Luottamus vauvanhoidossa

["odottava"]

Minä olen miettinyt pitkään sitä, että miten uskallan luottaa muihin ihmisiin ja antaa vauvan jonkun syliin? Tai ylipäätänsä hoitoon? Muissa asioissa olen luottavainen ihminen. Mutta pelottaa, jos joku ei osaakaan käsitellä vauvaa turvallisesti. Olen kuitenkin ajatellut, että aion antaa vauvan joskus hoitoon.

Vauvan isovanhemmat ovat ilmoittaneet, että ottavat vauvan mielihyvin hoitoon ja heihin luotan, sillä onhan heillä ollut omiakin vauvoja ja he tuntuvat vastuuntuntoisilta. Jotkut toimintatavat ovat varmaan muuttuneet ajan saatossa, mutta uskoisin, että he haluavat vain hyvää lapselle. Vauva ei ole vielä syntynyt, mutta mietiskelen näitä asioita etukäteen. Luulisin, että voisin antaa muiden ihmisten tehdä asioita erilailla, jos ne eivät koske turvallisuutta. Olen aika kova neuvomaan toisten ajotyylissä, mutta sehän koskee nimenomaan turvallisuutta ja sitä että koen oloni turvattomaksi, jos joku ajaa holtittomasti liikenteessä.

Luin Alkon esitteestä, että vauvaa ei saa antaa humaltuneen syliin. Minulle tulee heti mieleen tilanne, jossa eräs ihminen voisi hyvinkin pyytää vauvaa syliinsä. Tämä ihminen on minusta muutenkin vastenmielinen ja todellakin pitäisin pääni tässä asiassa, koska en luota tähän ihmiseen tippaakaan. Kieltäytyisin, vaikka hän loukkaantuisi. En antaisi vauvaa hänelle, vaikka hän olisi selvinpäin.

Luulenpa, että teemme niin, että ennen hoitoa tapaamme ihmiset, jotka tulevat hoitamaan vauvaa, jotta näen osaavatko he käsitellä häntä ja siten voin olla luottavaisin mielin. Onko teillä muilla jotkut kirjalliset ohjeet hoitajalle? Oletteko joskus joutuneet antamaan vauvan hoitoon, vaikka teitä huolettaa kovasti?

 

[leijona-76]

Kyllä sitä uskalsi etenkin niille joiden tiesi osaavan käsitellä ja hoitaa vauvoja. Näkihän sen tavatessa miten mummi ja mummu jne hoivas pientä. Ja kummit. Vaikeampaa se oli isompana jättää esim päivähoitoon aivan vieraiden huomaan.

 

[leijona-76]

Itse olen lastenhoitaja ja ollut myös kodeissa(nuorimmat hoidokit 3vkoa). Kirjallisiakin ohjeita on ollut ja se on ok.

 

[Huoj]

Ja sinäkö tiedät olevasi täydellinen hoitaja vaikka lapsi luultavasti ensimmäisesi? Nyt järki päähän ap, vauva on hyvä tyrkätä pian toisten syliin että tottuu. Uskon että ei sellaista ihmistä olekaan joka vauvan pudottaisi, satuttaisi ym

 

["vieras"]

no meillä ei ole lapset olleet kertaakaan hoidossa (ennen päivähoidon aloitusta) muualla kuin mummoilla.. Miksi lapsi pitäisi antaa tuntemattomalle hoitoon? En minäkään uskaltaisi..

 

[Huoj]

Niin ja jos asia vaivaa niin miksi pitäisi laittaa hoitoon niin pienenä?

 

[rrccx]

[QUOTE="odottava";28902690]Onko teillä muilla jotkut kirjalliset ohjeet hoitajalle? Oletteko joskus joutuneet antamaan vauvan hoitoon, vaikka teitä huolettaa kovasti?[/QUOTE]

On ja ei. Tavallisesta lapsenhoidosta tai yleisistä turvallisuus ohjeista ei kirjallisia ohjeita ole, erityistilanteiden varalle tärkein ohje on se että otetaan yhteyttä vanhempiin.

