesi ja omaan elämääsi, oman onnesi löytämiseen. Se palkitsee ajan mittaan, usko tai älä =)
 
Vielä muutama vuosi sitten minä kadehdin muutaman ystäväni elämää: ydinperhettä, omaa taloa/asuntoa, hyvää työpaikkaa, mukavaa miestä jne..Itse olin "vain" köyhä yksinhuoltaja ja valmituminen tuntui olevan todella kaukana. Olin myös epävarma omista taidoistani tulevassa ammatissani.
Sitten otin itseäni niskasta kiinni: Mieheni tapasin nettipalstalta. Nyt meillä on toimiva perhe ja uusi omakotitalo. Valmistuin toiveammattiini, sain heti töitä ja nyt nautin kohtalaien hyvää palkkaa joka kuukausi. En ole kateellinen enää kenellekään, ja se on tasan minun itseni ansiota!

p.s Näistäkin kadehtimistani pariskunnista toinen on jo eronnut jaraha-asiat päin peetä. Toisessa perheessä on muuta surua. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.
 

Yhteistyössä