Hohhoi.. en mä vaan enää jaksa sen piikittelyjä.. En nyt tässä jaksa alkaa selostaa jokaista yksityiskohtaa mutta kerron näin pääpiirteittäin että saatte jonkinlaista kuvaa..
Eli tää mun kaveri on vähän päälle 40 vee, sinkkunainen jolla ei oo lapsia. Ja aika kovasti on katkeroitunut, siitä että on sinkku ja siitä ettei oo lapsia. Mutta ku ei oo niitä omien sanojensa mukaan ihan kenen kans vaan ollu valmis tekemään..
Eilen sitten juttelin hänen kanssaan. Ja mietiskelin että miten saan hoidettua nuo neljä ekaa työpäivää kun menee päällekäin tytön osastojakson kanssa (menee siis tutkimuksiin päiväosastolle aspergerpiirteiden takia). Ja kaverin kommentti oli että "nii-i, eipä siinä paljoo auta, itteppä oot lusikkas tollaseen soppaan tökänny.." Eli siis kun olen lapsen tehnyt niin... Ja mä olin ihan että
Joo-o, kyllä, eihän mulla ois tällasta tilannetta jos ei ois lasta.. tai jos ois ihan "normi" lapsi.. mutta kun ei se pointti nyt ollu ihan siinä.. tää oli tällanen tyypillinen piikki kaverilta..
Ja sitten mä sain taas kuunnella että kuinka nyt hänen kummityttönsä on niin edellä kaikesta kehityksestä, kun juttelee niin kauheesti ja hänen täytyy ihan aina siis muistella että minkä ikänen tää tyttö on kun on niin kehityksestään edellä. Ei siinä mitään, mä ihan tykkään jutella tollasista mutta se sävy.. Ja tilanne missä se monesti näistä puhuu niin ne on niin selviä piikkejä. Kun se osaa näistä asioista ns. normistikin jutella.. (niin mun tytöllä siis puheenkehitys viivästynyttä..)
Äsken hänelle soitin ihan vaan ilmoittaakseni että on täällä tyttö sairastunut, että tietää sitten jos ittelleen jotai oireita tulee kun eilen tääl kävi. Just sain asiani sanottua ja vastaus oli kertakaikkisen hyytävä. Totesin vaan sitten että jätänpä sut sitten rauhaan..
Mä tiiän että nää pääosiltaan johtuu just siitä sen katkeruudesta. Ja siitä ettei se oo omaa lasta hankkinu. Mutta ei se hemmetti mun syy ole! Mä en vaan jaksa noita sen iänikuisia ja jatkuvia piikkejä, tässä on muutenki kaikkee meneillään..
Hohhoi.. johan tuli tekstiä.. eikä siinä varmaa mitää järkee ees ollu.. ittekkää oo enää kartalla koko jutusta..
Eli tää mun kaveri on vähän päälle 40 vee, sinkkunainen jolla ei oo lapsia. Ja aika kovasti on katkeroitunut, siitä että on sinkku ja siitä ettei oo lapsia. Mutta ku ei oo niitä omien sanojensa mukaan ihan kenen kans vaan ollu valmis tekemään..
Eilen sitten juttelin hänen kanssaan. Ja mietiskelin että miten saan hoidettua nuo neljä ekaa työpäivää kun menee päällekäin tytön osastojakson kanssa (menee siis tutkimuksiin päiväosastolle aspergerpiirteiden takia). Ja kaverin kommentti oli että "nii-i, eipä siinä paljoo auta, itteppä oot lusikkas tollaseen soppaan tökänny.." Eli siis kun olen lapsen tehnyt niin... Ja mä olin ihan että
Ja sitten mä sain taas kuunnella että kuinka nyt hänen kummityttönsä on niin edellä kaikesta kehityksestä, kun juttelee niin kauheesti ja hänen täytyy ihan aina siis muistella että minkä ikänen tää tyttö on kun on niin kehityksestään edellä. Ei siinä mitään, mä ihan tykkään jutella tollasista mutta se sävy.. Ja tilanne missä se monesti näistä puhuu niin ne on niin selviä piikkejä. Kun se osaa näistä asioista ns. normistikin jutella.. (niin mun tytöllä siis puheenkehitys viivästynyttä..)
Äsken hänelle soitin ihan vaan ilmoittaakseni että on täällä tyttö sairastunut, että tietää sitten jos ittelleen jotai oireita tulee kun eilen tääl kävi. Just sain asiani sanottua ja vastaus oli kertakaikkisen hyytävä. Totesin vaan sitten että jätänpä sut sitten rauhaan..
Mä tiiän että nää pääosiltaan johtuu just siitä sen katkeruudesta. Ja siitä ettei se oo omaa lasta hankkinu. Mutta ei se hemmetti mun syy ole! Mä en vaan jaksa noita sen iänikuisia ja jatkuvia piikkejä, tässä on muutenki kaikkee meneillään..
Hohhoi.. johan tuli tekstiä.. eikä siinä varmaa mitää järkee ees ollu.. ittekkää oo enää kartalla koko jutusta..