Mä haluisin seurata mun miestä - luulen että se pettää

[evita]

[QUOTE="tiiu";26543242]No ei helvetissä pettävän miehen paapomista! Joku järki![/QUOTE]

Onko jo tullut todistettua, että mies edes pettää? Ei nähdäkseni.

Porkkana toimii ihan varmasti paremmin kuin keppi myös ihmissuhteissa. Ihan oikeasti naiset: jos teillä olisi sama tilanne toisin päin, olisiko kyttääminen ja vahtiminen paras tapa miehelle saada teidät taas välittämään ja yrittämään? Vai olisiko toimivampaa, jos mies laittaisi kivan aterian ja yrittäisi hyvällä saada suhdetta toimimaan?

Kun ihmissuhteiden hoitamistaidot ovat tällä tasolla, ei ihme että niin monet eroavat jo muutaman kuukauden riitelyn jälkeen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";26543910]Hei ja Kiitos näistä neuvoista. Toissailtana kun me juteltiin - ja kun luulin että selvitimme välejä yritin hänelle sanoa että hän saa sanoa mitä hän suhtelta tarvitsee, mitä haluaa suhteelta ja mitä näkee että on tärkeää. Hän ei sanonut mitään.

Mun mies on sellanen että hän tarvitsee aikaa miettiä näitä asioita ja ajattelin että lähtisin kotikaupunkiini kunnes hän tajuaa mistä tässä oikeen on kyse. Sanoin hänelle lähtiessään että tarvitsen enemmän tältä suhteelta ja tarvitsen sitä nyt.[/QUOTE]
Mä ymmärrän sekä sinua että miestäsi. Joissain asioissa kun olen itse sellainen, että haluan päätösten ja ratkaisujen syntyvän heti. Ja se onkin mulle älyttömän helppoa silloin, kun tiedän, mitä haluan eli mikä se päätös tai ratkaisu mun mielestäni olisi. Mutta jos en tiedä, niin tarvitsen miettimisaikaa joskus pidempäänkin ja lievänkin painostuksen alla omat toiveeni karkaavat yhä kauemmaksi. Mitä suuremmasta asiasta on kyse, sitä pidemmän miettimisajan tarvitsen. Varsinkin, jos kaikki näkemäni mahdollisuudet ovat vain huonoja vaihtoehtoja ja pitäisi valita se pienin paha. Tilannetta voi kärjistäen verrata siihen, että olisi 15 minuuttia aikaa valita kotiinsa uusi sisustus, jota pitäisi jaksaa katsella ainakin seuraavat 5 vuotta. Luultavasti tekisi valintoja, jotka jos eivät nyt suorastaan kaduttaisi niin ainakin harmittaisivat jälkeenpäin.

 

["aloittaja"]

Mä ymmärrän sekä sinua että miestäsi. Joissain asioissa kun olen itse sellainen, että haluan päätösten ja ratkaisujen syntyvän heti. Ja se onkin mulle älyttömän helppoa silloin, kun tiedän, mitä haluan eli mikä se päätös tai ratkaisu mun mielestäni olisi. Mutta jos en tiedä, niin tarvitsen miettimisaikaa joskus pidempäänkin ja lievänkin painostuksen alla omat toiveeni karkaavat yhä kauemmaksi. Mitä suuremmasta asiasta on kyse, sitä pidemmän miettimisajan tarvitsen. Varsinkin, jos kaikki näkemäni mahdollisuudet ovat vain huonoja vaihtoehtoja ja pitäisi valita se pienin paha. Tilannetta voi kärjistäen verrata siihen, että olisi 15 minuuttia aikaa valita kotiinsa uusi sisustus, jota pitäisi jaksaa katsella ainakin seuraavat 5 vuotta. Luultavasti tekisi valintoja, jotka jos eivät nyt suorastaan kaduttaisi niin ainakin harmittaisivat jälkeenpäin.

Mulle tulee hyvä mieli kun löytyy vielä sun kaltaisi ihmisiä kiitos perspektiivistä.

Mä päätin nyt pakata mun ja lapsen laukut ja vetäytyä kotipuoleen joksikin aikaa, saa mies miettiä että mitä se oikeen haluaa. Ehkä pakenen ongelmaa, mutta ainakin hyvä antaa vähän hajurakoa koko asiaan. Saa molemmat hieman miettiä asioita ilman toisen painostusta. Tuntuu että sitä mieskin haluaa, vaikka ei sitä ole sanonut.
En kertonut hänelle lähdöstäni vaan saa huomata sen sitten kun palaa töistä. Todella dramaattista joo mutta se tepsii meillä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";26545169]Mulle tulee hyvä mieli kun löytyy vielä sun kaltaisi ihmisiä kiitos perspektiivistä.

