mä en enää jaksa! nyt mä sen teen ja lähden

[emma]

en enää jaksa miestä, joka ei hoida lasta eikä kotia. ei tee mitään muuta kuin ruokaa ja töitä ja töitä. mies halusi lapsen, minä en. hankimme sen sillä ehdolla että mies hoitaa kaiken mitä lapseen liittyy mutta toisin kävi. vauva on 6 kk vanha, mutta äsken pakkasin kassit ja lähden ja jätän lapsen sänkyynsä nukkumaan. mies tulee kohta töistä kotiin ja saa nähdä lopputuloksen. ikävää, että näin kävi, mutta minä en jaksa.

 

[vieras]

mitä jos menisit ensin vaikka hoitoon.

 

[emma]

mitä jos menisit ensin vaikka hoitoon.

tähän ei auta viikon sairaalahoito.

 

[aijaijai!]

mikä on kohta?

soita ensiapuun! olet uupunut!

 

[Juu]

Tee se, lähde, se on lapsen parhaaksi!

 

[t]

Hyvä, tee se. Vielä ei lapsi tajua niin kuin vanhempana ja ei tule sinua muistamaan.

 

[koko]

provo? Ei kai kukaan äiti jätä lasta yksin sänkyyn ja lähde kiitämään?

 

[masis]

provo? Ei kai kukaan äiti jätä lasta yksin sänkyyn ja lähde kiitämään?

Voin kyllä kuvitella että loppuun ajettu äiti sen voi tehdä. En näe siinä mitään outoa. Äiti tai ei, ihminen hänkin kuitenkin. Kun voimat loppuu, tekee mieli luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin. Inhimillinen tunne.

Emma, onko sinulla minkänlaista muuta tukiverkostoa kuin miehesi? Joku joka voisi tulla avuksi arkeen? Onko sinulla mahdollisuutta palata takaisin työelämään? Tuntuisiko se ajatus paremmalta? Meitä kaikkia ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotirouviksi, itsekin ahdistun täällä kotona. Se ei johdu lapsista, lapsia jaksan suurimman osan aikaa. Toki omia hetkiäkin kaipaa. Mutta se oheinen nujertaa. Siivoaminen, pyykkääminen, kokkaus...kaikki se, toistuu päivästä toiseen, viikosta kuukauteen. Päivät sekoittuu, pyhä on arkea...kaikki on vaan latteaa. En tiedä tunnetko jotain samanlaista... Ehkä kuitenkin olisi hyvä koittaa saada apua. Tuollainen ratkaisu voi tuntua ahdistuneesta taivaalta - mutta tulevaisuudessa saatat ajatella toisin.

 

[emma]

provo? Ei kai kukaan äiti jätä lasta yksin sänkyyn ja lähde kiitämään?

Voin kyllä kuvitella että loppuun ajettu äiti sen voi tehdä. En näe siinä mitään outoa. Äiti tai ei, ihminen hänkin kuitenkin. Kun voimat loppuu, tekee mieli luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin. Inhimillinen tunne.

Emma, onko sinulla minkänlaista muuta tukiverkostoa kuin miehesi? Joku joka voisi tulla avuksi arkeen? Onko sinulla mahdollisuutta palata takaisin työelämään? Tuntuisiko se ajatus paremmalta? Meitä kaikkia ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotirouviksi, itsekin ahdistun täällä kotona. Se ei johdu lapsista, lapsia jaksan suurimman osan aikaa. Toki omia hetkiäkin kaipaa. Mutta se oheinen nujertaa. Siivoaminen, pyykkääminen, kokkaus...kaikki se, toistuu päivästä toiseen, viikosta kuukauteen. Päivät sekoittuu, pyhä on arkea...kaikki on vaan latteaa. En tiedä tunnetko jotain samanlaista... Ehkä kuitenkin olisi hyvä koittaa saada apua. Tuollainen ratkaisu voi tuntua ahdistuneesta taivaalta - mutta tulevaisuudessa saatat ajatella toisin.

minulla on vain lapseni ja mieheni.

 

[.]

6kk menee vaikka päällä seisoen

 

[nii]

Kyllä nää provot pilaa tän palstan.

 

[masis]

provo? Ei kai kukaan äiti jätä lasta yksin sänkyyn ja lähde kiitämään?

Voin kyllä kuvitella että loppuun ajettu äiti sen voi tehdä. En näe siinä mitään outoa. Äiti tai ei, ihminen hänkin kuitenkin. Kun voimat loppuu, tekee mieli luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin. Inhimillinen tunne.

