Tein aikaisemmin 30 tuntia viikossa. Olin töissä 4 päivää ja pidin perjantait vapaata. Mielestäni parempi ratkaisu noin kuin viisi 6-tunnin päivää, varsinkin kun on suht pitkä työmatka. Tosi kivaa oli, helpotti elämää paljon. Ja pakotti rajaamaan töitä aikaisempaan verrattuna vieläkin enemmän kuin päivän verran kun en enää tehnyt ylitöitä. Lyhensin työaikaani lähinnä siksi että olin palamassa loppuun liian työn vuoksi, parempi pidemmällä ajalla noin kuin jäädä vähäksi aikaa sairaslomalle. Virallinen peruste kuitenkin oli alle 3-vuotiaan lapsen hoitopäivien vähentäminen.
Vuoden verran tein vajaata, olisin jatkanut muuten pidempäänkin, mutta olin jäämässä äitiyslomalle ja halusin jäädä sille täydeltä palkalta. Nyt olen kotona ja kunhan töihin joskus palaan niin alkuun tekemään puolikasta ja sen jälkeen mahdollisesti 30 tuntia, täysiaikaiseen työhön en enää palaa! Haluan enemmän aikaa lapsilleni ja myös itselleni, jatkuvaa kiirettä aamuisin ja iltaisin on nähty tässä perheessä jo tarpeeksi.
Riippuu paljon työpaikasta kuinka suhtaudutaan, mutta meillä pomo ymmärsi tilanteen täysin ja moni muukin tekee lyhennettyä työaikaa, alkaa olla enemmän normi kuin poikkeus. Se myös onnistui että olin jonain viikkona 5 päivää töissä ja seuraavalla 3, jos oli vaikka lasten lomaviikko tulossa eikä itsellä ollut lomaa jäljellä. Palkkapäivänä välillä harmitti, mutta loppujen lopuksi palkka ei ole paljoa pienempi kuin kokoaikaisesta työstä kun veroprosentti laskee. Muuta huonoa tästä en keksi. Jotkut kyllä valittaa että pitää tehdä samat työt pienemmällä palkalla mutta se on ainakin meillä itsestä kiinni että vetääkö tiukat rajat vai ei.
Ai niin, se kyllä vielä oli, että lasten hoitopäiviä sai laskea välillä tarkkaan. Olivat siis vapaalla silloin kun minäkin eli hoitopäiviksi oli sovittu 16/kk. Silloin hoitopäivien määrässä oli joustoa eli jos kuukaudessa oli tavallista enemmän arkipäiviä niin hoitopäiviä sai olla 18, mutta nykyään ainakin meidän kunnassa 16 on ehdoton maksimi.