En ole koskaan joutunut antamaan lasta hoitoon ihmiselle johon en luota. Hoidossa lapset ovat olleet erilaisissa paikoissa ja eri tilanteissa.

 

[astrolabe]

Mulla luottamuspula alkanut vasta tämän tuoreimman tulokkaan myötä.

 

["vieras"]

Minusta on ihan luonnollista ajatella tuollaisia etukäteen. Mutta kyllä nuo sitten suttaantuu vauvan synnyttyä. Kälylläni oli ekat viikot esikoisen kanssa sellaisia, että häntä ihan fyysisesti ahdisti, jos joku toinen piteli vauvaa vaikka ihan siinä hänen silmiensä edessä ja varmoin ottein: vauvan kuului olla HÄNEN sylissään. Liittyi varmaan hormoneihin ja meni ohi, eikä kyseessä todellakaan ole mikään ylihuolehtiva hysteerikko Tuollaisia tuntemuksia pitää minusta kunnioittaa.

Meidän esikoinen oli hoidossa ensimmäistä kertaa 1v9kk iässä. Ei siksi, ettenkö olisi luottanut hoitajiin, vaan siksi, että koska erityistä hoidon tarvetta ei ollut ja en kokenut että hoidossa oleminen olisi ollut lapselle mukavampi/parempi vaihtoehto kuin vanhempiensa kanssa oleminen. Ja kun lasta piteli joku muu esim. meillä kyläillessään, niin ei se tuntunut pahalta lainkaan. Tosin pidin kyllä myös tiukasti kiinni siitä että lapsen viestejä kunnioitetaan: itkevä vauva kuuluu vanhempiensa syliin jos se on mahdollista eikä tädin tai mummon hytkyteltäväksi. Isälleni jouduin jonkun kerran mainitsemaan, että vauva on liian pieni sellaisiin otteisiin, joita hän käyttää (2-kuista ei istuteta polvelle ja aleta ryttyyttää "leijonaa mä metsästän").

Sulla/teillä on oikeus pitää kiinni niistä rajoista, jotka hyvältä tuntuu. Lapsi ei mene siitä rikki, jos häntä hoidetaan vähän eri tavalla hetkittäin vauva-aikana, mutta toisaalta lapsi ei mene rikki siitäkään jos ei ole vauva-aikana ollenkaan hoidossa, jos se tuntuu teistä oikealta ratkaisulta. Jutelkaa puolison kanssa asiasta, se on minulle ollut paras peili milloin ajatukseni vauvan suhteen ovat järkeviä ja milloin hullun hormonihuuruisia

 

[leijona-76]

On ja ei. Tavallisesta lapsenhoidosta tai yleisistä turvallisuus ohjeista ei kirjallisia ohjeita ole, erityistilanteiden varalle tärkein ohje on se että otetaan yhteyttä vanhempiin.

En ole koskaan joutunut antamaan lasta hoitoon ihmiselle johon en luota. Hoidossa lapset ovat olleet erilaisissa paikoissa ja eri tilanteissa.

Minä olen. Lapsi tosin oli jo päiväkoti-iässä mutta se tunne jättää kun ei luota ja lapsikaan ei. Onneksi saimme toisen paikan johon siirtyi toinenkin tuosta ryhmästä ja samoja kokemuksia vanhemmilla. Ymmärrän sen että vastasyntyneen äidillä on valtava suojelunhalu ja epäluulokin sen suhteen että muut osais yhtä hyvin hoitaa omaa kun itse. Toisaalta olin tyytyväinen jos vaan oli luotettava syli, vauva oli todella läheisyyden tarpeinen ja huokaisin jos sain hänet välillä toiseen syliin ja omat kädet vain itselleni.

 

["jjj"]

Miten sinä olet selvinnytkäån hengissä äitisi käsittelystä? Siis sen tuleva mummon...

