I
Itku-Iita
Vieras
Olen ihan uupunut. En jaksa enää. Olen niin kateellinen ystävälleni, että minuun sattuu. Olen surullinen, koska tiedän etten voi koskaan olla yhtä kaunis, haluttu ja onnellinen kuin hän on. Poikkeus vahvistaa säännön. Ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolen. Ystäväni vuosi sitten naimisiin ihanan miehen kanssa, hänellä on unelma-ammatti ja hän on hyvä kaikessa. Minä olin hänen kaasonsa mutta jouduin teeskentelemään että olen onnellinen hänen puolestaan. En halua hänelle mitään pahaa ja tiedän olevani katala ystävä, mutta minun epäonneni jatkuu. Olen onneton ja yksin. Vailla töitä ja rakkautta. Mikä neuvoksi?