Toggle sidebar

Loukkaanunko turhasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äitivaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="äitivaan";23627500]Kai mä sitten loukkaanun turhasta. Mutta kun tiedän että heillä ravaa muitakin kavereita ja minä olen sentään luullut että ollaan hyviä ystäviä. Eikä tää nyt ole ainut juttu että ei voida mennä sinne kylään. Vaan toi että ei enää pitkään aikaan oo vastannut mulle puhelimeen ja minä soitan ehkä muutaman kerran kuukaudessa enkä todellakaan joka päivä. Ja kun ennen on meidänkin elämä kiinnostanu. Mutta ei enää kysy että mitä tytölle kuuluu tms.[/QUOTE]

Ehkä hän on tosi väsynyt niihin kavereihin, jotka ravaa heillä ja sää oot sellainen, jolle uskaltaa sanoa, että tulkaa toiste.

Itselläni ainakin oli niin rankka raskausaika, että jäi yhteydenotto kaikkiin ystäviin ja jopa lähisukulaisiin. Enpä jaksanut edes puhelimessa puhua enää loppuviikoilla..
 
[QUOTE="vieras";23627526]Se raskausaika ja oman lapsen saaminen vaan on luonnollisestikin iso juttu, että ei enää voi olettaakaan samanlaista huomiota kummilapsille kuin ennen![/QUOTE]

Samanlaista??? Ihmeellisiä te nykyajan uudet äidit, jos oma raskaus on hyväksytty perustelu sille, että ennen niin rakas kummilapsi unohdetaan kokonaan. Ei tuo selity pelkillä raskaushormooneilla, tai äitiyden onnen uudesta huumasta. Itsekin toki olen jättänyt kummilapseni vähän vähemmälle huomiolle raskausaikoinani, mutta yhteyttä on AINA pidetty, ja kyläilty miten on sopinutkin.
Ap, minun mielestäni et todellakaan ole turhasta loukkaantunut.
 
Mun milestä et ole turhaan loukkaantunut,. kyllä muakin surettaisi, että siihenkö se ystävyys nyt on päättymässä ja harmittaisi tuollainen etääntyminen. Ajatellen tuota , ettei odotusaikanaan ole yhteyksiä välittänyt pitää entiseen tahtiin, eikä niinkään sitä että nyt ei vielä jaksa ottaa kylään.
 
[QUOTE="pöh";23627686]Samanlaista??? Ihmeellisiä te nykyajan uudet äidit, jos oma raskaus on hyväksytty perustelu sille, että ennen niin rakas kummilapsi unohdetaan kokonaan. Ei tuo selity pelkillä raskaushormooneilla, tai äitiyden onnen uudesta huumasta. Itsekin toki olen jättänyt kummilapseni vähän vähemmälle huomiolle raskausaikoinani, mutta yhteyttä on AINA pidetty, ja kyläilty miten on sopinutkin.
Ap, minun mielestäni et todellakaan ole turhasta loukkaantunut.[/QUOTE]

Jännä, että nykyaikana kuvitellaan, että kummilasta pitää välittömästi huomioida jopa silloin, kun on vasta juuri päässyt kotio sairaalasta oman lapsen kanssa.. Ajatelkaa nyt, kyseessä on VIIKKO lapsen syntymän jälkeen ja viimeiset ajat loppuraskaudesta ja jo nyt valitetaan, ettei toinen huomioi kummilastaan. Antakaa nyt niiden kummien edes hengähtää vaikeilla ajoilla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Jännä, että nykyaikana kuvitellaan, että kummilasta pitää välittömästi huomioida jopa silloin, kun on vasta juuri päässyt kotio sairaalasta oman lapsen kanssa.. Ajatelkaa nyt, kyseessä on VIIKKO lapsen syntymän jälkeen ja viimeiset ajat loppuraskaudesta ja jo nyt valitetaan, ettei toinen huomioi kummilastaan. Antakaa nyt niiden kummien edes hengähtää vaikeilla ajoilla..
Click to expand...

Joo muttakun tää välinpitämättömyys alko melkein samantien kun raskaus alkoi! Kyllä mua ainakin kiinnosti omat kummilapset vaikka oma lapsi oli juuri syntyny, koska he ovat aina olleet mulle tärkeitä.
 