Realismia kehiin. Ei ole yhtä ainoaa tapaa hoitaa lasta turvaisasti. Älä ainakaan lapsen isää sysää epäluotettavien kastiin. Liian moni äiti tekee niin ilman syytä ja SE on väärin

 

[rrccx]

Minä olen. Lapsi tosin oli jo päiväkoti-iässä mutta se tunne jättää kun ei luota ja lapsikaan ei. Onneksi saimme toisen paikan johon siirtyi toinenkin tuosta ryhmästä ja samoja kokemuksia vanhemmilla. Ymmärrän sen että vastasyntyneen äidillä on valtava suojelunhalu ja epäluulokin sen suhteen että muut osais yhtä hyvin hoitaa omaa kun itse. Toisaalta olin tyytyväinen jos vaan oli luotettava syli, vauva oli todella läheisyyden tarpeinen ja huokaisin jos sain hänet välillä toiseen syliin ja omat kädet vain itselleni.

Jo sairaalassa jouduin luottamaan lapsen hoidon ihmisille jota en edes tavannut ja epäilempä että tiettyä luottamuspulaa syntyi myös vastasyntyneen ja hoitajan välille. Luottamuspulaa toki tuossa tilanteessa helpotti se että tiesin ihmisten olevan ammattitaitoisia ja myös se että tiesin että vauva ei ole yhden ihmisen "armoilla" kokoaikaa.

Normaalissa lastenhoito tilanteissa itselläni tai lapsen isällä on ollut mahdollisuus tutustua hoitajaan ja useinmiten myös valita kenelle lapset hoitoon jättää.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ei pahalla, mutta taidat olla itsekin vielä untuvikko tulla lapsenhoitosaralla

 

[Ken guru]

Ei anneta vauvaamme hoitoon kuin niille keihin luotamme, ja nyt kun on vielä näin pieni (10kk), niin hoidamme lähes aina itse. Näin pientä vauvaa ei edes isommat sisarukset saa vielä hoitaa.

 

["vieras"]

Sori mutta itselle nousi heti karvat pystyyn. Jotenkin ärsyttävää että pelätään sen vauvan heti vahingoittuvan siitä jos joku toinen henkilö käsittelee vauvaa vähän eri tavalla. Ehkä ap:lle parempi että hoidat tulevan lapsesi täysin itse niin ei tarvitse pelätä että lapsi rikkoontuu toisten käsittelyssä.

 

[baby-mama]

Itse en osannut yhtään pelätä antaa esikoistani hoitoon esim. lähisukulaisille, sillä olin itsekin uusi äiti, joka tumpeloi vaipanvaihdon ja pukemisen ym. kanssa siinä missä muutkin!

Turhaan pelkäät, etteivät muut osaisi kohdella vauvaasi tismalleen oikein..

 

[öööh]

Siis mitä pelkäät, että hoitaja pudottaa vauvan, laittaa vaipan tarran liian tiukalle tai laittaa paidan väärinpäin päälle?

Meillä 3 lasta eikä ole tarvinnut laittaa lapsia vieraalle hoitoon vauva-aikana kertaakaan koska on saatu vietettyä parisuhdeaikaa ihan vaan kotona, ei ole tarvinnut lähteä yhdessä viihteelle ilman lapsia.

 

[:-)]

Voihan olla ettei sun lapses edes suostu menemään hoitoon. Kannattaa kuitenkin antaa aina muidenkin pidellä vauvaa ja sen saa aina takaisin syliin jos siltä tuntuu.

 

[Madicken04]

Näitä ei kannata niin hirveästi stressata ennen vauvan syntymää ja sitä kun vauvan hoitoonjättäminen tulee ajankohtaiseksi. Aika pitkälle selviää silläkin ettei jätä lasta hoitoon jos ei koe hoitajaan riittävää luottamusta.

