Mä aion erota kun mies ei halua toista lasta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhden äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Elämässä pitää tavoitella onnellisuutta ja jos sen saavuttaminen ei ole nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista, pitää jotain muuttaa. Joten mahdollisesti ihan fiksu päätös.
 
Elämässä pitää tavoitella onnellisuutta ja jos sen saavuttaminen ei ole nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista, pitää jotain muuttaa. Joten mahdollisesti ihan fiksu päätös.

Olen samaa mieltä, mutta sitä onnellisuutta ei pitäisi tavoitella toisten kustannuksella. Miten lapsi regoi mahdolliseen eroon, jos kodissa kaikki muu on hyvin? Ymmärrän todella hyvin, että myös ero käy vahvasti mielessä silloin, kun pariskunnan perhekokotoiveet ei kohtaa. Mikä on miehelläsi peruste sille, että hän ei halua enää lasta?
 
Olen samaa mieltä, mutta sitä onnellisuutta ei pitäisi tavoitella toisten kustannuksella. Miten lapsi regoi mahdolliseen eroon, jos kodissa kaikki muu on hyvin? Ymmärrän todella hyvin, että myös ero käy vahvasti mielessä silloin, kun pariskunnan perhekokotoiveet ei kohtaa. Mikä on miehelläsi peruste sille, että hän ei halua enää lasta?

Lapsi 3,5v niin en tiedä mitä mieltä hän on asiasta. Mies ei halua lapsi kun kuulemma liian kiire, yhden lapsen kanssa helpompaa ja talous huolettaa.
 
Olen samaa mieltä, mutta sitä onnellisuutta ei pitäisi tavoitella toisten kustannuksella. Miten lapsi regoi mahdolliseen eroon, jos kodissa kaikki muu on hyvin? Ymmärrän todella hyvin, että myös ero käy vahvasti mielessä silloin, kun pariskunnan perhekokotoiveet ei kohtaa. Mikä on miehelläsi peruste sille, että hän ei halua enää lasta?

Vaikka kysyt nyt ap:ltä, niin ajattelin vinkata tästä linkistä...tästä samasta aiheesta on keksusteltu täällä jo pari päivää. Ja kuten tuossa ketjussa kirjoitin, kaikki muu EI OLE HYVIN silloin, jos lapsiluku tuo niin suuren kuilun parin välille, että toinen osapuoli miettii eroa. Kyllä siinä suhteessa on tuolloin jo muutakin vialla. Alussa ongelma on ollut kenties vain se lapsiluku, mutta sitä kautta ongelmia on tullut myös parisuhteen muille osille, jos ero on lopulta se, mihin päädytään.

Joten todellisuudessa lapselta ei olla hajotamassa ehjää, hyvää ja onnellista perhettä vain siksi että lapsilukuhaaveet eivät kohtaa. Ongelmat ovat syvempiä ja monimuotoisempia.

http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...haluaisi-toista-lasta-mita-tekisit/sivu2.html
 
En voi käsittää, että joku lapsiluku voi olla eron syy. Miehen kannalta kyllä olisi ehkä ollut parempi ettei olisi sinuun edes alunperin hairahtanut, jos siittäjänä hänet vain näet.
 
Huh aikamoinen päätös.Kehottaisin miettimään uudestaan.Meillä on kolme mukulaa.Yksi suunniteltu ja kaksi yllätystä:) yhtä lailla rakastettuja<3 ja isot ikäerot..Ekan ja toisen välillä odottelin kuusi vuotta miehen lämpeämistä vauvalle ja hän oli siis eka suunniteltu. Eli kaikenkaikkiaan olen odotellut 9 v ekaa suunniteltua mukulaa!!Odottaminen voi kannattaa:) eikä sitä aina tiedä saako sitä mukulaa uudenkaan miehen kanssa?
 
Täytyy sitten vaan toivoa, että löydät uuden miehen, joka haluaa lapsia noin pakkomielteisen naisen kanssa. Ja että teidän biologiat toimii yhteen niin, että niitä lapsia myös tulee. Ja että olette sitten sen uuden miehen kanssa lopulta samaa mieltä lapsiluvusta, etkä joudu taas eroamaan, kun jomman kumman mielestä on väärä määrä lapsia. Ja ettei esikoisesi katkeroidu sua kohttaan liiaksi, kun rikoit hänen perheensä oman mielitekosi vuoksi. Ja ettei esikoisesi katkeroidu sua kohtaan liiaksi, kun tuot kuvioihin uuden miehen. Ja että saatte nykyisen miehesi kanssa yhteishuoltajuuskuviot toimimaan hyvin, ettette ainakaan aiheuta enempää kärsimystä esikoisellesi niiden takia. Ja ettei muista kuin edellä mainituista syistä tule eroa sen mahdollisen uuden miehen kanssa, koska sitten alat olla jo kurjassa asemassa, kun sulla on kaksi lasta kahden eri miehen kanssa, ja joudut sumplimaan elareita ja tapaamisia ja vaikka mitä kahdella eri taholla. Ja pari muutakin juttua...