Ja perkele mä vastasin hänelle puhelimeen kun lapsi makasi rinnalla synnytys-salissa! Kun mies oli laittanut viestin että tyttö tuli, niin soitti mulle heti. Ja hän ei vastannut mulle enää pitkään aikaan puhelimeen vaikka lapsi ei edes ollut syntynyt.
 
Jos sun tyttö on 8kk, niin onhan ollu raskaana jo sun lapsen syntymän aikaan, et milloin ollu sit kiinnostunut?

Mut jos on hyvä ystävä, mä kysyisin suoraan onko loukkaantunut tmv, eli kertoisin tunteistani.
 
ihmeessä tuo kummi on ehtinyt palvomaan sitä 8 kk ikäistä lasta ja sitten raskauden alusta lähtien myös hylkimään jos se oma vauva on viikon ikäinen, hmmm...?

Ettet nyt vaan pyörisi täysin sen oman napasi ympärillä?
 
[QUOTE="äitivaan";23627760]Ja perkele mä vastasin hänelle puhelimeen kun lapsi makasi rinnalla synnytys-salissa! Kun mies oli laittanut viestin että tyttö tuli, niin soitti mulle heti. Ja hän ei vastannut mulle enää pitkään aikaan puhelimeen vaikka lapsi ei edes ollut syntynyt.[/QUOTE]

No et sä mikään empaattinen ystävä ainakaan tunnu olevan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miten:
ihmeessä tuo kummi on ehtinyt palvomaan sitä 8 kk ikäistä lasta ja sitten raskauden alusta lähtien myös hylkimään jos se oma vauva on viikon ikäinen, hmmm...?

Ettet nyt vaan pyörisi täysin sen oman napasi ympärillä?
Click to expand...

Palvomaan.:D Kyllä se kummilapsi silloin alkuun kiinnosti. Mutta kiinnostus loppu pikkuhiljaa, meidän ystävyys viileni tosi nopeesti kun tuli raskaaksi.
 
Joka päiväkö sä nyt ahdistelet sitä viikko(!!) sitten synnyttänyttä, että "voidaaks tulla kylään, voidaaks tulla tänään, entä huomenna", kun kerran kirjoitat, ettei edelleenkin vaivaiset 7 PÄIVÄÄ sitten synnyttäneelle ystävällesi sovi enää "ikinä, että menette kylään".

Huh mitä meininkiä.
 
[QUOTE="vieras";23627787]No et sä mikään empaattinen ystävä ainakaan tunnu olevan.[/QUOTE]

No miksi mun pitäis olla empaattinen jos ei häntäkään kiinnosta. Mäkin olen tällä hetkellä raskaana ja esikoinen on vielä pieni, niin pitäiskö munkin nyt sitten lakata pitämästä yhteyttä eikä olla enää kiinnostunut heidän vauvastaan koska mulle on tulossa oma ja on toinen jo olemassa.
 
[QUOTE="äitivaan";23627826]No miksi mun pitäis olla empaattinen jos ei häntäkään kiinnosta. Mäkin olen tällä hetkellä raskaana ja esikoinen on vielä pieni, niin pitäiskö munkin nyt sitten lakata pitämästä yhteyttä eikä olla enää kiinnostunut heidän vauvastaan koska mulle on tulossa oma ja on toinen jo olemassa.[/QUOTE]

Onko sinulla muita ystäviä?
 
[QUOTE="vieras";23627822]Joka päiväkö sä nyt ahdistelet sitä viikko(!!) sitten synnyttänyttä, että "voidaaks tulla kylään, voidaaks tulla tänään, entä huomenna", kun kerran kirjoitat, ettei edelleenkin vaivaiset 7 PÄIVÄÄ sitten synnyttäneelle ystävällesi sovi enää "ikinä, että menette kylään".

Huh mitä meininkiä.[/QUOTE]

Joo no mä laitoin tossa aikasemmin että ei tää nyt ole ainut asia että ei voida mennä kylään. Ja mä olen kysynyt kaksi kertaa että voidaanko tulla, että vähän liiottelin tossa että ei ikinä voida mennä. Mutta niin hänkin soitti mulle n. 15min tytön syntymästä ja sanoi että haluaa tulla vauvaa katsomaan. Enkä todellakaan sanonut että ei käy kun meille tulee ensin kaikki muut kaverit ja sitten vasta sinä.
 
