mä en vaan pysty käsittämää miten exä pystyy jo olemaan uuden kanssa?

[sydän hajalla]

vaikka meidän erosta on aikaa reilu 5 viikkoa.Tekee niin pahaa et en varmaan ikinä pääse yli ja satuttaa se et se jo kulkee toisen kanssa vaikka kyllä mä sen tiesin mut nyt kun näin ne ni tuntuu vielä pahemmalta.Ei tainnu meidän monivuotinen yhteiselo merkata sille mitään tai siltä musta ainakin tuntuu vaikka sanohan se että tietysti merkkasi.Nyt sit yritän olla yksin mut on niin tyhjää ja hiljaista ja yksinäistä,ei ketään kelle kertoa päivän kuulumiset,ei ketään jota halata kun kotiin tulee,ei yhtään mitään.Mä suren aivan hirveesti enkä pääse eteenpäin vaikka tiedän et pakkohan se on.Mietin vaan et mitä se tekee sen toisen kanssa ja suunnittelee meijän yhteisiä juttuja nyt sen toisen kanssa.Tääon aivan hirveetä.

 

["Hei!"]

Kuule, koeta vain keskittyä omaan suruusi ja eron käsittelyyn, älä niin exääsi mieti. Jotkut vaan on sellaisia... mun yksi exä vaihtaa aina lennosta, eli uusi on jo katsottuna kun entisestä eroaa (eli ei kestä olla yksin). Ei se tarkoita ettei teidän aika olis merkinnyt mitään. Mutta teidän erosta on vasta niin vähän aikaa, että älä vielä vaadi itseltäsi liikaa! Joillakin eron käsittelyyn kuluu taasen pitkäkin aika. Ja siihen yksinolon opetteluun. Kyllä se aurinko sullekin vielä paistaa!

 

[beenthere]

Anna haavojen parantua rauhassa - mä luulen että exäs on irrottanut jo paljon aiemmin teidän suhteesta kuin sinä. Päätöken teko vaan on monesti hemmetin vaikeaa. Joojoo, pitäs olla selkärankaa, mutta me ollaan vaan ihmisiä. Ja toisaalta sitä haluaa toivoa että kaikki kääntyy hyväksi - vaikka mieli on jo muualla.

Sepä se kun erossa harvemmin ollaan tunnetasolla samalla viivalla. Äärimmäisyytenä tietty se että toinen haluaa jatkaa ja toinen lopetta. Mutta eikö ole parempi että exäsi ei ole "säälistä" jäännyt luoksesi? Hän ei selvästikään ole tuntenut enää pitkään aikaan sua kohtaa mitään suurta. Se ei silti tee koko suhteestanne merkityksetöntä - varmasti on merkannut aiemmin. Loppu ei vaan ole hänestä enää tuntunut merkitykselliseltä.

Ansaitset rinnalle ihmisen joka oikeasti rakastaa sinua - ihmisen jonka kanssa jaatte yhdessä sen rakkauden. Ei toispuoleisen suhteen perään kannata enää itkeä. Tunteet kuolee hissukseen - kannattaa toki yrittää vähän välttää tilanteita joissa heidät voisit nähdä. Pois silmistä, pois mielestä.

 

[sydän hajalla]

Anna haavojen parantua rauhassa - mä luulen että exäs on irrottanut jo paljon aiemmin teidän suhteesta kuin sinä. Päätöken teko vaan on monesti hemmetin vaikeaa. Joojoo, pitäs olla selkärankaa, mutta me ollaan vaan ihmisiä. Ja toisaalta sitä haluaa toivoa että kaikki kääntyy hyväksi - vaikka mieli on jo muualla.

Sepä se kun erossa harvemmin ollaan tunnetasolla samalla viivalla. Äärimmäisyytenä tietty se että toinen haluaa jatkaa ja toinen lopetta. Mutta eikö ole parempi että exäsi ei ole "säälistä" jäännyt luoksesi? Hän ei selvästikään ole tuntenut enää pitkään aikaan sua kohtaa mitään suurta. Se ei silti tee koko suhteestanne merkityksetöntä - varmasti on merkannut aiemmin. Loppu ei vaan ole hänestä enää tuntunut merkitykselliseltä.