Emma, onko sinulla minkänlaista muuta tukiverkostoa kuin miehesi? Joku joka voisi tulla avuksi arkeen? Onko sinulla mahdollisuutta palata takaisin työelämään? Tuntuisiko se ajatus paremmalta? Meitä kaikkia ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotirouviksi, itsekin ahdistun täällä kotona. Se ei johdu lapsista, lapsia jaksan suurimman osan aikaa. Toki omia hetkiäkin kaipaa. Mutta se oheinen nujertaa. Siivoaminen, pyykkääminen, kokkaus...kaikki se, toistuu päivästä toiseen, viikosta kuukauteen. Päivät sekoittuu, pyhä on arkea...kaikki on vaan latteaa. En tiedä tunnetko jotain samanlaista... Ehkä kuitenkin olisi hyvä koittaa saada apua. Tuollainen ratkaisu voi tuntua ahdistuneesta taivaalta - mutta tulevaisuudessa saatat ajatella toisin.

minulla on vain lapseni ja mieheni.

Sä voisit saada kunnallistakin apua, pahimman uupumuksen yli. Lapsesi on vielä niin pieni ja synnytyksestäkään ei niin kauaa. Olet taatusti väsynyt, sitä ei kannata hävetä. Me kaikki äidit ei vaan jakseta vauva-arkea niin kuin toiset. Eikä se tee meistä silti huonompia äitejä. Apua saa ja pitääkin pyytää. Oletko pystynyt puhumaan miehesi kanssa asiasta? Siitä kuinka pettynyt olet hänen lupauksiinsa?

 

[lol]

Tää tapahtunee paraikaa Porvoossa?

 

[vieras]

Teit lapsen sillä ehdolla että mies hoitaa kaiken mitä lapseen liittyy?? Ai että meinasit ruveta sellaiseksi äidiksi joka ei koskaan vaihda vaippaa, syötä lasta, kylvetä jne?

 

[dfdf]

Älkää nyt näihin provoilihoihin haksahtako.

 

[vieras]

Kyllä nää provot pilaa tän palstan.

Minä kyllä ymmärrän ap:tä enemmän kuin hyvin.

 

[vieras]

en ihan nyt tajuu.. miten ihmeessä sellainen yhdistelmä edes olisi voinut toimia, että mies työn ohessa hoitaa lapsen kokonaan? Itse olet ilmeisimmin kotona/äitiyslomalla? Miksi et halua hoitaa lastasi lainkaan?

Hanki lapselle kunnallinen hoitopaikka ja mene töihin, sillähän siitä pääset.

 

[masis]

6kk menee vaikka päällä seisoen

EI MUUTEN MENE. Jos vaikkava vauvalla on koliikki, tai äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Se on sellainen helvetti että sitä en soisi pahimmalle vihamiehellekään.

Luuletko että tälläinen kommentointi auttaa ap:tä? Vaikka itse olisit jaksanut sen päällään seisten ja toinen puoli rampana, niin kaikki eivät jaksa. Taivahan tosi, meitä ihmisiä on erillaisia.

 

[ooo]

Ei kukaa tee lasta sillä ehdoin, että toinen sitte hoitaa. Niinku se ois joku kultakala! Pah, huono provo!

 

[Proovoooo?]

Tosiaanko ajattelit ettei sinun tarvitse koskaan hoitaa vauvaa?! Tyhmä taidat olla.
Niin ja entäpä imetys, isäkö hoitaa senkin???

 

[emma]

provo? Ei kai kukaan äiti jätä lasta yksin sänkyyn ja lähde kiitämään?

Voin kyllä kuvitella että loppuun ajettu äiti sen voi tehdä. En näe siinä mitään outoa. Äiti tai ei, ihminen hänkin kuitenkin. Kun voimat loppuu, tekee mieli luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin. Inhimillinen tunne.

Emma, onko sinulla minkänlaista muuta tukiverkostoa kuin miehesi? Joku joka voisi tulla avuksi arkeen? Onko sinulla mahdollisuutta palata takaisin työelämään? Tuntuisiko se ajatus paremmalta? Meitä kaikkia ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotirouviksi, itsekin ahdistun täällä kotona. Se ei johdu lapsista, lapsia jaksan suurimman osan aikaa. Toki omia hetkiäkin kaipaa. Mutta se oheinen nujertaa. Siivoaminen, pyykkääminen, kokkaus...kaikki se, toistuu päivästä toiseen, viikosta kuukauteen. Päivät sekoittuu, pyhä on arkea...kaikki on vaan latteaa. En tiedä tunnetko jotain samanlaista... Ehkä kuitenkin olisi hyvä koittaa saada apua. Tuollainen ratkaisu voi tuntua ahdistuneesta taivaalta - mutta tulevaisuudessa saatat ajatella toisin.

minulla on vain lapseni ja mieheni.