Ja näin realistisesti ajatellen; sinä olet tuleva äiti joka vasta odotat esikoista eli kaikki on sinulle uutta. Mikä saa loppupelissä sinut uskomaan että olet vauvanhoitajana niin ylivertainen ettei kukaan tutuistasi äideistä kykene tuohon tehtävään muutaman tunnin verran?

Eli kun on normi-ihmisistä kysymys, varsinkin kun heiltä löytyy jo kokemusta vauvan hoidosta niin eiköhän se vauva tarpeen tullen tule hoidettua. Tuttu hoitaja joka tuntee vauvan ja jolle annetaan riittävät ohjeet -vaikka kirjallisina- ja jätetään puhelinnumero mistä olette tavoitettavissa niin eiköhän homma suju ihan mukavasti.

 

["odottava"]

[QUOTE="vieras";28902727]Minusta on ihan luonnollista ajatella tuollaisia etukäteen. Mutta kyllä nuo sitten suttaantuu vauvan synnyttyä. Kälylläni oli ekat viikot esikoisen kanssa sellaisia, että häntä ihan fyysisesti ahdisti, jos joku toinen piteli vauvaa vaikka ihan siinä hänen silmiensä edessä ja varmoin ottein: vauvan kuului olla HÄNEN sylissään. Liittyi varmaan hormoneihin ja meni ohi, eikä kyseessä todellakaan ole mikään ylihuolehtiva hysteerikko Tuollaisia tuntemuksia pitää minusta kunnioittaa.[/QUOTE] Minä olen miettinyt paljon asioita etukäteen, koska se tuo minulle varmuutta ja turvallisuuden tunnetta siitä, että kaikki menee hyvin. Minua itseäni ahdistaa sellainen, kun joku ei tosiaan anna muiden pitää vauvaa sylissä tai antaa hoitoon, vaikka kyseessä olisi luotettava ja asiansa osaava ihminen. Itselleni tuli yllätyksenä tämä tunne, että entä jos minustakin tulee tuollainen. Minusta olisi kuitenkin tärkeää, että lapsi tottuu jo vauvana muihin ihmisiin ja etenkin niihin läheisiin sukulaisiin. Jos minulla nyt kuitenkin tulisi olemaan tällainen tunne, niin uskoisin että se menisi ajan myötä ohi ja vähän isommasta lapsesta en kantaisi ehkä niin suurta huolta. Vauva kun on kuitenkin täysin aikuisen armoilla, mutta kävelevä lapsi osaa jo vähän jotain itse, vaikka onkin sitten tapaturma-alttiimpi. Mutta kukapa ei olisi joskus lapsena kaatunut?

[QUOTE="vieras";28902727]Jutelkaa puolison kanssa asiasta, se on minulle ollut paras peili milloin ajatukseni vauvan suhteen ovat järkeviä ja milloin hullun hormonihuuruisia [/QUOTE]Olen huomannut saman ihan jo muissakin asioissa, että hän ei huolehdi asioista yhtä paljon kuin minä ja hänen mielipiteensä kuultuani minäkin osaan ottaa vähän rennommin

Tuleva vauva on esikoisemme. Tämä epävarmuuteni muiden hoitajien suhteen johtuu varmaan osittain myös omasta kokemattomuudestani, mutta uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin ja totumme pian arkeen. Meillä on kuitenkin molemmilla kokemusta lastenhoidosta ja minulla kokemusta myös kasvatuksesta työni kautta. Jokainen lapsen hankkiva tulee kuitenkin ensimmäistä kertaa vanhemmaksi, eikä välttämättä heti osaa kaikkea varmoin käsin, mutta parhaamme silti yritetään. On kuitenkin vanhemman vastuulla, että lapsi saa hyvää hoitoa myös silloin, jos ei itse ole paikalla.

 

[purjosipuli]

Huh, aloittajan teksti on ku omasta kynästä. Hormonit vetäny suojeluvaistot itelläkin ihan tappiinsa. Toivottavasti sitä pystyy hölläämään sit sopivasti kunhan nyt ensin saa lapsen maailmaan.