Mutta joo, onnea valitsemallesi tielle, kun se kerran on sun mielestä paras ratkaisu teille kaikille kolmelle!
 
Oletko miettinyt, että mitä jos.. mitä jos et löydäkään siittäjää seuraavalle lapselle? Mitä jos löydät, mutta et vaan enää osaa rakastua ja rakastaa kuten nykyistä miestäsi?
 
[QUOTE="Hmmm";24145568]Täytyy sitten vaan toivoa, että löydät uuden miehen, joka haluaa lapsia noin pakkomielteisen naisen kanssa. Ja että teidän biologiat toimii yhteen niin, että niitä lapsia myös tulee. Ja että olette sitten sen uuden miehen kanssa lopulta samaa mieltä lapsiluvusta, etkä joudu taas eroamaan, kun jomman kumman mielestä on väärä määrä lapsia. Ja ettei esikoisesi katkeroidu sua kohttaan liiaksi, kun rikoit hänen perheensä oman mielitekosi vuoksi. Ja ettei esikoisesi katkeroidu sua kohtaan liiaksi, kun tuot kuvioihin uuden miehen. Ja että saatte nykyisen miehesi kanssa yhteishuoltajuuskuviot toimimaan hyvin, ettette ainakaan aiheuta enempää kärsimystä esikoisellesi niiden takia. Ja ettei muista kuin edellä mainituista syistä tule eroa sen mahdollisen uuden miehen kanssa, koska sitten alat olla jo kurjassa asemassa, kun sulla on kaksi lasta kahden eri miehen kanssa, ja joudut sumplimaan elareita ja tapaamisia ja vaikka mitä kahdella eri taholla. Ja pari muutakin juttua...

Mutta joo, onnea valitsemallesi tielle, kun se kerran on sun mielestä paras ratkaisu teille kaikille kolmelle![/QUOTE]

Tämän lukiessa käy hyvin ilmi, kuinka itsekäs ap on. Lapsi/lapset ovat hänen, viis siitä mitä lapset, mies, ex-mies, miehen ex-vaimo tai satunnainen siittäjä ovat mieltä.
 
[QUOTE="vieras";24145572]Jahas, ammattivalittaja paikalla taas! :D No adoptioon sinä sen lapsen kuitenkin antaisit, kuten sen esikoisesikin.[/QUOTE]

Jep. Ja muutama kk sitten tää oli raskaana ja teki abortin, koska ei ollur hyvä taloudellinen tilanne. Toki kouluttamattomana, työttömänä yh:na taloudellinen tilanne on ainakin 100-kertaa parempi.
 
Elämässä pitää tavoitella onnellisuutta ja jos sen saavuttaminen ei ole nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista, pitää jotain muuttaa. Joten mahdollisesti ihan fiksu päätös.

chef kirjoittaa usein ihan asiaa, mutta tää on kyllä ihan ihme lausunto. Ei elämässä PIDÄ varsinaisesti tavoitella onnellisuutta, ainakaan ainoana asiana. Edes sitten kun otetaan huomioon tuo, niinkuin joku niin hienosti sanoi, että ei sitä onnea saa tavoitella muiden kustannuksella.

Meinaan vaan, että kyllä se on kammottavaa onnellisuutta se, joka toisista välittämättä luodaan. Vähän vastaavaa, kuin murhaajan onnellisuus, kun uhri kuoli. Ei se kyllä voi olla elämän tarkoitus, että onnistun kaikessa mitä haluan. Ei tule kunnon ihmistä semmoisesta, joka ei opi olemaan haluamatta osaa niistä asioista, jotka ei nyt vaan oikein käy.

Mun mielestä elämän tarkoitus on oppia niin joustavaksi, että ei toteuta omaa tahtoaan seurauksista piittaamatta, ei juutu kiukuttelemaan vuosikymmeniksi myttyynmenneitä projekteja, kehittyy ihmisenä viisaammaksi kaikista vastoinkäymisistä, niin että vanhuus ei ole yksinäinen ja surkea (lapsiluku ei toimi vakuutuksena tuota vastaan, vaan se miten lapsiaan ja muita ihmisiä kohtelee).