Ansaitset rinnalle ihmisen joka oikeasti rakastaa sinua - ihmisen jonka kanssa jaatte yhdessä sen rakkauden. Ei toispuoleisen suhteen perään kannata enää itkeä. Tunteet kuolee hissukseen - kannattaa toki yrittää vähän välttää tilanteita joissa heidät voisit nähdä. Pois silmistä, pois mielestä.

nonii nyt mä pillitän täällä....
kyllä mä olen ajatellu kans et se on tehny päätöksensä jo aikaa sit mut ei oo saanut sanottua,siksihän sillä varmaan loppuaikoina oli tosi paha olla.Omien sanojen mukaan ei ole mua pettäny suhteemme aikana mut tiedä häntä....
jotenkin epäreilua et se on käsitelly ehkä asiaa omassa päässä ties miten kauan ja sit ykskaks tulla töksäytti sen mulle ja viikko siitä ni pum mä olin pois sen elämästä.Tuli ihan olo et heitti mut vaan nopeesti pois et saa tilaa uudelle.Olen ihan järkyttynyt tästä kun en osannut aavistaa mitään et ero tulee.
Pystynkö luottamaan miehiin enää? tapaanko enää koskaan ketään? olen parisuhdeihminen haluan jonkun kanssa olla onnellinen ja elää kotielämää.

 

[beenthere]

nonii nyt mä pillitän täällä....
kyllä mä olen ajatellu kans et se on tehny päätöksensä jo aikaa sit mut ei oo saanut sanottua,siksihän sillä varmaan loppuaikoina oli tosi paha olla.Omien sanojen mukaan ei ole mua pettäny suhteemme aikana mut tiedä häntä....
jotenkin epäreilua et se on käsitelly ehkä asiaa omassa päässä ties miten kauan ja sit ykskaks tulla töksäytti sen mulle ja viikko siitä ni pum mä olin pois sen elämästä.Tuli ihan olo et heitti mut vaan nopeesti pois et saa tilaa uudelle.Olen ihan järkyttynyt tästä kun en osannut aavistaa mitään et ero tulee.
Pystynkö luottamaan miehiin enää? tapaanko enää koskaan ketään? olen parisuhdeihminen haluan jonkun kanssa olla onnellinen ja elää kotielämää.

Itke vaan - niin paljon kuin itkettää. Se puhdistaa.

Tulet löytämään ja tulet luottamaan. Huonommassa tapauksessa saattaa käydä niin että sinusta tuleekin se jättäjä, elämästä ei koskaan tiedä. Kun vaan silloinkin muistat olla rehellinen itsellesi - jos tunteet kuolee, ja niitä ei saa takaisin tuleen, täytyy sille toiselle se vaan kertoa. Vaikka se loukkaisi häntä. Rehellisyys on tärkeintä. Ja kuulostaa että miehesi on ollut ainakin suht rehellinen. Voihan olla että hän on jo aiemmin kiinostunut tuosta naisesta, mutta ei ole edennyt ennen teidän eroa.

Nyt kaikki on mustaa - tiedän sen. Ollut molemmilla puolilla. Niin jättäjänä kuin jätettynä. Mun selviytymiskeino on helliä itseä. Oli se sitten liikuntaa tai uusia vaatteita/meikkejä (toki varallisuuden mukaan = ) ) tai mässäilyä tai vaan nukkumista läpi päivän...olen koittanut tehdä sellaisia pieniä juttuja joista tulee hyvä olo. Itse tykkäsin vetäytyä nuolemaan haavoja - toiset tarvitsee kavereita. Nyt vaikka viikonloppuna nukut kotona ja katselet leffoja, märehtien. Tai sitten pyydät ystäväsi yökyläileen ja jauhatte yhdessä paskaa. Mikä ikinä tuntuu edes karvan kivalta. Siitä se alkaa.

Ai niin - mä taisin petettynä (siis ihan oikeasti mua petetiin...) ensimmäiseks kattella nettitreffipalstojen tarjontaa, ja leikittelin ajatuksella millainen se mun mies vois olla. Okei, vastaus jokaisen miehen kohdalla oli silloin ei, ei ja ei... mut se siirsi mua jo vähän eteenpäin. Ajatukseen "elämä exän jälkeen".

 

["vempula"]

Voi olla vaan paikkavärkiksi ittelleen uuden otattunu, yleensä se niin on jos pian eron jälkeen uuteen petiin hyppää. Jotkut pääsee yli toisesta vain toisella.