 

["-p-"]

Pieni varoituksen sana. Sulla tuntuu olevan asenne, että itse tiedät ja osaat paremmin kuin muut. Yritä kuitenkin olla omimatta vauvaa esim. vauvan isältä. Miehet saattavat hoitaa vauvoja/lapsia eri tavalla kuin äidit, mutta mitä sitten. Kummankin osallistuminen ja läheisyys ovat vauvalle tärkeitä. Älä pilaa sitä sillä, että arvostelet isän toimintaa vauvan kanssa.

Kaikkea hyvää!

 

["odottava"]

[QUOTE="-p-";28903151]Pieni varoituksen sana. Sulla tuntuu olevan asenne, että itse tiedät ja osaat paremmin kuin muut. Yritä kuitenkin olla omimatta vauvaa esim. vauvan isältä. Miehet saattavat hoitaa vauvoja/lapsia eri tavalla kuin äidit, mutta mitä sitten. Kummankin osallistuminen ja läheisyys ovat vauvalle tärkeitä. Älä pilaa sitä sillä, että arvostelet isän toimintaa vauvan kanssa.

Kaikkea hyvää![/QUOTE]

Kiitos varoituksesta, olen kyllä ottanut tämän huomioon. Yhdessä me tää lapsi hankitaan ja halutaan, yhdessä hoidetaan ja kasvatetaan Kyllä minä isälle voin vauvan antaa hoidettavaksi ihan kahdestaankin ilman mitään kyttäämistä. Johan me laitetaan astiatkin eri tavalla koneeseen, ripustetaan pyykit eri tavalla... Ei se ole niin justiinsa

Itse en aio omia vauvaa, kuten monet tuntuvat tekevän. Olen tässä saanut seurata vierestä yhtä perhettä, jossa äiti on tosiaan ominut vauvat ja vasta nyt kun vanhin on melkein 3 v, niin isäkin on saanut tutustua häneen. Tämä isä jopa vetäytyi suosiolla syrjään, kun ei oikeastaan saanut tehdä mitään, kun 'äidin syli on kaikkein paras'. Minusta se on väärin isää kohtaan ja toisaalta voi myös väsyttää äidin kokonaan, jos yrittää tehdä kaiken itse, vaikka apuakin olisi tarjolla. Siitä tulee mieleen, ettei vauva tarvitse nimenomaan äitiä, vaan ÄITI itse ei voi olla erossa vauvasta. Itselleni en kaipaisi tuollaista pakkomiellettä. Toki vauvasta huolehditaan ja sitä rakastetaan, mutta minusta siinä on selkeä ero normaalin hoitamisen ja pakkomielteen välillä.

 

[Oisku]

Kysehän on sun esikoisesta joten on ihan luonnollistakin että pelkäät. Koita kuitenkin olla hysterisoimatta (siltä sun ensimmäinen viesti valitettavasti kuulostaa). Jos tapanasi on neuvoa muita autolla ajossakin niin... Isovanhemmat osaavat ihan varmasti käsitellä vauvaa ja ellei ole mitään sairautta mikä estäisi vauvan sylissä pitämisen niin ihan hyvin voit antaa niille.

Itseäni kyllä loukkaisi jos joku epäilisi etten osaa käsitellä vauvaa turvallisesti, eikä vain siksi antaisi lasta syliini. Onhan mulla omiakin lapsia ja kokemusta lapsista. En mä siitä mitään sanoisi, enkä äidin tahtoa vasten tietenkään ottaisi lasta, mutta mielessäni olisin loukkaantunut.

 

[purjosipuli]

Hui, itseä jännittää ihan kamalasti et miltä tuntuu sitten kun vauva on syntynyt. Nyt ajatus vauvan antamisesta edes isän syliin tuntuu jotenkin niin turkasen luonnottomalta D Mut tottakai sitä sit ihan tarkotuksellakin höllentää käytännössä. Täytyy vaan opetella luottamaan ) Jännät on nuo hormonit...