Mä en kohta enää jaksa, auttakaa..

[Chic]

Miten ihmeessä minä saisin tuon kolmevuotiaan pojan tottelemaan? On ihan tosi pahana koko ajan tekee kaikkee mahdollista minkä varmasti tietää olevan kiellettyä ja kun minä sanon EI alkaa kamala huuto, siinä vaiheessa kannan pojan omaan huoneeseen ja palautan sen sinne monta kertaa :headwall: sit mulla palaa itelläni pinna ja sorrun huutamiseen ja huudan sitten pojalle ja siinä vaiheessa alkaa sitten pienempikin huutamaan ja sitten huutaa koko porukka. :'( sitten mä alan itkemään kun tulee paha mieli huutamisesta, lapset tulee halaa ja tilanne rauhottuu. Oon vaan ihan väsynyt komentamaan tätä isompaa poikaa koko ajan kun ei mitkään keinot tunnu auttavan :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: Oon koittanut viiä omaan huoneeseen jäähylle, oon koittanut puhua rauhallisesti ja vähemmän rauhallisesti jne.. tuntuu että kaikki keinot on koitettu eikä mikään auta. Mies on sitä mieltä että lapset hoidetaan kotona, eikä mulla siis töihin meno mahdollisuutta ole. onneks iltaisin pääsen harrastuksiini ja saan siellä rentoutua. mutta nämä päivät kotona on tosi rasittavia ja hankalia väliä.. kun ois ees joku kaveri välillä joka tulis tänne juttuseuraks ja jonka muksut vois leikkiä meidän poikien kanssa, että ois jotain virikkeitä niillekkin...

mä olen ihan poikki. :'(

 

[Himpulat]

:hug: Oletko katsonut näitä lastenhoito ohjelmia? Pikkuriiviöt ym. Niissä on mun mielestä hyviä neuvoja miten toimia tällaisissa tilanteissa. Se vaatii kyllä pitkää pinnaa ja johdonmukaisuutta. Ei välttämättä aina niin helppo toteuttaa. Onko siellä perhekerhoja tms? Mä olen todennu ne tosi hyväksi, lapset saa leikkikavereita ja itse tutustuu muihin äiteihin. Sieltä voisit löytää sitä kyläily seuraakin.

 

[äippä-80]

onko sulla montaki lasta?? mulla yksi tyttö, mutta on kanssa aivan mahdoton.. ikää on 2v4kk, mutta tuntuu kun uhma olisi ollut jo useamman kuukauden. kaikki mitkä on kiellettyjä paikkoja niin varmasti menee koskemaan. meillä oli aresti tuoli käytössä, mut ei sekään enää auta,pois tulee vaikka komennetaan takas. eihän se huutaminen mitään auta,muksu pieni tottuu siihen että äiti huutaa,mut mikä sitten tosiaan avuksi,kun ei kaunis puhekkaan auta. olen sitä mieltä että hoitopaikka olisi vallan mainio meijän tytölle. siellä näkisi,ja oppisi ettei hoitotäditkään jokaista lasta kerkee paapomaan. muutama tuntiki viikossa voisi saada ihmeitä aikaan lapsessa. tsemppiä sulle,ei tuo uhma kauaa kestä... näin mulle on sanottu, pitää vaan jaksaa.....

 

[mimmi]

Etkö tosiaan omista ystäviä, joilla on myös lapsia? Eikö lähellä ole mitään aktiviteetteja teille? Kyllähän monesti lapsi turhautuu, jos ollaan vain kotona ja etenkin, jos pienempi sisarus vaatii vielä huomiota (imetys tms.) enemmän.

Sitten pisti silmään tuo, että MIES haluaa, että lapset hoidetaan kotona. Jos SINÄ haluat lähteä töihin, laita miehes koti-isäksi! Katsotaan kuinka kauan hän jaksaa.

 

[mammalia harmaana]

\

Sitten pisti silmään tuo, että MIES haluaa, että lapset hoidetaan kotona. Jos SINÄ haluat lähteä töihin, laita miehes koti-isäksi! Katsotaan kuinka kauan hän jaksaa.