Mä päätin nyt pakata mun ja lapsen laukut ja vetäytyä kotipuoleen joksikin aikaa, saa mies miettiä että mitä se oikeen haluaa. Ehkä pakenen ongelmaa, mutta ainakin hyvä antaa vähän hajurakoa koko asiaan. Saa molemmat hieman miettiä asioita ilman toisen painostusta. Tuntuu että sitä mieskin haluaa, vaikka ei sitä ole sanonut.
En kertonut hänelle lähdöstäni vaan saa huomata sen sitten kun palaa töistä. Todella dramaattista joo mutta se tepsii meillä.[/QUOTE]
Vaikka sanotkin, että tepsii teillä, niin näin ulkopuolisen silmin tuo ei ole kovin hyvä juttu. Perheen katoaminen kun yleensä aiheuttaa huolestumisen ja sitä seuraa suuttumus, kun toinen onkin tehnyt - vaikka vain näpäyttääkseen - sen katoamisen tahallaan. Ja suuttuneena varsinkin voi tehdä äkkipikaisia päätöksiä. Mä varmaan puolison olinpaikan selvitettyäni ilmoittaisin, että en tarvitse enää miettimisaikaa vaan laitetaan eropaperit samantien vetämään. Ilman tarpeetonta huolestumista ja suuttumista luultavasti käyttäisin yksinoloaikani sen miettimiseen, mitä haluan ja missä asioissa voisin itse antaa periksi ilman, että kokisin tilannetta itsellenikään ahdistavaksi.

Vähän vaikuttaa siltä, että - ymmärrän toki, miksi - teillä on nyt menossa kiista, jossa voi olla vain voittaja ja häviäjä. Alussa kuitenkin sanoit, että sinä haluaisit vielä suhteenne pelastaa. Onko täysin mahdoton ajatus, että myös ottaisit sen ensimmäisen askeleen? Voisitko laittaa miehelle vaikka tekstarin tyyliin "Musta tuntuu, että tarvitset nyt aikaa rauhassa miettiä, mitä parisuhteeltamme ja perhe-elämältämme haluat. Olet minulle hyvin rakas ja tärkeä enkä halua painostaa sinua päätöksessäsi, joten lähdimme vähäksi aikaa kotipuoleen. En halua, että teet hätiköityjä ratkaisuja. Soita milloin vain haluat. " Ei nyt noilla sanoilla, mutta jotain tuon tapaista, jolla teet asian miehellesi vähän helpommaksi ja ennenkaikkea helpommaksi sen, että hän tosiaan ajattelee sinua sekä lastanne ja soittaa. Älä polttele siltoja takanasi vaan jätä ovi raolleen perässäsi

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26543318]Vähä vaikee kuvitella että tyyppi menee 8 illalla kaupunkiin vaan yksin. Kurkkasin sen laukkuun ennenku se lähti ja salikamat sillä oli mukana, eli ehkä se menee salille, mut miks vitus se ei voi sit sitä sanoa??[/QUOTE]

Voi ahdistaa sekin, että joka asiasta pitää olla tilivelvollinen.

 

["aloittaja"]

Vaikka sanotkin, että tepsii teillä, niin näin ulkopuolisen silmin tuo ei ole kovin hyvä juttu. Perheen katoaminen kun yleensä aiheuttaa huolestumisen ja sitä seuraa suuttumus, kun toinen onkin tehnyt - vaikka vain näpäyttääkseen - sen katoamisen tahallaan. Ja suuttuneena varsinkin voi tehdä äkkipikaisia päätöksiä. Mä varmaan puolison olinpaikan selvitettyäni ilmoittaisin, että en tarvitse enää miettimisaikaa vaan laitetaan eropaperit samantien vetämään. Ilman tarpeetonta huolestumista ja suuttumista luultavasti käyttäisin yksinoloaikani sen miettimiseen, mitä haluan ja missä asioissa voisin itse antaa periksi ilman, että kokisin tilannetta itsellenikään ahdistavaksi.

Vähän vaikuttaa siltä, että - ymmärrän toki, miksi - teillä on nyt menossa kiista, jossa voi olla vain voittaja ja häviäjä. Alussa kuitenkin sanoit, että sinä haluaisit vielä suhteenne pelastaa. Onko täysin mahdoton ajatus, että myös ottaisit sen ensimmäisen askeleen? Voisitko laittaa miehelle vaikka tekstarin tyyliin "Musta tuntuu, että tarvitset nyt aikaa rauhassa miettiä, mitä parisuhteeltamme ja perhe-elämältämme haluat. Olet minulle hyvin rakas ja tärkeä enkä halua painostaa sinua päätöksessäsi, joten lähdimme vähäksi aikaa kotipuoleen. En halua, että teet hätiköityjä ratkaisuja. Soita milloin vain haluat. " Ei nyt noilla sanoilla, mutta jotain tuon tapaista, jolla teet asian miehellesi vähän helpommaksi ja ennenkaikkea helpommaksi sen, että hän tosiaan ajattelee sinua sekä lastanne ja soittaa. Älä polttele siltoja takanasi vaan jätä ovi raolleen perässäsi

Joo, taidan laittaa sille viestin lentokentältä. Kiitos tästäkin neuvosta.

Vaikka olenkin vihainen, turhautunut, ahdistunut ja kaikkea muuta siltä väliltä niin haluan silti ehdottomasti yrittää - toista ei vaan voi pakotta.. Parempi siis että annan tilaa toiselle.