 

[Yli päässyt]

En teidän taustoista tiedä, mutta kun itse olen eronnut ja ollut jättäjä, niin tunteet ovat olleet kuolleet jo siinä kohtaa. Sen eroprosessin olen käynyt läpi jo suhteen aikana. Viimeiset kuukaudet/viikot ovat lähinnä olleet kitkutusta odotellen vain sitä viimeistä niittiä, että toteaa toiselle, että se oli nyt tässä. Olen siis ollut samantien uusien ihmisten kanssa, mutta en välttämättä seurustellut.

 

[sydän hajalla]

Itke vaan - niin paljon kuin itkettää. Se puhdistaa.

Tulet löytämään ja tulet luottamaan. Huonommassa tapauksessa saattaa käydä niin että sinusta tuleekin se jättäjä, elämästä ei koskaan tiedä. Kun vaan silloinkin muistat olla rehellinen itsellesi - jos tunteet kuolee, ja niitä ei saa takaisin tuleen, täytyy sille toiselle se vaan kertoa. Vaikka se loukkaisi häntä. Rehellisyys on tärkeintä. Ja kuulostaa että miehesi on ollut ainakin suht rehellinen. Voihan olla että hän on jo aiemmin kiinostunut tuosta naisesta, mutta ei ole edennyt ennen teidän eroa.

Nyt kaikki on mustaa - tiedän sen. Ollut molemmilla puolilla. Niin jättäjänä kuin jätettynä. Mun selviytymiskeino on helliä itseä. Oli se sitten liikuntaa tai uusia vaatteita/meikkejä (toki varallisuuden mukaan = ) ) tai mässäilyä tai vaan nukkumista läpi päivän...olen koittanut tehdä sellaisia pieniä juttuja joista tulee hyvä olo. Itse tykkäsin vetäytyä nuolemaan haavoja - toiset tarvitsee kavereita. Nyt vaikka viikonloppuna nukut kotona ja katselet leffoja, märehtien. Tai sitten pyydät ystäväsi yökyläileen ja jauhatte yhdessä paskaa. Mikä ikinä tuntuu edes karvan kivalta. Siitä se alkaa.

Ai niin - mä taisin petettynä (siis ihan oikeasti mua petetiin...) ensimmäiseks kattella nettitreffipalstojen tarjontaa, ja leikittelin ajatuksella millainen se mun mies vois olla. Okei, vastaus jokaisen miehen kohdalla oli silloin ei, ei ja ei... mut se siirsi mua jo vähän eteenpäin. Ajatukseen "elämä exän jälkeen".

minäkin katellu treffipalstoja mutta en todellakaan siinä mielessä kunhan ajankuluksi vilkaissut millasia tyyppejä siellä liikkuu mut joo ei ole mun juttuni ja eikä kai vielä kuulu ollakaan.
Mun on hirmu vaikee olla yksin,kokoajan olen menossa tai olen jonkun luona vaikka tiedän et yksinkin täytyis opetella olemaan mut heti tuntuu et seinät kaatuu päälle ja jos kotona olen istun netin ääreen eikä sekään tietysti hyvä juttu ole jos siinä vierähtää aikaa useempi tunti.
Kun joku osaisi varmati sanoa koska tää olo on parantunut ja löydänkö joskus jonkun.Helppohan sen exän nyt on olla kun uusi nainen jo menossa mukana(ilkee olen ja toivon et sekään ei kestäisi).Yritän myös helpottaa ajatusta sillä et se uusi on aivan järkyn näkönen (oikeesti) ja en ymmärrä miten se sellaseen haksahti koska ex ite on oikee namupala(aikoinani ihmettelin et miten minä tavis tallaaja tollasen sain hyppysiini).
Ulkona yöelämässä olen kerran käyny ja sain seuraa mut aamulla oli sitten kurja olo niinkuin olisin pettänyt vaikka en ollut koska erottu ollaan.

 

[sydän hajalla]

ei tule yksin uni,ei millään.hiljaista kun huopatossutehtaalla jos nyt teeveetä ei lasketa.En voi olla ajattelematta että nyt ex on sen toisen luona viettämässä viikonloppua ja miten hauskaa heillä onkaan ja itse vietän koko viikonlopun yksin,no okei tapaan varmaan perhettäni(vanhemmat ja sisarukset) mut ei se nyt sama asia ole ja ei siinä mene ku korkeintaan päivä tai puoli.En taida uskaltaa mennä nukkumaankaan.