Peesi!
Valitsin osa-aika työt (muutama tunti 2-3krt/vko) ,kun oli itse tuossa tilanteessa etten enää jaksanut, ja mies oli silloin poikien kanssa kotona. Tein ruuat valmiiksi jne. eli miehen tarvitsi vain hoitaa aamu-ulkoilu, ruoka ja päikkäreille meno. Ja oli ihan "puhki" jo siitä..
Ei mennyt kauaa kun hain pojille hoitopaikat ja lähdin töihin 6h/päivä. Ah tätä autuutta! Ei tarvitse olla jatkuvasti loihtimassa ruokaa jne. Ja tuota 3 vuotiastakin kestää ihan toisella lailla. Eikä hän hauskan päivän päälle pahemmin edes oikuttele..

 

[Vilivinkka harmaana]

\

Meillä 3 vee poika oli kans ihan kamala viime kesän ja syksyn, mut nyt on onneks jo rauhottunut.Mikään ei poikaa kiinnostanu, lelut oli tylsiä, kaikki hajotti mitä käsiin sai, sotki, riehui, huusi, potki, sylki... lista on loputon. Mä olin valmis lähettään pojan jo johonkin sijaiskotiin kun tuntui et mun kaikki enerkia ja aika meni sen kanssa tappelemiseen. Meil oli silloin pienempi ½ vuotta ja tää meijän poika oli sit niin mustasukkanen kun olla ja voi. Hetkekskään ei voinu niitä kaksin jättää kun ei koskaan tieny mitä poika vauvalle tekis. Äitin tai isin piti kokoajan olla lastenhuoneen lattialla ja leikkiä, mitään kotihommia ei voinu tehä niin ettei poika ois kitissy jaloissa. Onneks se uhma meni ohi Sitä aikaa en kaipaa, en todellakaan. Mut luulen että toi teijänkin tilanne paranee kesään mennessä, uskon niin. Tiedän että see vaatii tosi paljon kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea hermoja. Paljon voimia teille ja kärsivällisyyttä. Halailkaa paljon ja pusutelkaa ja kertokaa kuinka paljon rakastatte lastanne. Meillä nykyään poika saattaa yht äkkiä hypätä kaulaan ja antaa pusun poskelle ja sanoo et äiti oot mun kulta =) :hug:

Ihan kuin oisit omastani kirjoittanut. Tällaista oli meilläkin 3v.- 3,5v. jakso. Pikkuveli syntyi 3v syntymäpäivälahjaksi. Onneksi meillä ei tuota mustasukkaisuutta ollut, vaan esikko oli aina pikkuveljeään kohtaan aivan ihana, joka teki jaksosta hieman helpomman kestää. Kaikki uhma kohdistettiin suoraan äitiin.
Lapsi kokeilee rajojaan ja on vanhemman tehtävä ne rajat hänelle osoittaa. Ole johdonmukainen ja sinnikäs, ihan varmana puolen vuoden sisällä helpottaa ja alkaa seesteisempi jakso.

 

[Liinu]

Niin luulen minäkin, että muutaman kk päästä helpottaa! Meillä himpun vajaa 3 v tyttö, saa minut raivostumaan sillä, että kun komennan, niin juoksee nauraen vaan karkuun.

 

[mammu87]

Juu,meillä myös aivan samanlaista... kyllä on välillä ite niin rikki kun olla voi.. Meillä pojat 2v9kk kohta ja 2kk.. yksin päivät kotona poikien kanssa eikä kans ketään ystävää kellä olis lapsia ja joka pääsis kyläilee... .. isompi ei pääse edes kerhoon kun ei ole vielä sitä 3 vuotta... ainoa piriste päivisin on jos on lauha keli että pääsee ulos tuulettuu...

 

[linda]

missäspäin asut? kyllä me pörhälletään leikkimään jos hyvällä tuurilla asuisitte lähellä