Sä voisit saada kunnallistakin apua, pahimman uupumuksen yli. Lapsesi on vielä niin pieni ja synnytyksestäkään ei niin kauaa. Olet taatusti väsynyt, sitä ei kannata hävetä. Me kaikki äidit ei vaan jakseta vauva-arkea niin kuin toiset. Eikä se tee meistä silti huonompia äitejä. Apua saa ja pitääkin pyytää. Oletko pystynyt puhumaan miehesi kanssa asiasta? Siitä kuinka pettynyt olet hänen lupauksiinsa?

olen puhunut hänen kanssaan vähän, mutta hän on koko ajan töissä. kotona käy vain syömässä, nukkumassa ja tekemässä ruokaa. olin masentunut jo ennen raskaaksi tuloa. olen aivan liian alipainoinen, koska en jaksa syödä ja vauvan sylissä pieteleminenkin on jo hieman vaikeaa. pyörryttää ja itkettää.

 

[hh]

Olipa harvinaisen paska provo

 

[g]

Kukaan täsyjärkinen ei tee lasta sillä ehdolla että mies hoitaa !!!!!!!!!!!! Ai seuraavat 18vuotta ja samas taloudessa asuu kuitenkin äiti mutta mies hoitaa .

Kasvakaa hyvät lapset ensin ennnekö teette lapsia tuolla perusteella ja vielä uskotte siihen.....

 

[emma]

Tosiaanko ajattelit ettei sinun tarvitse koskaan hoitaa vauvaa?! Tyhmä taidat olla.
Niin ja entäpä imetys, isäkö hoitaa senkin???

en ajatellut, että mies hoitaa vauvaa aivan yksin, mutta suurimman osan kuitenkin. en minä äitinä lapsen elämästä ole kadonnut. en imetä vauvaa, koska se ei onnistu.

 

[masis]

provo? Ei kai kukaan äiti jätä lasta yksin sänkyyn ja lähde kiitämään?

Voin kyllä kuvitella että loppuun ajettu äiti sen voi tehdä. En näe siinä mitään outoa. Äiti tai ei, ihminen hänkin kuitenkin. Kun voimat loppuu, tekee mieli luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin. Inhimillinen tunne.

Emma, onko sinulla minkänlaista muuta tukiverkostoa kuin miehesi? Joku joka voisi tulla avuksi arkeen? Onko sinulla mahdollisuutta palata takaisin työelämään? Tuntuisiko se ajatus paremmalta? Meitä kaikkia ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotirouviksi, itsekin ahdistun täällä kotona. Se ei johdu lapsista, lapsia jaksan suurimman osan aikaa. Toki omia hetkiäkin kaipaa. Mutta se oheinen nujertaa. Siivoaminen, pyykkääminen, kokkaus...kaikki se, toistuu päivästä toiseen, viikosta kuukauteen. Päivät sekoittuu, pyhä on arkea...kaikki on vaan latteaa. En tiedä tunnetko jotain samanlaista... Ehkä kuitenkin olisi hyvä koittaa saada apua. Tuollainen ratkaisu voi tuntua ahdistuneesta taivaalta - mutta tulevaisuudessa saatat ajatella toisin.

minulla on vain lapseni ja mieheni.

Sä voisit saada kunnallistakin apua, pahimman uupumuksen yli. Lapsesi on vielä niin pieni ja synnytyksestäkään ei niin kauaa. Olet taatusti väsynyt, sitä ei kannata hävetä. Me kaikki äidit ei vaan jakseta vauva-arkea niin kuin toiset. Eikä se tee meistä silti huonompia äitejä. Apua saa ja pitääkin pyytää. Oletko pystynyt puhumaan miehesi kanssa asiasta? Siitä kuinka pettynyt olet hänen lupauksiinsa?

olen puhunut hänen kanssaan vähän, mutta hän on koko ajan töissä. kotona käy vain syömässä, nukkumassa ja tekemässä ruokaa. olin masentunut jo ennen raskaaksi tuloa. olen aivan liian alipainoinen, koska en jaksa syödä ja vauvan sylissä pieteleminenkin on jo hieman vaikeaa. pyörryttää ja itkettää.

Oletko uskaltanut puhua neuvolassa pahasta olostasi?