E
emma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja masis:Alkuperäinen kirjoittaja emma:Alkuperäinen kirjoittaja masis:Alkuperäinen kirjoittaja emma:Alkuperäinen kirjoittaja masis:Alkuperäinen kirjoittaja koko:provo? Ei kai kukaan äiti jätä lasta yksin sänkyyn ja lähde kiitämään?
Voin kyllä kuvitella että loppuun ajettu äiti sen voi tehdä. En näe siinä mitään outoa. Äiti tai ei, ihminen hänkin kuitenkin. Kun voimat loppuu, tekee mieli luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin. Inhimillinen tunne.
Emma, onko sinulla minkänlaista muuta tukiverkostoa kuin miehesi? Joku joka voisi tulla avuksi arkeen? Onko sinulla mahdollisuutta palata takaisin työelämään? Tuntuisiko se ajatus paremmalta? Meitä kaikkia ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotirouviksi, itsekin ahdistun täällä kotona. Se ei johdu lapsista, lapsia jaksan suurimman osan aikaa. Toki omia hetkiäkin kaipaa. Mutta se oheinen nujertaa. Siivoaminen, pyykkääminen, kokkaus...kaikki se, toistuu päivästä toiseen, viikosta kuukauteen. Päivät sekoittuu, pyhä on arkea...kaikki on vaan latteaa. En tiedä tunnetko jotain samanlaista... Ehkä kuitenkin olisi hyvä koittaa saada apua. Tuollainen ratkaisu voi tuntua ahdistuneesta taivaalta - mutta tulevaisuudessa saatat ajatella toisin.
minulla on vain lapseni ja mieheni.
Sä voisit saada kunnallistakin apua, pahimman uupumuksen yli. Lapsesi on vielä niin pieni ja synnytyksestäkään ei niin kauaa. Olet taatusti väsynyt, sitä ei kannata hävetä. Me kaikki äidit ei vaan jakseta vauva-arkea niin kuin toiset. Eikä se tee meistä silti huonompia äitejä. Apua saa ja pitääkin pyytää. Oletko pystynyt puhumaan miehesi kanssa asiasta? Siitä kuinka pettynyt olet hänen lupauksiinsa?
olen puhunut hänen kanssaan vähän, mutta hän on koko ajan töissä. kotona käy vain syömässä, nukkumassa ja tekemässä ruokaa. olin masentunut jo ennen raskaaksi tuloa. olen aivan liian alipainoinen, koska en jaksa syödä ja vauvan sylissä pieteleminenkin on jo hieman vaikeaa. pyörryttää ja itkettää.
Oletko uskaltanut puhua neuvolassa pahasta olostasi?
en ole