Y
yhden äiti
Vieras
Olkoon kuinka itsekästä vaan mutta toisen lapsen haluan. Miehelle se on ehdoton ei. Olen jo muutaman vuoden miehen kanssa keskustellut asiasta.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Elämässä pitää tavoitella onnellisuutta ja jos sen saavuttaminen ei ole nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista, pitää jotain muuttaa. Joten mahdollisesti ihan fiksu päätös.
Olen samaa mieltä, mutta sitä onnellisuutta ei pitäisi tavoitella toisten kustannuksella. Miten lapsi regoi mahdolliseen eroon, jos kodissa kaikki muu on hyvin? Ymmärrän todella hyvin, että myös ero käy vahvasti mielessä silloin, kun pariskunnan perhekokotoiveet ei kohtaa. Mikä on miehelläsi peruste sille, että hän ei halua enää lasta?
Olen samaa mieltä, mutta sitä onnellisuutta ei pitäisi tavoitella toisten kustannuksella. Miten lapsi regoi mahdolliseen eroon, jos kodissa kaikki muu on hyvin? Ymmärrän todella hyvin, että myös ero käy vahvasti mielessä silloin, kun pariskunnan perhekokotoiveet ei kohtaa. Mikä on miehelläsi peruste sille, että hän ei halua enää lasta?
Elämässä pitää tavoitella onnellisuutta ja jos sen saavuttaminen ei ole nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista, pitää jotain muuttaa. Joten mahdollisesti ihan fiksu päätös.
chef kirjoittaa usein ihan asiaa, mutta tää on kyllä ihan ihme lausunto. Ei elämässä PIDÄ varsinaisesti tavoitella onnellisuutta, ainakaan ainoana asiana. Edes sitten kun otetaan huomioon tuo, niinkuin joku niin hienosti sanoi, että ei sitä onnea saa tavoitella muiden kustannuksella.
Meinaan vaan, että kyllä se on kammottavaa onnellisuutta se, joka toisista välittämättä luodaan. Vähän vastaavaa, kuin murhaajan onnellisuus, kun uhri kuoli. Ei se kyllä voi olla elämän tarkoitus, että onnistun kaikessa mitä haluan. Ei tule kunnon ihmistä semmoisesta, joka ei opi olemaan haluamatta osaa niistä asioista, jotka ei nyt vaan oikein käy.
Mun mielestä elämän tarkoitus on oppia niin joustavaksi, että ei toteuta omaa tahtoaan seurauksista piittaamatta, ei juutu kiukuttelemaan vuosikymmeniksi myttyynmenneitä projekteja, kehittyy ihmisenä viisaammaksi kaikista vastoinkäymisistä, niin että vanhuus ei ole yksinäinen ja surkea (lapsiluku ei toimi vakuutuksena tuota vastaan, vaan se miten lapsiaan ja muita ihmisiä kohtelee).
Joustavasta, kokeneesta ihmisestä on valtavasti hyötyä lähimmäisille ja sellaisen oma elämä sujuu miellyttävästi. Itseään palvovasta ihmisestä tulee kiukkuinen ja katkera, koska elämä ei tule olemaan menestystarina loppuun asti. Koko loppupuolisko kun on yhtä luopumista. Mitä pontevammin tulee haalittua ja rohmuttua siinä alkupuolella, sitä huonommin eväin on liikkeellä sitten, kun aika alkaa loppua.
Mua aina ihmetyttää nää mitkä luulee että lapset katkeroituu äideille siitä, etteivät he jää huonoihin liittoihin, tai että jos saa lapsen "liian vanhana" niin lapset ovat katkeroituneita ja häpeävät vanhempiaan.
Ihmisellä on vain yksi elämä, se pitää elää niin ettei tarvitse katua, koska yleensä sitä kadutaan tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä.
Ja liitto on huono, vain koska nainen ei saa kaikkea haluamaansa?Mua aina ihmetyttää nää mitkä luulee että lapset katkeroituu äideille siitä, etteivät he jää huonoihin liittoihin...
Ja vain oma onnellisuus merkitsee, muiden onnen saa pistää sen syyllä palasiksi?Elämässä tulee juurikin tavoitella onnellisuutta!