Joustavasta, kokeneesta ihmisestä on valtavasti hyötyä lähimmäisille ja sellaisen oma elämä sujuu miellyttävästi. Itseään palvovasta ihmisestä tulee kiukkuinen ja katkera, koska elämä ei tule olemaan menestystarina loppuun asti. Koko loppupuolisko kun on yhtä luopumista. Mitä pontevammin tulee haalittua ja rohmuttua siinä alkupuolella, sitä huonommin eväin on liikkeellä sitten, kun aika alkaa loppua.
 
Mua aina ihmetyttää nää mitkä luulee että lapset katkeroituu äideille siitä, etteivät he jää huonoihin liittoihin, tai että jos saa lapsen "liian vanhana" niin lapset ovat katkeroituneita ja häpeävät vanhempiaan.

Ihmisellä on vain yksi elämä, se pitää elää niin ettei tarvitse katua, koska yleensä sitä kadutaan tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä.
 
  • Tykkää
Reactions: jassåå
chef kirjoittaa usein ihan asiaa, mutta tää on kyllä ihan ihme lausunto. Ei elämässä PIDÄ varsinaisesti tavoitella onnellisuutta, ainakaan ainoana asiana. Edes sitten kun otetaan huomioon tuo, niinkuin joku niin hienosti sanoi, että ei sitä onnea saa tavoitella muiden kustannuksella.

Meinaan vaan, että kyllä se on kammottavaa onnellisuutta se, joka toisista välittämättä luodaan. Vähän vastaavaa, kuin murhaajan onnellisuus, kun uhri kuoli. Ei se kyllä voi olla elämän tarkoitus, että onnistun kaikessa mitä haluan. Ei tule kunnon ihmistä semmoisesta, joka ei opi olemaan haluamatta osaa niistä asioista, jotka ei nyt vaan oikein käy.

Mun mielestä elämän tarkoitus on oppia niin joustavaksi, että ei toteuta omaa tahtoaan seurauksista piittaamatta, ei juutu kiukuttelemaan vuosikymmeniksi myttyynmenneitä projekteja, kehittyy ihmisenä viisaammaksi kaikista vastoinkäymisistä, niin että vanhuus ei ole yksinäinen ja surkea (lapsiluku ei toimi vakuutuksena tuota vastaan, vaan se miten lapsiaan ja muita ihmisiä kohtelee).

Joustavasta, kokeneesta ihmisestä on valtavasti hyötyä lähimmäisille ja sellaisen oma elämä sujuu miellyttävästi. Itseään palvovasta ihmisestä tulee kiukkuinen ja katkera, koska elämä ei tule olemaan menestystarina loppuun asti. Koko loppupuolisko kun on yhtä luopumista. Mitä pontevammin tulee haalittua ja rohmuttua siinä alkupuolella, sitä huonommin eväin on liikkeellä sitten, kun aika alkaa loppua.

Elämässä tulee juurikin tavoitella onnellisuutta! Ihmisellä pitää olla unelmia ja toiveita. Pyrkimys onnellisuuteen ja tasapainoon on ihan perusasioita. Ei todellakaan se että osaa joustaa joka suuntaan. Se mistä kukin tulee onnelliseksi on sitten eri asia.
 
Mua aina ihmetyttää nää mitkä luulee että lapset katkeroituu äideille siitä, etteivät he jää huonoihin liittoihin, tai että jos saa lapsen "liian vanhana" niin lapset ovat katkeroituneita ja häpeävät vanhempiaan.

Ihmisellä on vain yksi elämä, se pitää elää niin ettei tarvitse katua, koska yleensä sitä kadutaan tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä.

Onko sulla siis jotain lisätietoa ap:n liitosta, vai mistä päättelit, että se on huono? Eikö ap sanonut, että eroamisen syy on erimielisyys lapsien lukumäärästä eikä huono liitto?
 
kinkkinen juttu... mutta toisaaltaan jos siihen pystyt niin et kyllä miestäsi paljoa rakasta. Joten liitto taitaa olla ilman sitä lastakin jo ohitse. Onnea tulevaan, toivottavasti saat sen mitä haluat.
 
kinkkinen juttu... mutta toisaaltaan jos siihen pystyt niin et kyllä miestäsi paljoa rakasta. Joten liitto taitaa olla ilman sitä lastakin jo ohitse. Onnea tulevaan, toivottavasti saat sen mitä haluat.
 

Yhteistyössä