Toggle sidebar

Loukkaanunko turhasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äitivaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
no jos raskaus aikana alkoi jo yhteydenpito hiipumaan..ei haluu pitää sinuun yhteyttä, yhteyden pito on yksipuolista.. ravaa muita kavereita kylässä mutta sinulle ei aikaa tahdo ikinä jäädä..on selityksiä..ehkä vaan ei enää halua olla ystäväsi jostain syystä...eukot on vaan tollasia ihme olioita
 
[QUOTE="äitivaan";23627970]Selvä. Kai mä sitten olen nyt ollut lapsellinen. Mä kuitenkin vaan halauisin olla ystäväni kanssa tekemisissä ja että hän näkisi kummityttöään ( enkä nyt tarkota että hänen pitäisi nyt tulla katsomaan tyttöä kun oma lapsi on niin pieni. ) Mutta mä olen luullut että hyvän ystävän kanssa ollaan tekemisissä ja pidetään yhteyttä vaikka elämäntilanne olisi mikä, varsinkin kun kyse on näin iloisesta asiasta. Ja mä vastasin hänelle synnärillä siksi että hän on hyvä ystäväni ja halusin jakaa hänen kanssaan minulle tärkeän hetken. Ja jos ei pääse vastaamaan puhelimeen niin kai hänellä on joskus aikaa soittaa takaisin tai edes laittaa viesti.[/QUOTE]

Mikset itse mene ystäväsi luo? Vaikka vähän avuksi tai jotain... Jos hän kerran on sulle niin tärkeä ystävä?
 
Huomaa että sinua harmittaa tämä tilanne. Mutta anna tuolle ystävälle aikaa. Odota että hän ehtii totutella vauvan kanssa ja kutsuu sitten itse sinut kylään kun alkaa tuntua sopivalle. Minua ainakin jotenkin harmitti kun heti kaikki oli tulossa katsomaan vauvaa.. kun itselle kaikki oli uutta ja olisin halunnut totutella ihan rauhassa hoitamaan vauvaa.. kun tuntui vähän epävarmalta niin ei ollut kivaa heti ne vierailut kun ajattelin vieraiden (vaikka läheisiä olikin) arvostelevan mielessään minua.
 
Minusta hyvänkin ystävän kanssa ei välttämättä tarvitse olla niin aktiivisesti tekemisissä. Minulla ainakin on hyviä ystäviä joiden kanssa saatetaan tavata vain puolen vuoden välein, ehkä pari sähköpostia tai tekstaria siinä välillä ja silti meidän ystävyys on vahva ja tärkeä.
 
[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";23628009]Minusta hyvänkin ystävän kanssa ei välttämättä tarvitse olla niin aktiivisesti tekemisissä. Minulla ainakin on hyviä ystäviä joiden kanssa saatetaan tavata vain puolen vuoden välein, ehkä pari sähköpostia tai tekstaria siinä välillä ja silti meidän ystävyys on vahva ja tärkeä.[/QUOTE]

On mullakin sellasia ystäviä keiden kanssa nähdään vähän ja silti ollaan todella läheisiä. Mutta tämän kyseisen ihmisen kanssa meillä ystävyys on aina ollut tiivistä ja ennen kun muutettiin eri paikakkunnille niin nähtiin melkein päivittäin.
 
[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";23628009]Minusta hyvänkin ystävän kanssa ei välttämättä tarvitse olla niin aktiivisesti tekemisissä. Minulla ainakin on hyviä ystäviä joiden kanssa saatetaan tavata vain puolen vuoden välein, ehkä pari sähköpostia tai tekstaria siinä välillä ja silti meidän ystävyys on vahva ja tärkeä.[/QUOTE]

siis sori ei pahalla, tuota en ymmärrä..minusta hyvä ystävä on läheinen eikä semmoinen jonka kanssa nähdään, laitetaan jotain pari kertaa vuodessa :O siis mitä semmosesta ystävästä tuntee, tietää jos se ei enemmän oo mukana sun elämässä/ sä sen..
 
[QUOTE="nemo";23628049]siis sori ei pahalla, tuota en ymmärrä..minusta hyvä ystävä on läheinen eikä semmoinen jonka kanssa nähdään, laitetaan jotain pari kertaa vuodessa :O siis mitä semmosesta ystävästä tuntee, tietää jos se ei enemmän oo mukana sun elämässä/ sä sen..[/QUOTE]

Ystävyyttä on erilaista. Minullakin on yksi hyvä ystävä sellainen, jonka kanssa olen ollut vuosia ystävä, mutta asuu nyt ihan toisella paikkakunnalla. Emme todellakaan näe viikoittain, emmekä edes joka kuukausi. Mutta siltikin olemme yhä hyviä ystäviä.

Eikä minulla olisikaan aikaa (tai minun ystävilläni) tavata vähän väliä. Enkä edes pidä ystäväpiiriäni isona, kuten joillakin on. Kun laskee mukaan harrastukset, lapsen isovanhemmat, niitä ystäviä, jne viikonloput ja illat menevät yhdessä hujauksessa ja siltikään ei tunnu että meillä olisi kamalasti luppoaikaa...
 
Jos sä kysyt tänään, että sopiiko ystävällesi huomenna aamupäivällä, niin en yhtään ihmettele, ettei niin lyhyellä varotusajalla käy.. kysy ennemmin niin, että milloin heille sopisi ja anna ystäväsi ehdottaa aikaa.. esim. käykö jonain päivänä ensi viikolla, ja mielellään niin, että saavat valita, tulevatko teille vai menettekö te heille...
 
Rauhotu vähän, taitaa siula omat raskaushormoonit nyt hyrrätä kovilla. Mie ainakin olen voinut odottaa kaverini puhelua ihan rauhassa, että saavat esikoisen kanssa arjen pyörimään. Vajaa kaks viikkoa synnytyksestä. Ja en pysty itse näkemään kummilapsiani välimatkan takia kuin tosi harvoin, eikä niiden tärkeys ole muuttunut mihinkään. Enkä ite olis oman synnytyksen jälkeen kyenny juuri ketään näkemään, olin niin hurjassa kunnossa ja olin iloinen jos voin sanoa, että en jaksa. Anna ajan kulua.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa