=( Mä en pidä mun kummitytöstä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiskirätti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Tiskirätti

Aktiivinen jäsen
23.01.2009
3 112
0
36
Se on just sellainen lapsi, josta on hyvin vaikea pitää. Se kiljuu, ei usko mitään, huutaa, puhuu päälle, haluaa kaiken, kiukuttelee... Suureksi osaksi käytös johtunee kasvatuksesta (tai oikeammin sen puutteesta).

En oo koskaan näyttänyt asiaa tytölle, ja otan kylään ja yöksikin, mutta yöksi harvemmin. On tottunut aina saamaan tahtonsa läpi, ja meillä kun ei voi kaikkea tehdä mitä haluaa. On aina hyvin rankat päivät, kun tyttö on kylässä.

No, tietenkin mä nyt siitä jollain lailla pidänkin, mutta en voi kyllä sanoa, että nauttisin sen seurasta samallalailla, kuin useimpien lasten seurasta.

Ehkäpä kun se vähän kasvaa, (5vee on nyt), niin tuun sen kanssa paremmin toimeen, toivottavasti.
 
mulla on kummipoika joka on ihan kamala saa tehdä mitä tykkää,haisttatelee aikuisille varastelee kaupoista.
vanhemmat ei tee mitään,ei kiellä, selittelee vaan se on vilkas poika
 
Tyttö olis varmasti tosi mukava, jos sillä olis ollut edes vähän rajoja kasvatuksessa. Nyt se kuvittelee, että saa ottaa vaikka keittiöveitsen ja mennä pihalle sen kanssa leikkimään. Ja jos ei saa, alkaa kunnon show.
 
Huh huh, mulla nousee ihan karvat pystyyn... Siinä on vanhemmat sitten aika pinteessä kun nuo lapset pääsevät murrosikään; kun ei oo lapsena tottunut että komennetaan niin hullummaksi se vaan iän myötä tulee. Voi voi. Se on kumma miten nykyään monet vanhemmat luulevat aiheuttavansa jonkun sortin trauman lapselleen jos häntä kieltävät/komentavat. Vaan rajat on rakkautta. Lapsellakin olisi turvallisempi olo kun huomaa vanhempien välittävän..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Päiväkodin täti:
Huh huh, mulla nousee ihan karvat pystyyn... Siinä on vanhemmat sitten aika pinteessä kun nuo lapset pääsevät murrosikään; kun ei oo lapsena tottunut että komennetaan niin hullummaksi se vaan iän myötä tulee. Voi voi. Se on kumma miten nykyään monet vanhemmat luulevat aiheuttavansa jonkun sortin trauman lapselleen jos häntä kieltävät/komentavat. Vaan rajat on rakkautta. Lapsellakin olisi turvallisempi olo kun huomaa vanhempien välittävän..

Juu. Mutta yritäppä nyt sanoa vanhemmille, ettei niiden tarvi tytön joka oikkuun suostua. Tyttö on perheen pää, ja se sanoo, kuinka asiat tehdään.
 
Minulla myös, tosin ei ihan noin kamala. Olen ajatellut, että voin edes omalta osaltani antaa lapselle mallia sellaisesta aikuisesta, joka luo rajat, eikä hyväksy tiettyä käytöstä, mutta silti rakastaa lasta sellaisena kuin tämä on. Tuntuu, että muuten kuvittelee kaikkien rajoja laittavien olevan ns. häntä vastaan. Toivon, että siitä on hänelle jotain apua elämässä ja koen sen nimenomaan tehtävänäni lapsen kummina :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja San:
Minulla myös, tosin ei ihan noin kamala. Olen ajatellut, että voin edes omalta osaltani antaa lapselle mallia sellaisesta aikuisesta, joka luo rajat, eikä hyväksy tiettyä käytöstä, mutta silti rakastaa lasta sellaisena kuin tämä on. Tuntuu, että muuten kuvittelee kaikkien rajoja laittavien olevan ns. häntä vastaan. Toivon, että siitä on hänelle jotain apua elämässä ja koen sen nimenomaan tehtävänäni lapsen kummina :)

Näin mäkin olen yrittänyt toimia, mutta on se välillä tosi raskasta, kun on kuitenkin nuo kaks muutakin lasta tuossa vaatimassa huomiota.
 

Yhteistyössä