Mulla on tänään alkanu päivä kello seitsemältä sillä, että huusin palkeet suorina, että päät tyynyyn ja hiljaa! Enkö minä sanonut, että olkaa hiljaa! Olin niin väsynyt, päätä särki ennen kuin sain silmiä auki ja meidän kohta kolmevuotias huutaa, kiljuu, riekkuu ja herättää kaikki muut. Ja sitten kiukkunen kesken unien herätetty 6v alkaa kiusaamaan.
Samaa rataa jatku melkein koko päivä, mä vaan välin huusin, väliin menin toiseen huoneeseen hokemaan, että mä en jaksa, mä en jaksa, mä en jaksa... antakaa mun olla. Illalla onneks helpotti, saunottiin, paisteltiin makkaroita ja syötiin vähän suklaata ja oli mukavaa kun kaikki meni iloisina ja hyvillä mielin nukkumaan.
No oon ite kipeenä, niin se verottaa kyllä jaksamista melkoisesti ja pennut hyppii seinillä, kun ei olla oltu ulkona, kotona nyhvätty pari päivää. Joskus on vaan päiviä, kun miettii, että miten helvetissä tästäkin taas selvitään. Meillä tuo melki 3 vuotias on todella rasittava, puhuu yötä päivää, kiljuu ja huutaa. Vaikka yrittää kuinka sen kans luovia ja ennakoida, niin aina se keksii jonkun mistä voi saada kilarit ja sitten taas se huutaa. Se on todella raastavaa ja raskasta. Mutta ehkä sekin menee ohi... kunnes tulee taas uusi vaihe.