Mua nyt vaan niin paljon pännii se että tunnen itteni jotain vähemmän tärkeeks kun hänen muut kaverit ja hän on ollut mun todella hyvä ja tärkee ystävä koko mun elämän ajan. Ja nyt meno on muuttunut ihan täysin. Siis tottakai ymmärrän että lapsi on vasta syntyt. Mutta kyllä hänkin oli meille tärkeä silloin kun lapsemme oli ihan pieni.
 
[QUOTE="äitivaan";23627811]Palvomaan.:D Kyllä se kummilapsi silloin alkuun kiinnosti. Mutta kiinnostus loppu pikkuhiljaa, meidän ystävyys viileni tosi nopeesti kun tuli raskaaksi.[/QUOTE]

Koita nyt hyvä ihminen päättää, koska se yhteydenotto hiipui! Mää nyt vain vähän luulen, että olet vähän sellainen ihminen, mikä kuvittelee, että toisen pitää olla jatkuvasti yhteydessä vähintään parin kertaa viikossa, vaikka makaisi sairaalassa letkuissa.

Ja jos itse soitat kuulemma pari kertaa kuussa vaan, niin miksi ihmeessä toisen pitäisi soittaa useammin ja vielä sairaalasta käsin? Entäpä jos on ollut kipupumpussa kiinni, eikä ole saanut edes vastata puhelimeen sen vierellä, kun sinä jo pahastut koko asiasta?
 
[QUOTE="äitivaan";23627899]Mua nyt vaan niin paljon pännii se että tunnen itteni jotain vähemmän tärkeeks kun hänen muut kaverit ja hän on ollut mun todella hyvä ja tärkee ystävä koko mun elämän ajan. Ja nyt meno on muuttunut ihan täysin. Siis tottakai ymmärrän että lapsi on vasta syntyt. Mutta kyllä hänkin oli meille tärkeä silloin kun lapsemme oli ihan pieni.[/QUOTE]

Olet siis mustasukkainen... koitahan päästä siitä tunteesta.
 
Vaatimukset kasvaa selvästi nykymaailmassa. Aina pitää vastata puhelimeen (ei sinun olisi tarvinnut vastata 15minuuttia syntymän jälkeen, vaikka joku soittaisi) ja jos ei heti tee mitään, ystävyys on katkolla.

Raskauksiakin on erilaisia, toisella voi olla sellainen olo ettei jaksa aktiivista kanssakäymistä. Hyvä ystävä osaa antaa etäisyyttäkin ja jos asia on tärkeä - myös puhua jos jokin vaivaa.

Miksi kaikki aina ensin vetää herneitä, tulkitsee ja pohtii. Eikä kysy ja puhu toisen kanssa?
 
Lapsi viikon vanha ja kaheen kertaan olet jo ehtinyt kyselemään vierailuaikaa. He ovat olleet kotona 4 päivää... ei huomioi kummilastaan niinkuin ennen??? Mitenkä sitä lasta nyt olisi pitänyt huomioida, joulu meni ajat sitten, pyydä syntymäpäiväkahville kun lapses täyttää vuoden.
 
Anna sille ystävälle aikaa. Jos olet itse hyvä ystävä, niin kestät muuttuvat ja erilaiset tilanteet.

Äläkä nyt herranjestas koko ajan vertaile mitä itse teit kun lapsesi syntyi! Jokainen kokee omalla tavallaan sen lapsen syntymän ja ensiviikot, ei sun ystävä välttämättä jaksa - tai halua - sitä mitä sinä.
 
Selvä. Kai mä sitten olen nyt ollut lapsellinen. Mä kuitenkin vaan halauisin olla ystäväni kanssa tekemisissä ja että hän näkisi kummityttöään ( enkä nyt tarkota että hänen pitäisi nyt tulla katsomaan tyttöä kun oma lapsi on niin pieni. ) Mutta mä olen luullut että hyvän ystävän kanssa ollaan tekemisissä ja pidetään yhteyttä vaikka elämäntilanne olisi mikä, varsinkin kun kyse on näin iloisesta asiasta. Ja mä vastasin hänelle synnärillä siksi että hän on hyvä ystäväni ja halusin jakaa hänen kanssaan minulle tärkeän hetken. Ja jos ei pääse vastaamaan puhelimeen niin kai hänellä on joskus aikaa soittaa takaisin tai edes laittaa viesti.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa